lauantai 28. tammikuuta 2012

Lenkillä talvisessa maalaismaisemassa

Terveisiä Perniöstä!!!

Eilen suuntasin Turusta mieheni kotipaikkakunnalle Salon Perniöön. Kävin paikallisella kuntosalilla sisäsoutamassa ja tekemässä lihaskuntoa. Laitteet olivat hieman vanhahtavia, mutta toimivia. Keskityin vatsa- ja selkälihasliikkeisiin, pitoihin, takareisiin ja vähän väänsin ylätaljaa. Lopuksi tein liikkuvuutta ja venytyksiä.

Tänään lenkkeilin kauniissa talvimaisemassa. Ei tuullut eikä ollut liikaa pakkasta. Juoksu tuntui tosi hyvältä, mutta maltoin pitää vauhdin rauhallisena. Ensimmäisen kahden kilsan ajan mulla oli jarruna miehen sisko koiransa kanssa. Koirakin oli ihan fiiliksissä. Välillä käveltiin ja napsaistiin muutama foto. Koira tosin ei olis malttanut pysähtyä poseeraamaan. Pakkasluminen maantie oli loistava alusta nastalenkkareille. Jatkoin kuusi kilsaa hölkkäilyä lenkkiseurasta päästyäni. Juokseminen alkaa tuntua koko ajan paremmalta. Huonon kunnon tuska juoksemisen aikana alkaa pienin askelin helpottamaan, ja lenkkeilystä nauttii oikeasti aina vain enemmän. Uskomaton motivaatio on kyllä lenkkeilyyn, kun sitä saa tehdä vain kolme kertaa viikossa!

 

Nähtiin pellolla kaksi peuraa. Ja nekin näki meidät..



Maisemat olivat taas kauniita.

Akillesjänteen jälkitarkastus

Terveisii Turuust!

Sain torstaiaamuna kyydin Turkuun. Reissun päätarkoituksena oli perjantainen leikkauksen jälkitarkastus Sakari Oravan luona Sairaala Neossa Kupittaalla. Torstaina oli viikon toinen lenkkipäivä, ja pääsin testaamaan nastalenkkareita Turun jäätiköille. Lunta oli paljon, mutta paljon vähemmän kuin Helsingissä. Nastat pitivät hyvin, mutta kirkkailla jäisillä osuuksilla pito ei ollut ihan toivottava. Vaikea antaa kunnon analyysiä vielä uusista lenkkareista, koska askel ja kilsavauhti on vielä varovainen ja hidas. Tuntuma alustaan tietysti paranee muutaman lenkin jälkeen, kun kenkä vielä vähän hakee muotoa jalkaan.

Yleisesti muuten suosittelen enintään 20 minuutin yhtenäistä lenkkiä uusilla kengillä. Jos haluaa juosta pidemmän lenkin, niin sitten olis hyvä vaihtaa toiset kengät kotona loppulenkkiä varten. Onhan se ärsyttävää, mutta niin on sekin, jos uusi kenkä alkaa hankaamaan tai puristamaan jostain kohtaa, ja on vaikka kahdeksan kilsan päässä kotoa... Rakkoja ja muita hankaumia ei kannata turhaan hankkia jalkoihin.

No niin, asiaan. Tällä kertaa hölkkäilin 45 minuuttia Aurajoen vartta pitkin ja matkaa kertyi 8km. Pisin yhtenäinen lenkki tuli siis heitettyä leikkauksen jälkeen! Ei ollut ihan tarkoitus juosta niin paljon, mutta olin niin fiiliksissä Turku-lenkkeilystä pitkän ajan jälkeen. Lämmin ja hyvä fiilis on viime aikoina tullut 20 minuutin juoksun jälkeen, joten oli pakko saada nauttia siitä vähän puolta tuntia kauemmin.

Perjantai oli sitten juoksuvapaapäivä. Jälkitarkastus sujui kivasti. Lääkäri sanoi, että jalkani on parantunut hämmästyttävän hyvin. Kehui, että olen tehnyt asioita oikein ja malttanut kuunnella kroppaa. Hän ei ollut ihan uskonut näin nopeaan toipumiseen, sillä kortisonin aiheuttama lihaskato nilkassa oli sen verran paha. Akilles on tällä hetkellä melkein kolminkertainen vielä normaaliin paksuuteen verrattuna. Turvotuksen pitäisi kuitenkin vähentyä ajan mittaan ja joidenkin ompeleiden sulaa vielä pois :) Kuukauden ajan juoksutreenit jatkuvat kolmen kertaa viikossa ja 30-40 minuuttia kerralla. Vauhti pitää edelleen pitää hitaana.

Siisti arpi ja paksu jänne.

 

torstai 26. tammikuuta 2012

Hiihtelyä ja vesijuoksua

Heissan,

Keskiviikkona oli välipäivä juoksemisesta. Aamupäivällä intouduin kuitenkin ladulle. Joku pappa huuteli mulle, että ei sulla tyttö mitään pitoo oo. :) Huusin takas, että nää on luistelusukset, mutta hiihdän pertsaa, kun leikattu jalka ei vielä anna luistella! Sen eukko nauroi, että siitäs ukko kerranki sait. Noh, ei mulla oikeen ollut lauantaisia liistereitä enää pohjissa, joten eihän ne sukset pitänyt ja hiihto oli tosi rankkaa.

Kädessä mulla oli Suunnon sykemittari sykkeitä varten ja Garminin kello vielä mittaamas matkaa ja kilsavauhtii.. Joo, kyllä mulla on siihen Garminiin sykepantakin olemassa, mutta se on huono, koska ei näytä ihan luotettavia lukemia. Lisäksi näytössä mulla on ajanotto, matka ja kilsavauhti, joten syke menee toiselle sivulle, enkä hiihtäessä voi selailla kelloa niin helposti kuin juostessa. Ja syke muuten hakkas ihan hirveesti. 160 nurkilla oli, vaikken hiihtänyt edes kovaa. Mulla on aina ollut tosi korkeat sykkeet. Kymmenen kilsan jälkeen nilkat kipeytyivät kunnolla pohjeluiden kohdalta molemmista jaloista. Pari kilsaa oli vielä matkaa perille, joten löysäsin hieman monoja ja sinnittelin. Kotona luiden päälle muodostui mustelmat. Syy on varmaankin se, ettei pitäis hiihtää perinteisellä 12 kilsaa luistelumonoilla.

Illalla menin vielä vesijuoksemaan 40 minuutiksi. Ostin maanantaina erityisuimakortin, jolla pääsee Helsingin kaupungin uimahalleihin vuodeksi 52 eurolla. Erityisuimakortteja myönnetään myös astmaatikoille, joten varmaan ensimmäisen kerran hyödyin keuhkohelvetistäni. Suosittelen ostamaan kortin, jos vain jokin listan ongelmista tarjoaa siihen mahdollisuuden. En tiedä onko muilla kaupungeilla vastaavia liikuntaetuja, mutta monen sairauden kohdalla liikunnasta on niin suuri apu ihmisen hyvinvoinnille, että kortin olemassaolo on erittäin perusteltua. Tietysti pelkkä kortti ei kenenkään tilannetta helpota, vaan sitten sen kanssa pitäis vielä liikkuakin!

Lopuksi vielä pari kuvaa.
Erityisuimakortti. Ihan kuin vanha bussikortti!

Vesijuoksuliivit. Ostettu kesällä Prismasta 15 eurolla, kun vanhoista meni kuminauha.

Adidaksen läpsyt. Ehdottomat uimahallissa.

tiistai 24. tammikuuta 2012

Talvijuoksua nastalenkkareilla

Moi!

Eilinen treeni meni vesijuosten, mutta tänään oli tarkoitus tempaista taas oikea juoksulenkki. Aamun aloitin kuitenkin pienellä liikkuvuus- ja lihaskuntojumpalla. Selässäni on paljon harmia aiheuttanut skolioosi, joten on erityisen tärkeää pitää selkäranka liikkuvana ja keskivartalon tukilihakset hyvässä kondiksessa. Yleensä teen liikkuvuusjuttuja jumppapallon kanssa, mutta tänään tein matolla perusliikkuvuusliikkeitä. Kyljet tein 80-luvun kaarilaudalla ja yleisvoimaa hieman kahvakuulalla. Lisäksi tein pitkiä venytyksiä ja vatsalihasjuttuja.

Päivällä kävin Espoossa pitkäaikaisen yhteistyökumppanini Asicsen toimitiloissa. Sain vihdoin mukaani nastalenkkarit ja kaksi paria talvijuoksusukkia.






Heti kotona täytyi testata päivän puolituntinen metsässä uusilla nastalenkkareilla. Pito oli kyllä hyvä ja kenkä oli kuin tehty jalkaani. Lumiset olosuhteet eivät ole niin liukkaat, mutta auratuissa kohdissa jäätäkin paikoitellen näkyi ja askel piti. Jäätiköillä kengät joutuvat sitten keväämmällä tositestiin. Suosittelen ehdottomasti kaikille talvijuoksijoille nastalenkkareita! Nämä minun lenkkarit ovat nimeltään Asics Gel-Arctic 4G-TX.

Pohjien nastat ovat vaihdettavat. Mukana tulee avain, joka toimii myös kiristäjänä. Systeemi on samanlainen kuin piikkareissa, eli halutessa nastoiksi voi vaihtaa vaikka pitkät maastopiikit.


Päällinen on goretexia, joten lenkkarit kestävät paremmin talviolosuhteita.

Naisten Nimbus-sukat ovat paksut juoksusukat.


Ja saa mulle kommentoidakin! Millaisia kokemuksia teillä on talvijuoksusta tai nastalenkkareista?

maanantai 23. tammikuuta 2012

Matkailua ja hiihtoa

Hej!

Perjantaina pääsin vihdoin Arlandasta eteenpäin. Aamulla heräsin aikasin, ja ryntäsin aamulenkille ulos. Yöllä oli tullut Ruotsiinkin lisää lunta, eikä lenkkitiet olleetkaan niin hyvässä kunnossa kun edellisenä päivänä olin huomioinut. Viikon toisen puolituntisen heitin pyöräteitä hölkäten. Lisäksi ikuistin ympäristöstä muutaman foton. Lopuksi kävin vähän tekemässä lihaskuntoa hotellin hienolla salilla, josta räpsäisin myös muutaman otoksen.


Oli vielä vähän hämärää, kun lähdin lenkille.

Hotelli sijaitsi kauppakeskuksen yhteydessä.

Jalassa Adidaksen goretex-lenkkarit, Asicsen windstopper-talvijuoksutrikoot ja Puman kimaltelevat säärystimet.





Ihan siisti hotellin sali. Aerobisista laitteista pystyi ihmettelemään alhaalla liikekeskuksessa shoppailevia ihmisiä. :)



Ostin Stadiumin Outletista juoksusukat ja multisport-sukat.
50krn/ pari.
Turun reissusta tuli tällä kertaa pikavisiitti, mutta ehdin hoitaa asiani ja tavata ystävää. Sitten matkasin junalla Helsinkiin. Helsingissä onkin kunnolla lunta. Lauantaina kaivoin viime talvena hankkimani sukset ja sauvat esiin, ja lähdin Paloheinän laduille hiihtämään. Reilu 12km tuli mittariin perinteistä. Yritin alussa luistella, koska onhan mun sukset luistelusukset, mutta nilkka ei siihen vielä taipunut. Perinteinen ei kuitenkaan kiusannut jalkaa, joten sillä sitten edettiin! Vauhti oli ihan laturetkitasoa, koska keskivauhti oli melkein 6min/km. Kivaa se silti oli ja Pitkäkosken ja Paloheinän maisemat on ihan uskomattoman kauniita! Jalka kesti hyvin hiihtämisen, mutta itse olin loppupäivän muuten ihan poikki. Palauttelin mm. piparkakkutalon tuhoamisella :) Sunnuntaina vetäisin heti aamusta viikon kolmannen puolituntisen juosten, ja loppupäivä meni patikoimisen merkeissä matkamessuilla. 

Jes! Miss Atomic ja yksi suksi. Pipo on Rukan windstopper, hanskat Niken juoksuhanskat, housut oikeesti One Way:n hiihtohousut (!) ja takki Asicsen juoksutakki. Noi juoksuhanskat ei näköjään tykkää hiihtämisestä, sillä sauva kulutti ikävästi fleece-pintaa.

perjantai 20. tammikuuta 2012

Kuulumisia ja kuvia

Hih hei,

Tiistaina tein toisen yhtenäisen juoksulenkkini. Puolituntia saan nyt kuntoutusohjelmani mukaan juosta kolme kertaa viikossa..KEVYESTI ! Tein havainnon, että pyörätiet olivat sulia, joten tein päivän hölkän kovalla alustalla. Ajattelin, että jos tulee yhtään pieniäkään kivun tuntemuksia, niin käännyn kävellen takaisin. Jalka on vielä niin herkkä, että sitä todella täytyy kuunnella ja sen mukaan mennä. Yleensä suosin lenkeilläni aina kuin mahdollista hiekkapohjaisia teitä. Liitän tähän mukaan nyt viikon aikana kertyneitä lenkkiotoksia, jotta kaikki voi nähdä kuinka kauniista maisemasta on mahdollista nauttia juostessa!














Puolituntinen siis kului mukavasti ja Garmin näytti matkakseni 5,4km. Eli lauantaista olikin huimaa kehitystä :) Silloinhan ehdin vain sen vitosen. Tosin silloin tie ei ollut sula, ja pyyhälsin tuota rantaviivaa pitkin kulkevaa maastoreittiä.

Keskiviikkona hakkasin treenin kuntopyörällä. Tavoitteenani oli hätyytellä vauhtikestävyysalueen sykkeitä. Verryttelyksi poljin vartin, jonka jälkeen kiskoin 4x8'/2' eli neljä kertaa kahdeksan minuuttia kovaa ja aina kaksi minuuttia kevyttä polkemista palautuksena. Sykkeet olivatkin jokaisen vedon jälkeen korkeammat ja viimeisessä maksimi taisi olla n.185. Lopuksi vielä pyörittelin kaksikymmenä minuuttia verryttelyksi kevyillä vastuksilla. Päälle vielä vähän keskivartaloliikkeitä ja treeni oli paketissa.
Käytössäni on tällainen ihan perus kuntopyörä. Kahvakuulakin on muuten päässyt kuvaan sekä veljeltä jenkkilästä saatu bambi ;)

Tänään tarkoituksena oli lentää Turkuun, mutta lento peruttiin, kun olin jo portilla odottamassa koneeseen pääsyä. Koneeseen oli ilmeisesti tullut jokin tekninen vika. Joten tää päivä on tullut vietettyä Arlandassa hotellissa, kauppakeskuksessa, treenaten ja herkutellen.
Näihin kuviin ja tunnelmiin on hyvä päättää! Bye! Adios! Hejdo!

tiistai 17. tammikuuta 2012

Pieniä iloja :)

Hei taas!

Välillä tuntuu, että pää räjähtää, kun ei pääse kunnolla treenailemaan ja nauttimaan juoksemisesta. Loukkaantumisten aikana on hetkiä, jolloin kaikki asiat tuntuu niin tyhjältä. Ja mikään kivakaan juttu ei oikeesti tunnu miltään. Mulla on tosi positiivinen elämänasenne, mutta nää pitkät loukkaantumisjaksot on silti henkisesti koetellut paljon. Ne kun sattuu olemaan mun  tähänastisen elämäni suurimpia takaiskuja.
Mä olen kuitenkin selviytyjä ja tarkoitukseni on nauttia elämän kaikista hetkistä. Jokapäiväiset pikkuasiat on kuitenkin parhaita! Ne pitää vain löytää ja nähdä.

Netistä löysin tänään kivan jutun. Just little things -arkisto on nettisivusto, johon on koottu paljon elämän hyviä pikkuasioita. Kokosin niistä kymmenen itselleni läheistä juttua, jotka liitin tähän postaukseen.

Onko mitään parempaa?!
Joskus on vaan niin paljon sanottavaa. Parasta hyven ysävien kanssa.


Urheilijalle erittäin hyödylliset. Palautuminen on parasta!

Mun omaa hömppää. En koskaan juokse ilman kynsilakkoja.

Mulla on taipumusta heittää läppää, jota valitettavasti kaikki ei vaan ymmärrä 
Tarviiks tätä ees perustella!!?


Mun tuuria toisinaan.
Tosi tärkeetä ja ihan parasta. Etenkin kisoissa saa huutaa!


Täällä saarella on tullut vähän niinkun tavaksi kiivetä rantakalliolle ihastelemaan aurinkoa.

Katsottiin sunnuntaina Hangover 2.