perjantai 26. huhtikuuta 2013

Juokseminen ja allergia


Hei!
Kevätflunssa alkaa vähitellen helpottaa. Tästä päästäänkin sujuvasti seuraavaan ajankohtaiseen aiheeseen eli siitepölykauteen. Olen ollut lapsesta asti allerginen. Erityisesti kevät on aina ollut vaikeaa aikaa. Muistan, kun olin viisivuotias ja kevätaamuni alkoivat sillä, että suunnistin kylpyhuoneeseen pesemään yön aikana muurautuneet silmäni auki. Mulla oli aina silmätulehdus ja keuhkoputkentulehdus. Olin aina ihan tukossa. Inhosin silmätippoja, koska en osannut laittaa niitä itse.

Kevät 1993 oli vaikea koivuallergisille. Silloin minäkin sain ensimmäisen koivuallergiadiagnoosini yhdessä astman kanssa. Meillä oli ollut nuorten pm-maastot Paloheinässä. Jo lähtöviivalla avasin keuhkojani oksentelemalla limaa. Muut tytöt kerääntyivät ihmettelemään, mitä olin mahtanut syödä. Odotin hyvää juoksua, mutta eihän siitä mitään tullut. Hengitys vinkui ja Paloheinän mäet olivat tavallista hankalampia. Olin 11-sarjassa viides, joka oli tuolloin paras siihenastinen sijoitukseni pm-maastoissa. Se ei kuitenkaan lämmittänyt. Olin vihainen, sillä omasta mielestäni jäin kärkitytöille aivan liikaa ja liian helposti.


Koivu.



Pääsin valittamaan tilanteestani lääkärille. Viides sija ärsytti. Mua tutkittiin ja selvisi, että keuhkojeni kapasiteetista noin 30 prosenttia oli käytössä. Lääkäri ilmoitti myöhemmin vanhemmilleni, että tuossa tilanteessa lapsi ei normaalisti suostu juoksemaan askeltakaan, mutta tuo tyttö mesoo, että oli vasta viides. Sain ensimmäiset astmalääkkeeni ja lupauksen lääkäriltä, että jos muistan ottaa lääkkeet ohjeiden mukaan, niin vuoden päästä olen piirinmestari. Tämä diili tuntui hyvältä, ja vuoden päästä tosiaan voitin 12-vuotiaiden sarjan minuutin erolla seuraavaan.


Syksyllä on hyvä hengittää.


Valitettavasti tarinan jatko ei ole yhtä onnistunut. Juoksumääräni kasvaessa henkeen vedetyn pölyn määräkin on kasvanut. Astma ja allergia ovat olleet elämässäni aina. Toisinaan kevät on ollut todella vaikea. Useana vuonna olen paennut pahinta koivuaikaa ulkomaille. Yleensä silloin paluu Suomeen on ollut tosi vaikea. Olen saanut herkästi hengitystieinfektion ja tapellut sitten sen kanssa pahimmillaan koko kauden ajan. Tämän kevään olen ajatellut olla Suomessa, ja yritän kestää allergia-ajan. Jos tilanteeni pahenee, otan äkkilähdön muualle. Kesällä kukkii heinät ja loppukesällä pujo, joten mun on vaan kestettävä. SM-maastot jätän todennäköisesti suosiolla väliin.



Terveystalo haastatteli mua muutama viikko sitten allergioita käsittelevään juttuun. Jutussa on tarkemmin allergia-asiaa kiinnostuneille. Sen voi lukea täältä. Toivotaan nyt, että tulee hellejakso, jonka jälkeen tulee kunnon vesisademyrsky...:)

Onko teillä muilla allergiaongelmia keväisin tai kesäisin? Teettekö muutoksia yksittäisiin harjoituksiin tai harjoitusohjelmaan allergian takia?

maanantai 22. huhtikuuta 2013

SM-maantiejuoksu Tuusula

Hei!

Raporttini kisasta pääset lukemaan Patrolin sivuilta tästä.

Ellun kanssa maalissa. Oltiin melkein kun Flanagan ja Goucher.

torstai 18. huhtikuuta 2013

YOU ARE YOUR OWN LIMIT.


!Moi!

Kaikki hinkuu jotain puolimaratonia edeltävää fiilispostausta. Näitä teen. Näin tunnen. Näin valmistaudun. Näin nukun, syön ja lenkkeilen. Käyn hierojalla ja luen sähköpostia jne. Tää on se juttu. Jos maraton on parasta, niin puolikas on varmaan ainakin puoliks niin hyvä juttu. Ihanaa, tuskaa ja itsensä ylittämistä. Sitä flow-hömpötystä ja kaikkee. Hei oikeesti, ihan ku se nyt olis niin kivaa. Juostaan maantie rullalle ja toivotaan, että tulis enkka tauluun. Paha olo tulee varmasti. Ja olis siistii, kun sais viel hyvän sijoituksen. Mitä pidempi matka, sitä enemmän ehtii ajatellakin kaikkea. Näin maileritaustalla se on ärsyttävintä. Kisan kesto tekee siitä rankan, vaikka kilsavauhti ei olekaan niin ihmeellistä. Ainakaan mun mielestä ja meillä suomalaisilla. :)

Ai miltä nyt tuntuu? Ennen lauantaista starttia? Tunnen taas olevani nettimaailman tylsimys. Se on kisa. Juoksukisa. Oon juossut kaksvuotiaasta. Eka SM-puolikas. Se on vain hieman pidempi kisa. No ei jännitä. Mutta jospa vähän kuitenkin. Odotan innolla. Katsotaan, kuinka kovaa racer kulkee. Ja sehän kulkee. Olen juossut neljä puolikasta aiemmin, mutta nyt olen jotenkin valmistautunut. Tai ehkä ennemminkin latautunut. Nyt nähdään, kannattaako näihin valmistautua vai mennä vaan nykyajan fiilisvirrassa. Tämä puolikas on motivoinut mua treenaamaan vk-vauhteja hallikauden jälkeen. Olen edelleen ollut maltillinen ja järkevä. Kaikki itselleni asettamani tavoitteet ovat kesässä ja nyt suunta on hyvä. Tämä on vain välipala, joka olisi kiva herkutella antaumuksella loppuun asti ahmimatta.

En ota paineita!

Todiste1. Olen käynyt lenkillä. Syke ei näy, mutta ei se mitään lyönyt.


Niin ja viime viikonloppuna suoritin mun personal trainer -näyttökokeen!! Se muuten jännitti enemmän kuin kisat ikinä! Enää kirjallisen osuuden tentti ja sitten olen valmis! :D Jihaaaa..

ps. Saa kannustaa/ huutaa/ tsempata ja kovaa !!! Ja on muuten vähän pakkokin hei, jos reitin varrella pyöritte.. 

perjantai 5. huhtikuuta 2013

ASICS klinikka


HEIII!

Huomenna on mahdollisuus tulla katsastamaan kevään ASICS-mallisto Jumbon Intersporttiin! Meillä on siellä ASICS klinikka siis lauantaina 6.4. klo 10-16 ! Toimin itse asiantuntijana ja lisäksi paikalla on naprapaatti Lauri Kalima.





Tervetuloa testaamaan oma askelluksesi! Autamme sinua löytämään jalallesi ja askeleellesi parhaiten sopivat juoksukengät kesäksi. Lauantaina askelklinikoita on myös monissa muissa urheiluliikkeissä ympäri Suomea. Voit tarkistaa klinikka-aikataulun täältä.

keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

Tulppaanijuoksu



Olin pääsiäisenä käymässä isovanhempieni luona keski-Suomessa. Juoksutreenit tein nastalenkkareilla ja järven jäällä tuli heitettyä jopa kolmen kilsan hiihtolenkki serkun ysivuotiaan pojan peesissä. Tuore Saarijärven alakoulun hiihtokisojen ronssimies opetti mua myös kännykkä- ja tietokonepeleissä. Kilpailufiilis alkoi nousta. Hetken nettisurffailun jälkeen päätin, että sunnuntaiksi on palattava Turkuun ja maanantaina on aika avata kevään maantiekausi. Maariassa, kymmenen kilsan päässä Turun keskustasta, olisi tarjolla Tulppaanijuoksu, jossa naisten kilpasarjan matkana oli viisi kilometriä.




Kelloja käännettiin vuorokausi ennen kisaa, joten tälle aamu-unisille juoksijalle oli jo suuri saavutus ehtiä ajoissa kisapaikalle. Startti oli kello 11.00. Auton mittari näytti muutamaa astetta pakkasta, mutta onneksi aurinko paistoi ja juoksun aikaan keli oli varmaan aika lähellä nollaa.




Reitti kulki kevyen liikenteen väylää 2,5km, jonka jälkeen oli kääntöpaikka ja edessä reitti samoja jälkiä takaisin maaliin. Lähdin tapojeni vastaisesti kerrankin hieman maltillisesti ja eka tonni oli 3.21. Kärki kiskoi parhaimmillaan kymmenisen sekuntia edelläni. Vähän ennen kääntöpaikkaa sain pääporukan kiinni, jonka jälkeen kiskoimme ylämäkeä yhdessä Suvi Miettisen kanssa. En oikeastaan kiristänyt vauhtiani, vaan koko muu joukko hyytyi kovaan alkuvauhtiin. Viimeisen puoli kilsaa jaksoin tsempata hieman reippaammin.


Uusi kisapaita ja viimevuotiset Racerit.

Maalissa en ollut kovin väsynyt. Ärsytti, kun Garmin näytti, että reitti oli sata metriä yli viisi kilsaa. Olin jo matkalla elätellyt toiveita, että loppuaika olisi lähellä 17 minuuttia. Vähän tuli varmaan matkan aikana kierreltyä asfaltilla olevaa hiekotusta, mutta tuskin nyt kuitenkaan sadan metrin verran. Loppuajaksi tuli 17.23, joka siis riitti koko kisan voittoon. Palkinnoksi tuli muutama kimppu valkoisia tulppaaneja sekä osanottomitsku. Lisäksi voitin Varsinais-Suomen piirinmestaruuden, sillä kisa oli avoin. Hyvä näin, sillä omat maantiejuoksun pm-kisat jäivät osaltani muutama viikko sitten väliin opiskelujeni takia. Illalla kotona iski hieman paha olo, sillä en ole vielä harjoituksissa juossut yhtään noin kovia kilsavauhteja, joita kisassa tuli vedettyä putkeen viisi. Tästä on hyvä jatkaa kesää kohti! Toivotaan, että kevät menee nopeasti ohi, ja siitepölyt eivät kiusaisi tänä keväänä niin paljon kuin yleensä.



Palkintotulppaanit.