Moikka!
Nyt on kivaa kerrottavaa. Mutta
märehditään silti hetki vielä niissä synkissä taustoissa, jotka tekevät tästä
hetkestä erityisen. Harjoituskauteni lokakuusta maaliskuuhun oli säälittävä.
Täydellinen juoksutauko oli urani pisin, mutta korvaavien pariin pääsin kunnolla
helmikuussa. Harjoittelu oli kuitenkin varovaista ja jopa liiankin maltillista.
Lääkäri kehotti aloittamaan piikkarijuoksuun totuttelun jo hyvissä ajoin, mutta
en uskaltanut, koska tuntemuksia oli koko ajan. En missään nimessä halunnut
takapakkia ja paluuta walker-ortoosi-helvettiin ja kyynärkepeille.
Hunajahölkän jälkeen seurasin
SM-maastot reitin varresta. Tajusin, että kilpailumotivaationi on oikeasti niin
kova, että kesällä on pakko päästä kilpailemaan. Toukokuussa sain parhaana
viikkona kasaan jo 70 juoksukilsaa. Korvaavat saivat vähitellen väistyä.
Kesäkuun eka päivä tein päätöksen, että avaan kilpailukauteni Paavo Nurmi
Gameseissä 25.6. 3000 metrin kilpailussa.
Pelkästään tuo päätös sai aikaan
mielettömän fiiliksen. Seuraavana päivänä olin poikaporukassa Turun Samppalinnassa
vesijuoksemassa. Hehkuttelin juoksufiilistä, ja jotenkin juttu ajautui siihen,
että voisin oikeasti osallistua jo parin päivän päästä juostavan Tilastopajakisan
vitoselle. Kovempi juoksutreeni oli muutenkin suunnitteilla keskiviikoksi,
joten päätin ilmoittautua. Kaksi päivää ahdisti, jännitti, pelotti ja
hymyilytti. Jalan takia startti olisi tehtävä vielä lenkkareilla. Kisa oli
samalla vielä katsastus Euroopan joukkuemestaruuskilpailuihin, joten mukaan oli
ilmoittautunut hyvä ryhmä valtakunnan kovimpia vitosen naisia.
Lähdin matkaan varovasti, mutta
rytmi löytyi jostain selkäytimestä mukavasti. Päätin roikkua hieman yli 17
minuutin loppuaikaa kohti menevän naislauman mukana. Kaksi kilsaa tuli
yllättävän helposti ja päätin, etten katso kierrostaulua tai kuuntele
väliaikoja. Keskityin vaan juoksuun. Kolme kilsaa tuli ajassa 10.14, sen rekisteröin,
koska se kiinnosti. Samalla mietin, että pelkkä kolmonenhan menisi jo
heittämällä alle kymmeneen, jos tämäkin tuntui tältä. Kolmosen jälkeen ei tuntunut
enää niin hyvältä. Roikuin silti, ja en enää ajatellut mitään. Päätin, että
olkoon aika mikä hyvänsä maalissa, höylään siitä kesän aikana minuutin pois.
Kolme vikaa kiekkaa oksetti, eikä muistikuvia ole. Loppukiristä oli turha
haaveilla, kun alla oli lenkkarit ja eväät olivat syöty jo moneen kertaan! :D
Loppuaika oli 17.01 ja tuloksena
neljäs sija. Olin haaveillut pinkeissä unissani 17 minuutin ajasta, mutta
oletin kunnon olevan vasta 17.30:n nurkilla. Hyvä näin.
Palauttelin rauhassa, ja päätin
että ensi kisaan on saatava piikkarit alle. Juhannuksena kävin Keuruulla
juoksemassa 3000m. Pinkit unet ennustivat loppuajaksi 9.45. Päätin, että olen
tyytyväinen, jos se menee rikki. Minttu Hukka lähti alusta tekemään rohkeaa
sooloa 9.30 loppuaikaan ja onnistui. Onneksi muu porukka liikkui itselleni
sopivassa rytmissä.
Vauhti ei ollut tasainen, ja Nina
Chydeniuksen kanssa teimme vetotöitä. Kaksi kierrosta ennen maalia olin aivan
poikki. Päätin silti väkisin kammeta Ninan ohi 600m ennen maalia, enkä jäädä
kyttäilemään. Nina kuitenkin hiillosti ihan loppuun asti, mutta sain pidettyä
kakkossijan. Loppuaikani oli 9.43. Jee. Pinkit unet tiesivät kuntoni! Kaikki
voimat jäivät radalle, joten loppuverkasta ei tahtonut tulla mitään.
Maanantaina kävin vähän
nuuhkimassa piikkareilla Paavo Nurmen stadionin mondoa. Askel tuntui hyvältä,
joten julistin, että pelkästään mondo alustana ottaa Keuruun kolmosen ajastani
kymmenen sekuntia pois.
Normaalisti olen kisapäivänä jopa
unelias, mutta keskiviikkona hypin seinille. Mietin, että kisa kulkee jos saan
levottoman energiani siirrettyä edes osittain illan juoksuun. Tunnelma kisassa
oli mielettömän hieno. Kaikki lähtivät kovaa. Yritin hillitä alkuvauhtiani,
mutta ekat kierrokset menivät silti turhan räväkästi. Tonni tultiin 3.10, mutta
se ei tuntunut vielä pahalta. Nina teki ryhmämme vetotyöt alussa, mutta sitten
menin itse vetämään. Kisasta on hapokkaan huuruiset muistikuvat, mutta
ilmeisesti Janica meni ohitseni noin kolme kierrosta ennen maalia. Päätin
roikkua, vaikka tuntui pahalta.
Lähtöhässäkkää ja keskittymistä jalat ilmassa Paavo Nurmi Gameseissä. |
600 metriä ennen maalia oksennus
alkoi nousta suuhun. Muistan, että se maistui kahville. Roikuin väkisin mukana,
vaikka tuntui, etten liikkunut enää eteenpäin. Sata metriä ennen maalia yritin
ohi, mutta vaikka pää halusi mennä, niin jalat eivät enää kyenneet
yhteistyöhön. Maalissa voin pahoin. Sijoitus oli 7. Olin varma, että aikani oli
huono, sillä loppu tuntui hitaalta. Yllätys oli suuri, kun kuulin, että
loppuaikani oli 9.33. Siis kymmenen sekkaa parannusta viiden päivän takaiseen
juhannusjuoksuun oli totta. Paha olo seurasi vielä seuraavan päivän. Jännä,
miten loukkaantumisen jälkeen irtiottokyky saattaa olla yllättävän kova!
Kisan jälkeen palkintojen jaosta.. Tuomo, minä ja Aki. |
Viikonloppuna kävimme
isovanhempien luona Keski-Suomessa. Samalla reissulla piipahdimme Jämsässä
Kestävyyskarnevaaleilla. Juoksin 1500m, jotta hapot tulisivat jälleen tutuksi.
Palautuminen keskiviikon kisasta oli edelleen kesken, mutta harjoituksen vuoksi
päätin osallistua. Mitään odotuksia ei ollut, mutta tiesin, että pystyn
todennäköisesti kuntoni puolesta 4.30:n loppuaikaan kaikenlaisilla
taktiikoilla. Juoksussa oli jänis 1000
metriin, joten päätin ottaa riskin ja katsoa kauanko pysyn tällä hetkellä
4.20-vauhdissa.
Tonnin väliaikani oli 2.55, mutta sitten sain
taistella loppumatkan happokuorman kanssa. Muistikuvat loppuvatkin kierrosta
ennen maalia, jolloin ajattelin, että pyörryn ja kaikki tulevat ohitseni.
Jotenkin kuitenkin juoksin tuon vikan kierroksen. Loppuaika oli juuri 4.30, joka
oikeutti kolmanteen sijaan. Huh, tulipas juostua, ja ensi kerralla tämäkin on sitten
astetta helpompaa. En ole kuitenkaan harjoituksissa vielä juossut yhtään 1500:n
vauhteja, joten tälläkin matkalla ajasta saisi lohjeta sekunteja vielä paljon pois.
Pitkän postauksen päätteeksi
haluan kiittää kaikkia, jotka ovat tavalla tai toisella tsempanneet ja olleet
mukana. Seuraava startti on lauantaina SM-viesteissä. Matkana 4x800m HKV:n
riveissä. Vähän pikamatkan puolellehan tuo jo nykyään mulla menee, mutta silti kasi
on aina se matkoista rakkain.. ;)
Menenkin tästä ottamaan yhdet
pinkit päikkärit! Palataan! Hyviä kesälenkkejä kaikille lukijoilleni!
-Minna