torstai 23. elokuuta 2012

Pm-tuplaus

Moi!

Ostin EM-hupparin kisakaupasta.



Juoksu on rullannut edelleen mukavasti. Viime viikolla juoksin Helsingin pm-kisoissa Eläintarhan kentällä 800m ja 1500m. Tarkoitukseni oli hakea hieman irtiottoa ja vauhtia koneeseen. Tiistain kasi sujui aluksi vähän tahmeasti, mutta kolmensadan metrin jälkeen sain rytmistä kiinni ja kellotin ajan 2.13.96. Kauden parhaasta lähti kolme sekuntia, mutta etenkin hyvä kiihtyvä toinen kierros 65:een sekuntiin ja kova viimeinen satanen lämmittivät mieltä. Juoksu riitti myös kisan voittoon. 

Keskiviikon tonnivitonen oli kauden eka tonnivitosen kisani. Tuntemukseni olivat ennen juoksua paremmat kuin tiistaina, joten päätin lähteä kolmen minuutin kilsavauhdilla pistelemään. Juoksu tuntui rennolta, ja kilpakumppanini putosivat yllättävän helposti vauhdista. Viimeisen kolmesataa yritin juosta kovaa ja hyvällä tekniikalla ja sainkin loppuajaksi 4.28.03. Tulos hieman yllätti, koska odotin pahempaa fiilistä kisan aikana, mutta vauhti tuntui mukavalta. Yleensä tonnivitonen ei tunnu koskaan mukavalta, joten päättelin, että loppuajassa oli reilusti varaa. Tilastopajasta tsekkasin vielä, etten kuuteen vuoteen ole edes yhtä juoksua lukuun ottamatta juossut tonnivitosella noin hyvää aikaa. Tällä kaudella tosin ei taida enää olla mahdollisuutta yrittää parantaa aikaa, sillä tonnivitosen kisoja ei juuri ole jäljellä. Kalevan kisoissa Lahdessa tarkoituksenani on juosta 5000m ja 1500m. Nelipäiväisten kisojen aikataulu on vain rakennettu niin tyhmästi, että nuo valitsemani matkat juostaan kisojen päätöspäivänä sunnuntaina ja tuossa järjestyksessä. Matkojen väli on reilu kaksi tuntia, joten on mielenkiintoista nähdä miten vitosen jälkeen onnistuu ja jaksaa vielä tonnivitosta tykittää.. :)

Pitäkäähän peukkuja mulle sunnuntaille! Fiilis on hyvä ja nälkäisen malttamaton! :) Uskomatonta, että olen tällaisen rikkonaisen harjoituskauden jäljiltä kehittänyt näin mukavan loppukesän kondiksen. :):) Ja meinaan nauttia siitä täysillä nämä viimeiset startit!!!! :)
Missäs kunnossa mun lukijat ovat kesän jäljiltä? :)

keskiviikko 15. elokuuta 2012

Vitosen enkka


Moikka moi :) !

Olympialaiset ovat vieneet huomioni viime päivinä. En kuitenkaan ole unohtanut juoksemista. Kolmosen kisasta maltoin palautella hyvin. Kävin jopa kevyen lenkin päälle Vantaan kuusijärvellä vesijuoksemassa ja saavutin lievän hypotermian. Olin yhteensä järvessä vain puolisen tuntia, mutta olisi pitänyt nousta pois heti kun kylmyys alkoi hiipiä jäseniin jo parinkymmenen minuutin kohdalla. Vaikka kuinka yritin lisätä vauhtia niin kylmyys ei hellittänyt. Tarttisin varmaan jonkun märkäpuvun tohon touhuun vaikka on kuinka kesä.. Onneksi juostessa on oikeastaan aina lämmin. Oon aina ollut kylmyydelle jotenkin herkkä. Oon niitä ihmisiä, jotka voivat tosi hyvin kun on helle.

Muuten olenkin voinut hyvin. Se on jännä tunne, kun tuntee kroppansa niin hyvin. Tunnen nousukunnon ja sen fiiliksen, kun juoksuvauhti alkaa muuttamaan lihaksiin. Se on ihmeellinen fiilis, mutta sen vain tietää. Harjoituksissa pyrin kuuntelemaan olotilaa, ja antamaan fiiliksiäni tukevia ärsykkeitä itselleni. Vaikeat loukkaantumisjaksot ja astma ovat tehneet musta itseni huippuasiantuntijan. Lapsena äitini aina toitotti lausetta: ”Kukaan muu ei tiedä miltä susta tuntuu kun sä itse.” Mietin, usein mitä se silläkin tarkottaa. Vanhemmiten olen alkanut sisäistämään tätä juttua.

Harjoituksissa en ole tehnyt ihmeitä. Ihan perus vk-treeniä ja ratavetoja. Olen panostanut ravintoon, lepoon, palautumiseen ja treenaamisen rytmittämiseen. Ja se, etten ole ollut töissä on muuten ollut hyvä juttu tässä kuviossa. Olen kuntouttanut leikatun jalan huolellisesti, enkä ole kiirehtinyt. Yhdentoistatunnin yöunet ovat olleet jokaöistä luksusta. Päiväuniakin olen nautiskellut, jos siltä on tuntunut. Onneksi multa on aina sujunut lahjakkaasti syöminen ja nukkuminen ;).

Näillä se tuli. Vitosen rytmillä koko matka. Enkka. Hämeenlinnassa keskiviikkona oman veljen jänistellessä tasasta kierrosvauhtia 3.20-tonneja. Vikalla tonnilla olin viisi sekkaa jäljessä, mutta loppukirin ansiosta loppuaikani oli 16.40. Mutta eihän se mikään ihme ole, koska tää on terveenä lähes mun hyvän kunnon lähtötaso. On aina ollutkin, mutta en vain ole tällä matkalla kilpaillut. Oikeesti mun kuuluisi juosta viidellätoista alkavia vitosia. Tällä kropalla, koneistolla ja itseluottamuksella. Uskokaa itseenne, niin kaikki on mahdollista. Ja pysykäämme ehjinä, niin saavutamme todellisen tasomme.. :) Hyvää kesän jatkoa kaikille ja tsemppiä treeneihin!

Ja nyt tsemppaan ja laitan kuviakin. ;)

Uudesta kämpästä. Päässäni serkkuni tekemä lettikampaus.

Vaatehuoneessa on nyt kenkähylly rakkailleni ;).

Pappani täytti 85 ja serkkuni poika 9 vuotta samana päivänä. Juhlan kunniaksi herkuteltiin äitini väsäämällä mansikkakakulla! Mansikat olivat kotoisin isovanhempieni omalta mansikkapellolta, Päytää koristaneet ruusut olivat palkintoni Twilight-kympiltä!

keskiviikko 1. elokuuta 2012

3000m

Hei!
Eilen starttasin nuorten pm-kisoissa kolmoselle. Edellisestä kolmosen kisasta olikin taas vierähtänyt yli kaksi vuotta aikaa, joten kisatuntuma kyseiseltä matkalta puuttui. Viime viikon treenien perusteella laskelmoin kuitenkin, että kymmenen minuutin alitus voisi olla mahdollinen, jos vauhdinjako onnistuu ja jaksan loppuun asti hyvällä rytmillä. Kahdella muullakin tytöllä oli tavoite juosta kymmeneen minuuttiin, joten päätimme yhdessä yrittää juosta ajan alle. Alkumatkasta lähdettiin heti oikeaa vauhtia. Ensimmäinen kierros oli 1.18 ja nuorimmainen teki vetotöitä. Vauhti tuntui uskomattoman kevyeltä, mutta en uskaltanut höntyillä vaan yritin pitää hyvän ja helpon juoksurytmin.

Kolmosella mulla on aiempina vuosina käynyt niin, että alkumatkan jälkeen on tullut kiristettyä liikaa vauhtia ja sitten loppu on tuntunut kovin tuskaiselta. Olin eilisessä juoksussa ehkä turhankin varovainen matkavauhtini kanssa, sillä kropassa muuten tuntui todella hyvältä. Vaikka ennätykseni on 13 vuoden takaa, en tosiaankaan ole ihan sinut tämän matkan kanssa. Mailerivuosinani en oikeastaan koskaan kilpaillut kolmosella. Lisäksi vammat ovat estäneet pitkille ratamatkoille osallistumisen tosi monta kertaa. Muuten kyllä tiedän, että kolmonen, vitonen ja kymppi sopivat kaltaiselleni juoksijalle todella hyvin. Nyt vaan tarvitsen pitkien matkojen startteja alle, jotta oikeasti opin juoksemaan niitä kovaa.

Kahden kilsan kohdalla siirryin porukan vetohommiin, koska tukijoukkoni alkoivat huutaa mua vetämään. Vauhti oli hidastunut kahden kierroksen aikana muutaman sekunnin ja juoksuni näytti ilmeisesti liian helpolta. Vedin sitten loppuun asti, vaikka sata metriä ennen maalia yksi nuori juoksija meni ohitseni. Päätin kuitenkin vielä hyökätä lopuksi ja ehdinkin juuri hänen edelleen ennen maaliviivaa. Oma viimeinen kaksisatanen taisi mennä jopa 33,9 sekuntia. Loppuaika oli 9.52, joten kymmenen minuuttia alittui reilusti. Parasta oli kuitenkin juoksun helppous ja tietenkin se, ettei leikatussa jalassa ollut mitään tuntemuksia. Tästä tuli hirveästi lisää motivaatiota ja uskoa. :)

Nyt vaan pari päivää palauttelua ja sitten lisää kunnon treeniä koneeseen. Vielä on kesää jäljellä ;)!