maanantai 11. helmikuuta 2013

Paluu

Hei!

Tiedetään, ettei musta ole tämän blogin puolella juuri kuulunut. Yleensä urheilijat eivät päivittele nettiin, kun kaikki on huonosti. Mun tauosta päätellen, taidan olla poikkeus. Kaikki taitaa olla ihan hyvin! Reilu vuosi sitten perustin tämän ajanvietteeksi Ruotsiin, ja kirjoitusteni ohessa sain perusteltua itselleni ajatuksiani, että mun kannattaisi vielä koittaa tätä juoksujuttua. Tuntui, että olin yksin ajatusteni kanssa, mutta samalla mulla oli vahva tunne, että kestävyysjuoksu-urani on vielä pahasti kesken. Parasta oli, että paluuni omalle tasolle tapahtui nopeammin kuin edes itse uskoin. Mennyt syksykin oli melko rikkonainen harjoituksellisesti, mutta silti mulla on nyt kaikessa tekemisessä sellainen ote, että treeneissä vain kummastelen helppoutta ja uusia vauhteja.

Tämä oli kuntoutusblogi. Nyt tästä pitäis varmaan leipoa jotakin muuta. Eikä edes tarvii. Tämä on edelleen hyvän mielen juoksublogi. Olen sama Minna ja mulla on kivaa. Musta on taas tullut oikeesti juoksija. Ainakin omasta mielestäni, ja sehän on tärkeintä. Olen ehkäpä hieman vahvempi, nopeampi ja kestävämpi kuin ennen. Ei se haittaa. Ehkä kannattaa jatkaa kirjoittelua, koska pelkästään tämän blogin aikana on tapahtunut niin paljon mahtavia juttuja.

Viimeisin päivitykseni tässä blogissa on leirillelähtötunnelmista. Täältä voi lukea leirikuulumistarinan tammikuulta. Maspalomasissa kaikki sujui siis hienosti. Suomeen paluun jälkeen sairastelin viikon, jonka jälkeen päätin testata hallijuoksua. Talveen paluustanikin voi lukea täältä.

Hallijuoksut jatkuivat hienosti. Viikko sitten Myllypurossa kellotin kauden kärkiajat alimatkoilla, ja pirteä menoni tuotti maaottelupaikan. Pienen mietinnän jälkeen päätin hyväksyä tarjouksen kiskoa Suomi-asun ylle ja tarttua tonnivitosen haasteeseen. Eilen tulimme takaisin Ruotsin Växjöstä. Tonnivitosella tein lyhyen ratojen halliennätykseni kolmella sekunnilla. Entinen olikin homehtunut Tilastopajan mukaan jo 11 vuotta. Viikon takaisesta Myllypuron juoksusta lohkesi melkein yhdeksän sekuntia. :) Kovatasoisessa startissa aikani riitti viidenteen sijaan, kun lopussa sain puristettua yhden ruotsalaisen ohi.

Muutenkin oli mahtava reissu, joka ansaitsisi ihan oman tarinan. Nyt suuntaan kuitenkin aamupalalla, koska tämän tekstin tarkoituksena oli vain tulla moikkaamaan teitä ja kertoa, että kirjoitan jatkossakin. Koska mun tarina ei ole vielä ohi, halusitte niin tai ette.. ;)