keskiviikko 15. helmikuuta 2012

Akillesjänteen kuntoutus

Moi!

Ja terveiset jälleen juoksumatolta. Aamupäivän 9km sujui jo 45 minuuttiin. Ja sykkeet pysyivät aerobisella puolella! Hienoa, että pystyn jo mattolenkkeilemään ns. normaalia kevyttä lenkkivauhtiani. Tämä vauhti vaan ei tunnu vielä niin keveältä kuin normaalisti, sillä sykkeet ovat vielä sen reilut 20 pykälää ylempänä kuin normaalisti samassa vauhdissa. Mutta tilanne on tosi hyvä, kun pystyn jo näinkin menemään. Muutamassa viikossa sykkeetkin ovat varmasti jo ihan eri luokkaa. Täytyy kuitenkin muistaa, etten ole saanut juosta vielä yhtään kovaa. Eli kaikki tehollisempi treeni on tapahtunut korvaavilla laitteilla.

Ajattelin tänään tarinoida hieman jalkani tämänhetkisestä tilanteesta. Marraskuun lopun akillesjänneleikkauksestani tuli eilen tiistaina kuluneeksi yksitoista viikkoa. Paraneminen on sujunut hyvin ja kipuja ei ole enää juuri lainkaan. Aamuisin on havaittavissa aamujäykkyyttä ja ehkä hieman turvotusta, joka päivän mittaa lähtee pois. Jänne on silti edelleen melkein kolme kertaa paksumpi kuin ennen leikkausta. Lääkäri sanoi jälkitarkastuksessa, että sitä vahvistettiin jotenkin, ja siellä on vielä leikkauslankoja, jotka sulavat ajan mittaan pois. Koon pitäisi siis hiljalleen palata takaisin normaaliksi.

Jänteen liikkuvuus on vielä huono, mutta on koko ajan hiljalleen parantunut. Kuntoutusliikkeenä teen pumppauksia jumppakuminauhalla.

Käytössäni on vanha Thera-Band-merkkinen kuminauha. 


Nilkan liikkuvuus on hiljalleen parantunut, ja nyt se menee jo 90 asteeseen.
Lisäksi kuntoutusliikkeenä ovat kyykkäilyt ja päkijöille nousut. Olen pyrkinyt tekemään näitä muutaman kerran päivässä, mutta vähän kerrallaan. Lisäksi olen varovasti tehnyt erilaisia pohjevenytyksiä.


Näin päin mulla ei ole liikkuvuusongelmaa.
Pieni kynnys jopa venyttää hyvin!

Iltaisin olen laittanut jalalle Voltaren-geeliä. Se on tulehduskipugeeli, ja sen pitäisi poistaa turvotusta nilkan alueella. Lääkäri sanoi, että kyseinen geeli on hyvä kipugeeli eikä kuivata ihoa. Mun tapauksessahan leikkausviilto tehtiin lopulta jänteen ulkoreunalle, koska sisäpuolen iho oli kuiva ja kortisonipiikkien aiheuttamana sivuvaikutuksena oli havaittavissa lihaskatoa. Hyi! Siksi jouduinkin odottamaan operaatiota reilut kaksi kuukautta vielä lopullisen diagnoosin jälkeen. Nyt iho kuitenkin voi hyvin. Ja jalka ja mieli :) !!!

Voltaren-geelini.

Leikkaushaavani ja massiivinen pohkeeni..

Eipä tässä tämän ihmeempiä! Harjoitukset jatkuvat iloisella mielellä. Illalla mulla on vuorossa spinningiä ja core-jumppaa Satsissa. Huomenna on sitten kevyen päivän vuoro, ja tarkoituksenani on keskittyä joogajuttuihin! Vi ses!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti