Satanen

Heissan!

Kaksi viikkoa on päässyt vierähtämään edellisen postaukseni jälkeen. Onneksi kuitenkin nämä kaksi viikkoa ovat olleet hyviä treeniviikkoja. Edellisviikolla juoksua kertyi 70 kilometriä ja viime viikolla sain kasaan sata kilsaa! Jalat ovat toimineet hyvin ja kivuttomasti. Lämpimät säät ovat olleet puolellani, vaikka Tukholman maratonin aikaan osui aivan kauhea ilma. Kuulin paikallisilta, että kylmin maraton yli kahdeksaankymmeneen vuoteen! Lämpötila oli noin viidessä asteessa, mutta kova mereltä puhaltanut tuuli  teki kelistä muutaman miinusasteen tuntuisen. Lisäksi satoi jääkylmää vettä.

Olin reitin varrella kannustamassa lähes viisi tuntia, joten ei mullakaan helppoa ollut. Lähtöhässäkkää oli kiva seurata. Mietin, että kyllä sitä itsekin täytyy joskus joku kaupunkimaraton fiilistellä menemään.. Totesin kyllä, että täytyy sitten olla niin hyvässä iskussa, että ei kovin kauaa reitin varrella tarvitse kannustajien ihmetellä! Äitini ja tätini juoksivat Tukholmassa. Molemmilla aika painui kelin takia yli neljän tunnin. Lähtöalueella tutustuin suomalaiseen Kristaan, joka oli kannustamassa miestään. Yhdessä sitten seurattiin koko maraton. Välillä tosin piipahdettiin lämmittelemässä kahvilassa teellä ja muffinsilla. Otin tapahtumasta pari huonoa kuvaa kännykällä. Krista otti musta muutaman kuvan kamerallaan, mutta valitettavasti hän ei ole laittanut kuvia mulle sähköpostilla vaikka lupasi..

Treeneistäni voisin kertoa hieman. Molemmilla viikoilla olen jaksottanut tekemiseni niin, että mukaan on mahtunut yksi kevyt intervalli ja yksi viiden kilsan vauhtikestävyystreeni maastossa. Vitosen ajasta lähti 53 sekuntia kahdeksan päivän aikana, joten vauhtia olen taas saanut hiukan lisää. Ekalla viikolla juoksin matolla 6x1000m. Viime viikolla korvasin tonnin vedot ratatreenillä. Oli mahtava tunne, kun yritin pinkoa kierroksen niin kovaa kun lähti ja ajaksi tuli tasan 70 sekuntia. DS-trainereillä juoksin. Huilasin viisi minuuttia ja toistin saman uudestaan. Tuntui ihan kauhealta, mutta oli pakko testata vähän happojen makua. Vedot tuntuvat hyvältä, koska luotan jalkaani jo niin täysillä, etten enää edes ajattele koko akillesta juostessa. Hermotusta olen yrittänyt parantaa koordinaatioliikkeillä.

Olen haaveillut osallistuvani juhannuksena johonkin ratakisaan, mutta saa nyt nähdä. Piikkareilla en ole vielä juossut, joten totuttelu täytyisi aloittaa mahdollisimman pian. Jalka alkaa vihdoin olla valmis kohtaamaan vauhdit!

Mitäs lukijoille kuuluu? Osallistuiko joku Tukholman maratonille?