lauantai 29. joulukuuta 2012

Leirille!

Moikka taas!

Joulut on vietetty onnistuneesti. Joulupukki toi mulle uuden läppärin. Haluaa ilmeisesti, että jatkan kirjoittelua.. Aattona tempaisin Perniön lumisilla teillä 25km letkeästi rallatellen. Ihmeen hyvä oli kulku ja paikalliset ihmettelivät pirttiensä ikkunasta ulkona viillettävää kylähullua! Joulupäivän vietin Helsingissä. Vanhempieni luota lähtee kätevästi kotiovelta ladut keskuspuiston herkulliseen latuverkostoon. Kaivoin varastosta vanhan perinteisen menoon tarkoitetun luottoparin (Karhun Sarajevot vuodelta 84). Niihin on jälkeenpäin toki vaihdettu nykyaikaiset siteet. Monotkin on samat kun joskus 13-vuotiaana. Enhän mä koskaan kasvanut isoksi aikuisuudesta nyt puhumattakaan. Kympin verran hiihdeltiin. Maisemat olivat kauniita, vaikka ei niitä oikein ehtinyt ihmetellä. Äitin kanssa homma yltyi loppumatkasta hieman kisaksi. Hän on yllättävän kova hiihtämään. Tekniikka on peräisin kilpahiihtoajoilta ja käsivoimaakin on enemmän kuin minulla.

Tapaninpäivänä vaihdettiin laji juoksuun, ja vielä vauhtiakin hain vähän jälleen pienen sairastelun jälkeen. Suuntana oli siis Myllypuron liikuntahalli. Äiti sentään putosi jo alkuverkkavauhdissa. Ihmettelin juoksun helppoutta. Kuntosalipuolella ei ollut muita, joten kertailin vähän samalla opintojani. Salitreenin jälkeen juoksin määräintervallia ja onneksi pohkeet eivät kommentoineet enää mitenkään hallijuoksua. Alkoi jopa hetkellisesti tehdä mieli hallikisoihin. Katsotaan nyt rauhassa, onko kyseessä vain hetkellinen mielenhäiriö vai innostaako vielä kuukauden päästä moinen ajatus.

Parasta on kuitenkin se, että alle kuuden tunnin päästä starttaa Finnair kohti Gran Canariaa ja mä oon siellä kyydissä! Jee, paluu leirielämään. Edellisestä etelän leiristä on vierähtänyt kaksi vuotta. Olimme silloin Akin kanssa Keniassa. Nyt kuitenkin on kyseessä tuttu saari (olen aikoinaan ollut vaihto-oppilaana Las Palmasissa), ja säätiedotkin lupailevat hyvää keliä! Innostus on huipussa! Maltilla vaan niin saan hyvät viikot kasaan. Tulis jo kesä tännekin.. Kuvat on edelliseltä Kanarian leiriltäni kolmen vuoden takaa.









Hyvää uutta vuotta kaikille lukijoille!!! Onko kukaan lähdössä lähiaikoina talvea pakoon etelään? :)

sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Kompressiosäärystimet testissä


Hei!

Pakko kirjoittaa uusimmat kuulumiset. Kymmenen päivää sitten akillesjänneleikkauksestani tuli täyteen vuosi! Ja millainen vuosi tämä onkaan ollut. Asuin Ruotsissa ja muutin takaisin Suomeen. Keskityin kuntouttamaan jalkaa rauhassa ja palasin vähitellen takaisin oikean juoksuharjoittelun pariin. Kuntoni nousi yllättävän nopeasti loukkaantumista edeltäneelle tasolle. Parasta oli loppukesästä, kun sain juostua uusiksi ennätykseni kolmosella, vitosella ja puolimaratonilla. Olen oppinut paljon palautumisen tärkeydestä ja ymmärtämään vielä aiempaa paremmin omaa kroppaani.

Aamukahvilla Japanissa ennen kisaa.

Ennen Japanin kisamatkaa sairastin kolme viikkoa pahaa flunssaa. Onneksi selvisin siitä ilman minkäänlaisia lääkekuureja, vaikka juoksuharjoitteluun tulikin ärsyttävän pitkä tauko. Sain yhden hyvän treeniviikon Suomessa kuitenkin kasaan ennen matkaan lähtöä. Japanissa kaikki sujui hyvin. Hengitys alkoi parin päivän päästä toimimaan, vaikka majoitusmökeissämme oli hometta ja pölyä sekä höyhentäytteiset peitot. Mukaan matkaan sain Compressport-kompressiosäärystimet, joita testasin heti ekalla kympin verryttelylenkillä. Pohkeet tuntuivat hyviltä ja pitkän lentomatkan rasitukset eivät painaneet jaloissa.

Compressport-säärystin ja oma juoksusukka.
Päätin juosta kisankin uusissa säärystimissäni. Olen ennenkin käyttänyt kompressiosukkia, mutta olen aina ollut jotenkin hieman epäileväinen niiden käyttämisestä kisoissa. Aiemmin kisoissa käyttämäni pitkävartiset sukat ovat todellakin olleet vain lähinnä pitkävartiset sukat! Ei niissä ole juuri ollut oikeaa kompressiokiristystä. Jotenkin kireät kompressiosukat ovat aina ahdistaneet mua kisatilanteessa. Lisäksi monissa kompressiosukissa itse sukkaosa ei ole ollut mielestäni tarpeeksi hyvä kisakenkiin tai piikkareihin.

Tässä kokotaulukko.

Compressport-kompressiosäärystimet tuntuvat hyvältä ratkaisulta etenkin siksi, että samalla voi käyttää omia mieluisia urheilusukkia. Valitsin väriksi kirkkaan pinkin. Sopivat muuten hyvin mun kisakenkiini! Koko valitaan niin, että mitataan pohkeiden leveimmän kohdan ympärysmitta ja katsotaan taulukosta sopiva koko. Itselläni ympärysmitta on 33cm, eli ykköskoko on taulukon mukaan sopiva. Jos on tosi pieni pohje, niin on mahdollista tilata myös kokoa 0 olevat säärystimet. 



Kisapäivänä oli vain kymmenen astetta lämmintä ja satoi jääkylmää vettä. Oli hyvä ratkaisu juosta kompressiosäärystimillä. Vaikka olin aivan kohmeessa osuuteni lopussa, niin sääret, akillekset, nilkat ja pohkeet voivat hyvin. Ensimmäistä kertaa maantiejuoksun jälkeen pohkeeni eivät kramppailleet maalissa. Tietysti viisi kilsaa on aika lyhyt matka, mutta kuitenkin voisin väittää, että pohkeeni palautuivat kisasta hieman nopeammin kuin yleensä. Päkiäaskelteinen juoksutekniikkani jumittaa pohkeita etenkin kovilla alustoilla.


Äkilliset kylmät kelit aiheuttivat mulle taas kuumetta ja viikon juoksutauon. Yleensä mun astma reagoi aina voimakkaasti ensimmäisiin koviin pakkasiin, joten annoin sitten keuhkojen vain sopeutua. Perjantaina palasin taas juoksun pariin. Ilmakin onneksi lauhtui. Eilen tein harjoituksen Espoossa Ratiopharm areenalla. Juoksin tonnin vetoja ensimmäistä kertaa hallissa tänä talvena. Hengitys toimi hyvin, mutta pohkeet suuttuivat hieman kovasta alustasta. Mulla oli kompressiosukat jalassa, mutta ei tällä kertaa säärystimiä. Olisi varmaan pitänyt olla. Treeni meni hyvin, mutta loppuverkkana tein vain kilsan verkan hölkäten ja kävellen. Eiköhän ne jalat kuitenkin taas vähitellen totu halliolosuhteisiin. Tänään korvasin kuitenkin pitkän lenkin kuntopyörällä. Samalla voi katselin EM-maastojen nettilähetystä suoraan Budapestista!

Esportissa. Treeni ohi!
Mun kisastudio pyörän selästä..


Onko joku teistä kokeillut kompressiosäärystimiä? Entä oletteko käyneet sisätiloissa treenailemassa tai hakeneet pitävää juoksualustaa matolta? Hyvää joulunodotusta kaikille lukijoille ja tsemppiä treeneihin! :)

tiistai 4. joulukuuta 2012

torstai 15. marraskuuta 2012

Patrol.fi -sivustolle bloggaajaksi

Moikka!

Vinkkaan teille nyt jotakin hauskaa... :) Tästä lähtien kirjoittelen nimittäin myös Patrol.fi -sivustolla. Käykää ihmeessä lukaisemassa ensimmäinen juttuni tästä. Kommentointimahdollisuus tuonne pitäisi tulla parin viikon päästä, kun sivut on muutenkin sitten saatu uuteen muottiin. Aikamoista tappelua oli tuo ensimmäisen tekstin kirjoittaminen, koska uusi blogialusta ei oikein tuntunut yhteistyökykyiseltä kanssani. Lopulta kuitenkin sain pienen esittelyn syksyn lenkkivarusteista aikaiseksi. Tietysti, jos on jotain kommentoitavaa mielessä tuohon liittyen, niin voitte tietysti kommentoida tänne! Muutaman viikon välein mun olisi tarkoitus tuonne postailla.

Kuvat on otettu lauantaisesta Pirkkolan urheilupuiston mäkitreenistä Helsingistä, jonka juoksimme Akin kanssa yhdessä. Äiti napsi noita hienoja otoksia. En edes muista koska olemme olleet tuolla kokoonpanolla treeneissä viimeksi! Tosin Aki vetäisi 500 metrin mäen kymmenen kertaa ja mulle riitti kahdeksan. Lisäksi mun vauhti oli muutaman sekunnin rauhallisempaa, mutta ei se silti mitään rauhallista ollut..;)

Alussa hymyilytti.

Otin muutaman kuvan Akista, kun omat vedot oli jo tehty.


Lopuksi lämmintä päälle.



keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Fiiliksissä Fujista!


Moikka!

On tullut pidettyä blogitaukoa, koska olen ollut edelleen flunssassa. En ole siis voinut juosta. En myöskään ole tehnyt muuta urheilua. Viime viikonloppuna tosin kävin toisen osan Trainer4You:n kuntosalivalmentajakoulutuksesta ja selvisin näyttökokeesta. Muutakin kivaa on tapahtunut, sillä sain vahvistuksen, että pääsen mukaan Japanin Chibaan juoksemaan maratonviestiä Suomen maajoukkueessa. Reissuun on lähdössä kahdeksan juoksijaa, mukana mm. Minni ja veljeni Aki.

Nämä kuvat ovat edelliseltä Japanin reissulta kolmen vuoden takaa.

Lentokoneesta kuvattu Fuji.

Ja Fujista siirrytään toiseen Fujiin. Olen nimittäin saanut Asicselta pari hehkuttamisen arvoista juttua. Ykkösenä uudet Gel-Fuji Attack -maastojuoksulenkkarit. Nämä ovat loistavat syksykeleissä. Pohjat ovat pitävät ja gore-tex -pinnan ansiosta jalat pysyvät kuivana. Silti lenkkarit ovat notkeat ja hyvät jalassa. Ja booonuksena tietysti maailman kaunein ulkonäkö. :) Ja Japaniteema on huomioitu kantapään heijastimella, joka esittää Fuji-vuorta! :D Omani ovat kokoa 37, mutta ovat mulle ihan sopivat (jalkani normaalisti pieni 36). Joten kannattaa ottaa suoraan omaa numeroa reilumpi koko jo heti sovittaessa. Lisäksi lesti on kapea.



Fuji-vuori!

Pitävä pinkki pohja.

Sitten vielä muihin aiheisiin. Kaija laittoi mulle jokin aika sitten blogihaasteen, ja oon nyt vihdoin jaksanut tehdä sen. Pahoittelen tylsiä vastauksiani, mutta kun parhaat jutut ovat joskus vähän yksinkertaisia.
  • Mitä tekisit, jos voittaisit lotossa miljoonan? Ostaisin osakkeita, kävisin kampaajalla ja lähtisin reissuun. Tukisin taloudellisesti jotain nuorta juoksijaa.
  • Suurin haaveesi lähitulevaisuudelta? Olla onnellinen.
  • Suosikki vuodenaikasi? Kesä.
  • Erikoisin taitosi? Olen liian hyvä biisikärpäsessä.
  • Mistä saavutuksestasi olet erityisen ylpeä? Juoksu-urastani  sekä pienistä itseni voittamisen hetkistä.
  • Oletko ilta-vai aamuihminen? Ilta.
  • Mihin olet koukussa? En mihinkään. Riippuvuus on heikkoutta.
  • Miten tykkäät rentoutua? Sohvalla maaten ja katsellen jotain hyvää leffaa tai sarjaa ja samalla syöden itsetehtyä pitsaa.
  • Haaveidesi matkustuskohde? Malediivit.
  • Mitkä ovat vakio-ostoksesi ruokakaupasta? Karpalomehu, kanaa, tummaa pastaa ja juustoa.
  • Ketä ihailet? Ihmisiä, joilla on elämässään se oma juttu, jonka eteen ovat tehneet uhrauksia muiden mielipiteistä välittämättä.






Niin joo, viime viikolla myös vanhenin. Täytin 30! Ja opettelin tekemään täydellisen mummonutturan. En kokenut ikäkriisiä, koska nyt olen tarpeeksi vanha juoksemaan pitkiä matkoja. Heh. Hyvää syksyn jatkoja kaikille!!! :)



lauantai 20. lokakuuta 2012

Vantaan puolimaraton

No moi moi!

Kerrotaan siitä toisesta puolikkaasta. Vantaasta. Henkilökohtaisesta ihmiskokeestani.

Ennen kisaa kaikki tuntui melko hyvältä. Fiilis oli odottavainen, luottavainen ja rento. Jalat olivat jumittaneet pahasti viimeisen reippaan harjoituksen jälkeen, jonka tein jo keskiviikkona. Kisa juostiin siis viime sunnuntaina. Ennakkoon mietin taktiikkaa ja etenkin sitä, että pitäisi uskaltaa lähteä tarpeeksi kovaa vauhtia liikkeelle. Palautumisvaikeuksien takia päätin kuitenkin startata rauhallisemmin kuin olin suunnitellut.

Verryttelyäni sotki hieman Akin taistelu maratonmitalista. Hänen juoksu näytti helpolta, mutta ahdistuin sen jälkeen kun hän lähti vikalle kympin lenkille. Tunsin jotenkin telepaattisesti, että sillä on rankkaa.. Joo, ei olla kaksosia, mutta joskus tunnen tällaisia juttuja. :) Lähdin juoksemaan vastaan ja ihmettelin, missä se viipyy. Vihdoin Aki tuli näkyviin ja juoksin innoissani kertomaan kannustusjoukoille, että nyt se tulee. Tajusin, että sen vauhti on hidas. Takaatuleva juoksija saalisti Akia hulluna, mutta Aki ehti kahden sekunnin turvin maaliin hopeamitalistina. Hieno fiilis. Kaikilla oli tunteet pinnassa. Kasasin itseni ja aloin keskittyä omaan juoksuuni.

Alkumatkaa mentiin Kirsin johdolla. Nuori Oonakin oli menossa mukana. Vauhti alkoi mennä 3.50-vauhdin päälle, joten päätin laittaa lisää vauhtia koneeseen. Tuntui ihan hölkältä. Sitten mentiin n.3.40-vauhtia ja Kirsi putosi. Musta tuntui helpolta ja edelleen liian hitaalta, mutta tuntui, ettei lihaksissa ollut samaa rentoutta kuin kolme viikkoa aiemmin Ruissalossa. Vauhdista tuli epätasaista ja nykivää. Sahattiin tonneja 3.35 ja 3.48 välillä. Maratoonareita ja neljännesmaratoonareita oli tientäydeltä jaloissa.

Toisella kierroksella oli paremmin tilaa juosta. Huomasin väliajoista, että on mahdollista alittaa 1.18, jos sama vauhti vain jatkuisi. Innostuin. Joku mies tuli mukaan, ja innostuttiin lisäämään porukalla vauhtia 11 kilsan jälkeen. Vauhti nousi 3.30/km ja allekin. Päätin ottaa rauhallisemmin, mutta luonteeni laittoi vastaan. Älä nyt luovuta, kun pystyt ihan hyvin tällä rytmilläkin juosta.. Jättäydyin kuitenkin muutaman sekunnin Oonasta ja miehestä. Tajusin, että oma vauhtinikin on kova, mutta he vetivät kolmisen kilsaa alle 3.30-vauhtia. Sitten huomasin, että jalkani vetävät kunnon asvalttijumiin. Voimia olisi ollut, mutta jalat eivät tehneet yhteistyötä ja pohkeet halusivat pois. Vauhdinlisäys ei ollutkaa niin järkevää. 15 kilsaa oli vasta takana. Vähäinen asvalttijuoksuni kostautui. Kilsavauhtini putosi 15-20 sekkaa.

Ärsytti, kun tajusin, että menee saumat enkkaan. Lopuksi sain tsempattua ja sain aikaakin vähän kiinni. Vika tonni tuli vain päättäväisyydellä alle 3.30. Ruissalon ajasta jäin puoli minsaa eli loppuaikani oli 1.19.34. Voittoajalle jäin puolitoista minuuttia. Maalissa jalat olivat kipeät, mutta muuten olin pirteämpi kuin aiempien puolikkaideni jälkeen.

Mitä tästä opin? Noh, kolme viikkoa oli mun kestävyydelle vielä liian vähän kahden puolikkaan väliin. Toisaalta tasaisella ja ihan omalla juoksulla tulos olisi nytkin voinut olla hieman parempi. Huomasin kuitenkin, että kestävyyteni on yllättävän hyvällä tasolla siihen nähden, etten kuluvan vuoden aikana ole kovin montaa pitkää lenkkiä edes juossut. Kokonaismäärä varmaan on kuusi ja sitten nämä puolikkaan kisat..

Lisäksi en katkennut ihan täysin, vaikka matkavauhti nousikin välillä lähelle mun kympille ominaista kisavauhtia. En ole myöskään koskaan ennen juossut puolikkaan kisassa ns. muita vastaan vaan aina olen keskittynyt vain omaan juoksuuni yksinäni. Tästä tuli lopulta hyvä fiilis. Palautuminen on sujunut hyvin, vaikka torstai-iltana sairastuinkin pieneen flunssaan. Ensi vuonna puolikas on helpompi kohdata, koska nyt mulla on siitä kokemusta. Lisäksi homma helpottuu huomattavasti jos ja kun pystyn talven pk-kaudellakin tekemään juoksuharjoituksia toisin kuin viime vuonna. Leikattu akillesjännekään ei ole sanonut mitään näistä puolikkaista. Nyt täytyy jo oikeasti uskoa, että hyvä jalka siitä tuli. :)

Kiitos kaikille kannustuksista ja onnitteluista! :) Ne ovat mulle tärkeitä! Kohta avaan ovea jo uuteen harjoituskauteen..





torstai 11. lokakuuta 2012

Palautuminen

Hei,

Otsikko kertookin kaiken mitä olen viime viikkoina yrittänyt tehdä. Kolmen viikon takainen Ruissalojuoksun puolikas sujui hyvin, enkä missään vaiheessa kisaa tuntenut minkäänlaista väsymystä. Loppua kohden kiihdyttelin vauhtia, ja kaikki sujui liiankin helposti.

Kisan jälkeen iski kuitenkin fyysinen väsymys. Olin ihan poikki ja olisin voinut jäädä Ruissalon kylpylän aulaan istumaan ja nukkumaan loppupäiväksi. Seuraavan viikon otin harjoituksellisesti kevyesti. Lepopäiviä oli useita ja yhtenä päivänä kävin Janican kanssa Caribian kylpyläosastolla kellumassa. Uskaltauduttiin kylmäaltaaseen ja laskettiin rengasliukumäestä.

Palauttelua..


Juoksukoulun naisille jaksoin keskiviikkona vetää treenin ja pistelin heidän mukana muutaman mäkivedon. Viikonlopusta tuli sitten muuten rankka, koska kävin kuntosalivalmentajakoulutuksen ekan osan Leaf Areenalla. Kuntosalilla tuli siis heiluttua tuntikausia joka päivä, joten ihan lepoviikonlopusta tuokaan ei mennyt, vaikka juoksumäärä olikin minimissä.

Viime viikolla olin hieronnassa, ja hieroja kauhisteli mun pohkeita. Muualle kroppaan hän ei 45 minuutin ajassa ehtinytkään. Hehheh.. Ei sitten ihmetellyt jumeja, kun kerroin puolikkaasta ja salikoulutuksesta. Päädyttiin siihen, että jatkan palauttelua.

Lisää palauttelua..


Noh, tämä tarinahan ei tietenkään olisi yhtään Minnaa, jos ei viedä sitä eteenpäin pienellä loppuhuipennuksella. Olen nimittäin päättänyt laittaa itseni pienimuotoiseen ihmiskokeeseen. Kohtaan puolimaratonin haasteet uudestaan sunnuntaina Vantaalla. Haluan nähdä miten olen toipunut ja voinko tällä samalla kunnolla mahdollisesti kiskoa puolikkaan kovaa vain kolme viikkoa edellisestä. Edellisillä kerroilla mun puolikkaiden väli on ollut kaksi vuotta, joten mitään vertailua mulla ei asiaan ole.

Sunnuntaina aikaisemmin päivällä Vantaalla juostaan myös SM-maraton, johon veljeni osallistuu. Se on hänen debyyttimaraton, joten uusia kokemuksia hänkin metsästää. Hänen urakkaansa nähden mulla on edessä sprinttimatka. Kaivan vain esiin nyt hyvän juoksufiiliksen, ja pyrin tekemään rennon ja kovan suorituksen. Ykstoistatuntiset yöunet ovat jälleen maistuneet, ja pohkeetkin ovat osoittaneet yhteistyön merkkejä. Toivottavasti ilmakin pysyisi lämpimänä ja sateettomana. Hiilaripainotteista loppuviikkoa kaikille lukijoille! :D


torstai 27. syyskuuta 2012

Syksyn startit

HEI!

Viimeisen postauksen jälkeen onkin tapahtunut kaikenlaista.. Päätin hetkellisestä syksyväsymysfiiliksestä huolimatta jatkaa kilpailemista. Vaikka motivaatio oli hetkellisesti kateissa, hämmästyin joka kerta kun tein kovemman treenin ja tajusin, että olin edelleen nousukunnossa. Juokseminen sujui treeneissä siis kuin itsestään. Päätin juosta Kaisaniemenjuoksun viiden kilsan kisan Helsingissä. Kisa juostiin sunnuntaina 16.9. ja ilma oli aurinkoinen. Toisena vaihtoehtona tapahtumassa oli tarjolla puolimaraton, mutta halusin juosta lyhyemmän matkan, koska tuntui, että vauhti asui vielä jaloissani. Reitti oli tarkistusmitattu ja tasan viisi kilsaa. Noin lyhyitä maasto/maantiekisoja on aika harvoin tarjolla Suomessa.

Lähdin rauhassa liikkeelle ja huomasin, etteivät miehet lähteneet yhtään kovempaa. Oma menoni tuntui helpolta ja kevyeltä, joten ylämäistä ja kovasta tuulesta huolimatta lisäsin vauhtia tai ainakin yritin pitää vauhdin kovana kärjessä. Töölönlahdella oli paljon sunnuntaikävelijöitä, mutta onneksi keulapyöräilijä hätisteli ihmisiä edestämme.

Loppupuoliskon nousuissa jäin yhdestä miesjuoksijasta, mutta paluumatkalla Kaisaniemen puistoon sain ajettua hänet kiinni. Puistossa vikan kilsan aikana menin ohi, mutta hän meni vielä kerran ohitseni. Sitten käännyttiinkin jo maalisuoralle ja latasin vielä viimeisen ryhminvaihdoksen jostakin ja pääsin hänen ohitse. Maalissa saatiin eroa kaksi sekuntia. Heh, voitin siis kaikki miesjuoksijat. Aikani oli 17.32. Maaliintuloa seurasi jonkin verran paikalle osuneita ihmisiä ja sainkin vastata hauskoihin kysymyksiin. Lähinnä eniten utelua herätti askellukseni ja spurttimainen loppukiri. Kiva, kun tällaisia juoksutapahtumia tuodaan ihmisten ilmoille.

Vitosen lähtö.

Loppukiri.

Loppuverkalla.

Palauttelin kisasta hyvin ja matkustin takaisin Turkuun. Keskiviikkona vedin juoksukouluryhmän harjoituksia, ja aloin kypsytellä ajatusta Ruissalojuoksuun osallistumisesta. Puolimaratoninnostusta oli havaittavissa ryhmämme naisilla, ja aloin itsekin miettiä Ruisrääkkiin osallistumista. Ajattelin, että juoksisin sen vain pitkänä vauhtikestävyysharjoituksena.

Torstaina tein lopullisen päätökseni osallistumisestani. Lauantaina matkustin bussilla Ruissaloon ja pelkäsin sadetta. Onneksi sää suosi minua jälleen ja pilvet väistyivät. Juuri ennen lähtöä kävin vaihtamassa shortsit. Ruissalon puolimaratonreitti on kaunis ja vaihteleva. Osa matkasta juostaan hiekkateitä, joten reitti ei ole erityisen nopea. Lisäksi mutkia ja mäkiä on paljon. Reitti voisi olla paremmin merkitty ja lähtöalueella voisi olla enemmän vessoja. Juoma-asemia sen sijaan oli ilahduttavan paljon. Itselläni oli vielä geelipussi kädessä melkein koko matkan ajan. :)

Lähdin rauhassa matkaan ja juoksu oli helppoa isossa porukassa. Vähitellen aloin kiristää vauhtia ja aloin saada edellä meneviä miehiä kiinni. Koko ajan tuntui hyvältä ja helpolta. Vatsaani sattui välillä, koska en ole tottunut juomaan kesken suorituksen, mutta puolimaratonilla on pakko. Kympin kohdalla tajusin, että vauhtini on kova, koska väliaikani oli 37.20. Vauhti ei kuitenkaan tuntunut kovalta. Lopussa kierrettiin Kuuvan lenkki. Tunsin, kuinka mulla oli vauhti päällä ja vaan hymyilytti. Hauska kisa. Vikan tonnin hurjastelin 3.30. En tajua. Loppuajakseni tuli 1.18.56, ja sillä irtosi voitto.

Kisan jälkeen muhun iski väsymys. Myös kunnon rankkasade saapui Turkuun. Kisan jälkeen tarjolla oli hernekeittoa, kahvia, mehua, pullaa ja Yosaa. Ainakin palautuminen lähti heti käyntiin, kun pakotin itseni syömään kaiken mahdollisen.

Mitäs teille lukijoille kuuluu? Oletteko osallistuneet johonkin tapahtumiin? Mun juoksukouluryhmään muuten voi edelleen liittyä mukaan! Treenit ovat aina keskiviikkoisin Turussa.

Lauantain saalis.





tiistai 11. syyskuuta 2012

Juoksukouluun!

Hei!

Ilmoitan nyt täälläkin, että alan huomenna eli keskiviikkona 12.9. vetämään Turussa Runner's High:n juoksukoulua!! Mukaan voi tulla joka keskiviikko. Kokoontuminen on Paavo Nurmen stadionilla kello 18.00. Netissä pitää vain ensin ilmoittautua. Lisätietoa ja ilmoittautumisohjeet juoksukoulusta on Runner's High:n nettisivuilla. Sain tänään tietää, että mukaan on jo ilmoittautunut kymmenen juoksijaa.




Treenit kestävät 1h 15 min – 1h 45min harjoituksesta riippuen. Harjoitus koostuu verryttely- ja venyttelyosiosta, liikkuvuus- ja tekniikkaosiosta sekä kovemman harjoituksen osiosta. Eli yksittäinen harjoitus sisältää juoksuharrastuksen kannalta oleellisen paketin. Kovemmat harjoitteet vaihtelevat ja niiden taso ja kovuus määritellään jokaisen henkilökohtaisen tason mukaan.

Turun juoksukoulu soveltuu tasosta riippuen kaikille kuntoilijoille! Liian hiljaa tai liian kovaa ei kenenkään juoksukouluissamme tarvitse juosta. Usein myös valmentajamme tekevät treenin juoksukoululaistemme kirittäjinä.

Jokainen harjoite tehdään tarkasti valmentajan valvonnan alla ja seurannassa, ja jos juoksuryhmäläiseltä löytyy sykemittari, niin sen käyttöä suositellaan ja opastetaan sen oikeanlaiseen käyttöön.



Kaikki ovat siis tervetulleita ja jokaisella on oma tavoite. Lisäilin tähän hyviä motivaatiokuvia, vaikka juoksukouluun liittymiselle. Kuvat ovat Reasons to be fit -sivustolta.

Vetäjänäkin toimii muuten varsinainen wonder-woman! :D Hyvää illanjatkoa kaikille!

sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Kisaraportit

Hei!

Voisin tehdä pienen yhteenvedon täällä viimeaikaisista kisastarteistani. Kalevan kisoissa tosiaan juoksin 5000m ja 1500m viimeisenä kilpailupäivänä sunnuntaina. Valmistautuminen kisoihin oli sujunut hyvin, mutta kisapäivään mahtui hieman epäonnea. Vitosen toisella tonnilla sisäkentän puolelta kaatui tuulipussilipputanko äkillisesti eteeni. Tein reaktiona kunnon varsahypyn ja loikkasin tangon yli. En oikein edes ehtinyt tajuta, mitä tapahtui.

Oikeassa takareidessä tuntui oudolle ja ajattelin, että loukkaannuin reidestä jotenkin. Kuitenkin matkaa oli jäljellä vielä monta kierrosta, ja olin kisassa kuudentena. Yritin kovasti psyykata ajatukseni takaisin kilpailuun ja keskittyä tekemään hyvän juoksun. Nousin viidenneksi, mutta en saanut enää neljän juoksijan kärkijoukkoa kiinni. Kärjessä lähdettiin aluksi minulle hieman liian kovaa vauhtia matkaan, joten jäin juoksemaan omaa vauhtiani. Keli oli kuitenkin tuulinen ja en pystynyt pitämään matkalla yllä ihan suunniteltua vauhtiani. Loppuaikani oli 16.56. Heti maaliin päästyäni huomasin, että mulla on koko oikea puoli selästä krampissa ja etenkin alaselkä oli tosi kipeä. Kipu säteili myös reiteen.

Valmentajani sanoi, että "onnettomuuden" jälkeen juoksuasentoni uuttui toispuoleiseksi, ja hän oli heti nähnyt, että hyppy aiheutti selkääni jotain. Onneksi seurallani oli kisoissa mukana fysioterapeutti, joka käsitteli erittäin kovaotteisesti selän kisan jälkeen. Otin myös yhden särkylääkkeen. Sitten aloin keskittyä vielä päivän toiseen juoksuun. Fiilikset olivat vähän tyhjät, kun ärsytti vitosen kisa, vaikka tavallaan juoksin ihan senhetkisen tasoni mukaisen juoksun siinä kelissä. Tuli vain niin epäuskoinen fiilis, että miten just mulle voi käydä noin!

Noh, lähdin sitten rennosti ilman paineita tonnivitoselle. Siinäkin kärki lähti aluksi kovaa, mutta tuuli verotti kaikkien matkavauhtia. Itse lähdin aika rauhassa ja parantelin vähitellen sijoituksiani. Lopuksi sain vielä hyvän iskun päälle ja nousin yllätyksekseni neljänneksi. Aikani oli 4.31. Pronssiin jäi kuitenkin yli kolme sekuntia, joten mitalijossittelut oikeastaan voi unohtaa. Tietysti tilanne olisi voinut olla toinen, jos olisinkin päättänyt keskittyä 1500:lle vitosen sijaan, mutta tulevaisuuttani ajatellen tämä oli oikea ratkaisu.

Kisajärjestäjät eivät ottaneet vastuuta eteeni kaatuneesta esineestä. He vain pahoittelivat tapahtunutta. Mielestäni SM-tason kisoissa, (eikä kyllä missään muissakaan) saisi tapahtua urheilijoille tuollaista. Kisojen jälkeen kävin pari kertaa naprapaatilla Turussa, ja hän laittoi selkääni paikoilleen. Otin seuraavan viikon rennosti, mutta torstaina kävin testailemassa tonneja radalla. Ällistykseni oli suuri, kun tajusin, että kuntoni on edelleen nousussa. Juoksin siis torstain treenissä kesän parasta vauhtia! Sen seurauksena päätin startata sunnuntaina Turussa 3000 metrin kilpailuun.

3000 metrin kisa pidettiin siis viime sunnuntaina Paavo Nurmen stadionilla Turussa. Selkäni oli vielä Kalevan kisojen tapahtumien jäljiltä hieman juminen, mutta muuten fiilikset olivat erinomaiset. Päätin rohkeasti, että tavoittelen kisassa kolmosen ennätystäni. Kisaan osallistui monta juoksijaa ja jopa kaksi kenialaista. Kysyin kenialaisilta, mitä vauhtia he meinaavat juosta ja toinen sanoi, että hänen tavoitteena on 9.00 ja toisen tavoite oli 9.15. Itse ajattelin lähteä 9.30-vauhtia. 13-vuotta vanha ennätykseni oli 9.36.07 ja kauden parhaani 9.52.24.

Lähdin matkaan tasaista vauhtia ja yllättävän helposti pystyin ylläpitämään suunniteltua vauhtia. Toisella tonnilla ajoin toisen kenialaisen kiinni, ja jätin hänet samantien. Tuuli oli ihan hirveä ja aina etusuoralla sai ihan hulluna tehdä töitä, ettei putoaisi vauhdista. Vikalla tonnilla tuuli vielä yltyi. Onneksi jaksoin puskea ja loppuaikani oli ennätys! 9.34.30 ! Uskomaton fiilis! Sainpas siirrettyä viime vuosituhannelta asti kummitelleen ennätykseni historiaan.

Tällä viikolla olen tehnyt pk-kauden treenejä. Yhden kahdeksan kilsan kiihtyvän vauhtikestävyystreenin kävin juoksemassa Ruissalossa. Tänään tein parin tunnin pitkän lenkin. Tuosta viime sunnuntain kisasta on olemassa kuvamateriaalia, kunhan saisin ne itselleni! Sitten voin laittaa muutaman kuvan tännekin.

Nyt alkaa ratakausi olla osaltani paketissa. Ensi viikonloppuna on vielä innokkaille ratakisoja, mutta en tiedä osallistuisinko enää niihin. Kylmät ja tuuliset syksykelit eivät ole ratakisoissa kivoja. Ratakisat kuuluu kesään ja niissä on tarkoitus juosta pienissä vaatteissa! :) Muuten kyllä tykkään kovasti syksystä ja on ihana aloittaa uutta treenikautta ja tehdä pk-treenejä syksyisessä luonnossa. Olen kyllä ajatellut osallistua johonkin syksyiseen juoksutapahtumaan. Onko täällä muita syksylenkkeilystä/ syksyn juoksutapahtumista innostuneita? Entä seurasko joku innokas Kalevan kisoja telkkarista?


torstai 23. elokuuta 2012

Pm-tuplaus

Moi!

Ostin EM-hupparin kisakaupasta.



Juoksu on rullannut edelleen mukavasti. Viime viikolla juoksin Helsingin pm-kisoissa Eläintarhan kentällä 800m ja 1500m. Tarkoitukseni oli hakea hieman irtiottoa ja vauhtia koneeseen. Tiistain kasi sujui aluksi vähän tahmeasti, mutta kolmensadan metrin jälkeen sain rytmistä kiinni ja kellotin ajan 2.13.96. Kauden parhaasta lähti kolme sekuntia, mutta etenkin hyvä kiihtyvä toinen kierros 65:een sekuntiin ja kova viimeinen satanen lämmittivät mieltä. Juoksu riitti myös kisan voittoon. 

Keskiviikon tonnivitonen oli kauden eka tonnivitosen kisani. Tuntemukseni olivat ennen juoksua paremmat kuin tiistaina, joten päätin lähteä kolmen minuutin kilsavauhdilla pistelemään. Juoksu tuntui rennolta, ja kilpakumppanini putosivat yllättävän helposti vauhdista. Viimeisen kolmesataa yritin juosta kovaa ja hyvällä tekniikalla ja sainkin loppuajaksi 4.28.03. Tulos hieman yllätti, koska odotin pahempaa fiilistä kisan aikana, mutta vauhti tuntui mukavalta. Yleensä tonnivitonen ei tunnu koskaan mukavalta, joten päättelin, että loppuajassa oli reilusti varaa. Tilastopajasta tsekkasin vielä, etten kuuteen vuoteen ole edes yhtä juoksua lukuun ottamatta juossut tonnivitosella noin hyvää aikaa. Tällä kaudella tosin ei taida enää olla mahdollisuutta yrittää parantaa aikaa, sillä tonnivitosen kisoja ei juuri ole jäljellä. Kalevan kisoissa Lahdessa tarkoituksenani on juosta 5000m ja 1500m. Nelipäiväisten kisojen aikataulu on vain rakennettu niin tyhmästi, että nuo valitsemani matkat juostaan kisojen päätöspäivänä sunnuntaina ja tuossa järjestyksessä. Matkojen väli on reilu kaksi tuntia, joten on mielenkiintoista nähdä miten vitosen jälkeen onnistuu ja jaksaa vielä tonnivitosta tykittää.. :)

Pitäkäähän peukkuja mulle sunnuntaille! Fiilis on hyvä ja nälkäisen malttamaton! :) Uskomatonta, että olen tällaisen rikkonaisen harjoituskauden jäljiltä kehittänyt näin mukavan loppukesän kondiksen. :):) Ja meinaan nauttia siitä täysillä nämä viimeiset startit!!!! :)
Missäs kunnossa mun lukijat ovat kesän jäljiltä? :)

keskiviikko 15. elokuuta 2012

Vitosen enkka


Moikka moi :) !

Olympialaiset ovat vieneet huomioni viime päivinä. En kuitenkaan ole unohtanut juoksemista. Kolmosen kisasta maltoin palautella hyvin. Kävin jopa kevyen lenkin päälle Vantaan kuusijärvellä vesijuoksemassa ja saavutin lievän hypotermian. Olin yhteensä järvessä vain puolisen tuntia, mutta olisi pitänyt nousta pois heti kun kylmyys alkoi hiipiä jäseniin jo parinkymmenen minuutin kohdalla. Vaikka kuinka yritin lisätä vauhtia niin kylmyys ei hellittänyt. Tarttisin varmaan jonkun märkäpuvun tohon touhuun vaikka on kuinka kesä.. Onneksi juostessa on oikeastaan aina lämmin. Oon aina ollut kylmyydelle jotenkin herkkä. Oon niitä ihmisiä, jotka voivat tosi hyvin kun on helle.

Muuten olenkin voinut hyvin. Se on jännä tunne, kun tuntee kroppansa niin hyvin. Tunnen nousukunnon ja sen fiiliksen, kun juoksuvauhti alkaa muuttamaan lihaksiin. Se on ihmeellinen fiilis, mutta sen vain tietää. Harjoituksissa pyrin kuuntelemaan olotilaa, ja antamaan fiiliksiäni tukevia ärsykkeitä itselleni. Vaikeat loukkaantumisjaksot ja astma ovat tehneet musta itseni huippuasiantuntijan. Lapsena äitini aina toitotti lausetta: ”Kukaan muu ei tiedä miltä susta tuntuu kun sä itse.” Mietin, usein mitä se silläkin tarkottaa. Vanhemmiten olen alkanut sisäistämään tätä juttua.

Harjoituksissa en ole tehnyt ihmeitä. Ihan perus vk-treeniä ja ratavetoja. Olen panostanut ravintoon, lepoon, palautumiseen ja treenaamisen rytmittämiseen. Ja se, etten ole ollut töissä on muuten ollut hyvä juttu tässä kuviossa. Olen kuntouttanut leikatun jalan huolellisesti, enkä ole kiirehtinyt. Yhdentoistatunnin yöunet ovat olleet jokaöistä luksusta. Päiväuniakin olen nautiskellut, jos siltä on tuntunut. Onneksi multa on aina sujunut lahjakkaasti syöminen ja nukkuminen ;).

Näillä se tuli. Vitosen rytmillä koko matka. Enkka. Hämeenlinnassa keskiviikkona oman veljen jänistellessä tasasta kierrosvauhtia 3.20-tonneja. Vikalla tonnilla olin viisi sekkaa jäljessä, mutta loppukirin ansiosta loppuaikani oli 16.40. Mutta eihän se mikään ihme ole, koska tää on terveenä lähes mun hyvän kunnon lähtötaso. On aina ollutkin, mutta en vain ole tällä matkalla kilpaillut. Oikeesti mun kuuluisi juosta viidellätoista alkavia vitosia. Tällä kropalla, koneistolla ja itseluottamuksella. Uskokaa itseenne, niin kaikki on mahdollista. Ja pysykäämme ehjinä, niin saavutamme todellisen tasomme.. :) Hyvää kesän jatkoa kaikille ja tsemppiä treeneihin!

Ja nyt tsemppaan ja laitan kuviakin. ;)

Uudesta kämpästä. Päässäni serkkuni tekemä lettikampaus.

Vaatehuoneessa on nyt kenkähylly rakkailleni ;).

Pappani täytti 85 ja serkkuni poika 9 vuotta samana päivänä. Juhlan kunniaksi herkuteltiin äitini väsäämällä mansikkakakulla! Mansikat olivat kotoisin isovanhempieni omalta mansikkapellolta, Päytää koristaneet ruusut olivat palkintoni Twilight-kympiltä!

keskiviikko 1. elokuuta 2012

3000m

Hei!
Eilen starttasin nuorten pm-kisoissa kolmoselle. Edellisestä kolmosen kisasta olikin taas vierähtänyt yli kaksi vuotta aikaa, joten kisatuntuma kyseiseltä matkalta puuttui. Viime viikon treenien perusteella laskelmoin kuitenkin, että kymmenen minuutin alitus voisi olla mahdollinen, jos vauhdinjako onnistuu ja jaksan loppuun asti hyvällä rytmillä. Kahdella muullakin tytöllä oli tavoite juosta kymmeneen minuuttiin, joten päätimme yhdessä yrittää juosta ajan alle. Alkumatkasta lähdettiin heti oikeaa vauhtia. Ensimmäinen kierros oli 1.18 ja nuorimmainen teki vetotöitä. Vauhti tuntui uskomattoman kevyeltä, mutta en uskaltanut höntyillä vaan yritin pitää hyvän ja helpon juoksurytmin.

Kolmosella mulla on aiempina vuosina käynyt niin, että alkumatkan jälkeen on tullut kiristettyä liikaa vauhtia ja sitten loppu on tuntunut kovin tuskaiselta. Olin eilisessä juoksussa ehkä turhankin varovainen matkavauhtini kanssa, sillä kropassa muuten tuntui todella hyvältä. Vaikka ennätykseni on 13 vuoden takaa, en tosiaankaan ole ihan sinut tämän matkan kanssa. Mailerivuosinani en oikeastaan koskaan kilpaillut kolmosella. Lisäksi vammat ovat estäneet pitkille ratamatkoille osallistumisen tosi monta kertaa. Muuten kyllä tiedän, että kolmonen, vitonen ja kymppi sopivat kaltaiselleni juoksijalle todella hyvin. Nyt vaan tarvitsen pitkien matkojen startteja alle, jotta oikeasti opin juoksemaan niitä kovaa.

Kahden kilsan kohdalla siirryin porukan vetohommiin, koska tukijoukkoni alkoivat huutaa mua vetämään. Vauhti oli hidastunut kahden kierroksen aikana muutaman sekunnin ja juoksuni näytti ilmeisesti liian helpolta. Vedin sitten loppuun asti, vaikka sata metriä ennen maalia yksi nuori juoksija meni ohitseni. Päätin kuitenkin vielä hyökätä lopuksi ja ehdinkin juuri hänen edelleen ennen maaliviivaa. Oma viimeinen kaksisatanen taisi mennä jopa 33,9 sekuntia. Loppuaika oli 9.52, joten kymmenen minuuttia alittui reilusti. Parasta oli kuitenkin juoksun helppous ja tietenkin se, ettei leikatussa jalassa ollut mitään tuntemuksia. Tästä tuli hirveästi lisää motivaatiota ja uskoa. :)

Nyt vaan pari päivää palauttelua ja sitten lisää kunnon treeniä koneeseen. Vielä on kesää jäljellä ;)!

tiistai 24. heinäkuuta 2012

Päivitys

Perjantainen kympin kisa Helsingissä sujui melko hyvin. Juoksin 38.23 ja sijoituin toiseksi. Kuusi kilsaa jaksoin pitää mukavasti 3.45/km-rytmiä, mutta sitten alkoi matka painaa. Toisaalta tämä oli sairastelun jälkeen ensimmäinen pidempi yhtenäinen ja kovavauhtinen juoksu. Keuhkotkin toimivat aika kivasti.

Kisan jälkeen maltoin ottaa kaksi päivää rennosti. Lauantaina kävin Kumpulan maauimalassa vesijuoksemassa. Sunnuntaina lähdettiin maalle ja maanantaina juoksin tonnin vetoja Keuruulla. Vedot kulkivat hyvin. Viimeinen kiihtyen jopa 3.17. Kunnon puolesta voisinkin jo startata pitkille ratamatkoille, mutta kisoja vaan ei ole pahemmin lähipäivinä tarjolla. Katsotaan, mihin päädyn seuraavaksi starttiviivalle. :)

torstai 19. heinäkuuta 2012

Runner’s Twilight

Hei!

Keuhkot alkoivat eilen tuntumaan hieman paremmalta. Olen tällä viikolla sinnikkäästi juossut päivittäin kevyttä peruslenkkiä. Huomenna matkaan Helsinkiin ja tarkoituksena on juosta VK:na kymppi uudessa juoksutapahtumassa Runner's Twilightissa. Kiva päästä käsiksi taas nopeampaan juoksuvauhtiin.

Ohessa linkki tapahtumaan: http://runnerstwilight.fi/ .


sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

Viestimestaruus

Keuhkojen kanssa olen taistellut koko viikon. Heinän kukkiminen on myös lisännyt tukkoisuutta. Keskiviikkona oli pakko juosta kasin kisa Turussa. Aikaa kului kaksi sekuntia kauemmin kuin juhannuksena. Hengitys ei toiminut ollenkaan ja kahtena edellisenä yönä olin nukkunut kolme tuntia. Yskiminen on ollut jatkuvaa. Keskiviikon tarkoitus oli ainoastaan avata keuhkoja lauantain SM-viestejä varten. Kisakin oli myöhässä ja startti puoli yhdentoista jälkeen illalla!

Lauantaina toimin Porissa joukkueemme aloittajana. Juoksin varovasti porukassa, mutta lopun yritin tulla kovaa. Hengitys pelasi ainoastaan yläkeuhkoilla. Jaksoinkin ehkä 780 metriä ja ihan loppu oli hankalaa. Sain kuitenkin tuotua joukkueemme toisena vaihtoon vain sekunnin kärkijuoksijan perässä. Muut juoksijat putosivat. Kolmannella osuudella homma ratkesi, kun Katja jätti seuraavan joukkueen kymmenen sekunnin päähän. Suvi viimeisteli ja voitimme SM-kultaa reilulla erolla. Hassut fiilikset. Upeaa voittaa yhdessä hienon joukkueemme kanssa, vaikka oma vuoteni on ollut yhtä tuskaa. Nyt täytyy vaan saada keuhkot auki, jotta voin jatkaa täyspainoista harjoittelua.

tiistai 10. heinäkuuta 2012

Keuhkot vaivaavat

Sairastuin EM-kisojen lopulla. Juoksemiseen tuli yli viikon totaalitauko. Ei hyvä. Mulla ei olis yhtään varaa tämmöiseen. EM-kisaviikon alussa porhalsin lupaavan VK-kasin (8km) Helsingin keskuspuistossa. Kaikki näyttikin hetkellisesti liian hyvältä. Nyt tuntuu, että itse flunssa on poissa, mutta astma on jälleen suuttunut. Olen käynyt muutaman kerran suolahuoneessa hengittelemässä. Huomenna olisi tarkoitus juosta Turussa 800m. Osallistumiseni on vielä epävarmaa. Lauantaiksi olisi ihan pakko toipua, kun meillä on naisten kanssa puolustettavana 4x800 metrin viimevuotinen mestaruus.

keskiviikko 27. kesäkuuta 2012

Juhannuskisa

Hei!!!

Muutto on nyt lopullisesti ohi ja Ruotsin asunnon avain on palautettu. Uusi asunto sijaitsee siis Turussa. Juoksutreenit olivat muuton aikana aika minimissä, mutta olin jo etukäteen kaavaillut helpomman treenijakson juhannusta edeltävälle ajalle. Muuttaminen on stressaavaa ja kropalle tuleva kokonaisrasitus pitää aina huomioida.

Muutossa kaivoin piikkarit esiin ja kävin kaksi kertaa kokeilemassa juoksua Turussa Paavo Nurmen mondolla. Jalka nousi mukavasti ja piikkarijuoksu tuntui hyvältä. Aivan mahtava fiilis.

Juhannuksen vietimme vuokramökillä Jämsässä ison kaveriporukan kanssa. Perjantaina veljeni nappasi minut mukaan ajaessaan Keuruulle juhannuskisoihin. Ja starttasin 800 metrin kisaan!!! Pyysin kilpailun johtajalta lupaa siirtyä ennakolta heikompaan B-erään. Alkuverryttelyssä tuntui hyvältä ja ajattelin, että ihan nappijuoksulla 2.20 voisi tulla loppuajaksi. Ennen starttia jännitti, mutta samalla olin niin onnellinen, että olin taas lähtöviivalla. Aloitin tosi rauhassa, ja melkein kaikki tytöt olivat edelläni kahdensadan metrin kohdalla. Kolmensadan metrin jälkeen aloitin nousun kohti kärkeä, joka oli melko kaukana. Tai niin kaukana, etten edes nähnyt missä johtaja meni. Jatkoin toiselle kierrokselle hyvällä rytmillä ja takasuoralla olin jo kolmantena. Kuudensadan kohdalla nousin toiseksi ja loppu olikin hirveää tykitystä. Jostain tuli niin vahva lataus ja lisäsin vain rytmiä. Viimeinen kaksisatanen tuntui lentämiseltä. Vajaa sata metriä ennen maalia sain erää johtavan tytön kiinni ja tajusin juoksevani erän voittoon. Aika oli 2.16.8, ja toiseksi tullut juoksija jäi loppukirissä neljä sekuntia.. (!)

Tästä on jälleen hyvä jatkaa. Seuraavasta kisasta ei ole vielä tietoa. Tämän viikon olen yleisurheilun EM-kisoissa Helsingissä töissä. Vastaan Sparkin lastenmaasta kisatorilla. Tänään suuntaan iltavuoroon, joten en näe iltakisoja. Hyvää EM-viikkoa kaikille!

keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Satanen

Heissan!

Kaksi viikkoa on päässyt vierähtämään edellisen postaukseni jälkeen. Onneksi kuitenkin nämä kaksi viikkoa ovat olleet hyviä treeniviikkoja. Edellisviikolla juoksua kertyi 70 kilometriä ja viime viikolla sain kasaan sata kilsaa! Jalat ovat toimineet hyvin ja kivuttomasti. Lämpimät säät ovat olleet puolellani, vaikka Tukholman maratonin aikaan osui aivan kauhea ilma. Kuulin paikallisilta, että kylmin maraton yli kahdeksaankymmeneen vuoteen! Lämpötila oli noin viidessä asteessa, mutta kova mereltä puhaltanut tuuli  teki kelistä muutaman miinusasteen tuntuisen. Lisäksi satoi jääkylmää vettä.

Olin reitin varrella kannustamassa lähes viisi tuntia, joten ei mullakaan helppoa ollut. Lähtöhässäkkää oli kiva seurata. Mietin, että kyllä sitä itsekin täytyy joskus joku kaupunkimaraton fiilistellä menemään.. Totesin kyllä, että täytyy sitten olla niin hyvässä iskussa, että ei kovin kauaa reitin varrella tarvitse kannustajien ihmetellä! Äitini ja tätini juoksivat Tukholmassa. Molemmilla aika painui kelin takia yli neljän tunnin. Lähtöalueella tutustuin suomalaiseen Kristaan, joka oli kannustamassa miestään. Yhdessä sitten seurattiin koko maraton. Välillä tosin piipahdettiin lämmittelemässä kahvilassa teellä ja muffinsilla. Otin tapahtumasta pari huonoa kuvaa kännykällä. Krista otti musta muutaman kuvan kamerallaan, mutta valitettavasti hän ei ole laittanut kuvia mulle sähköpostilla vaikka lupasi..

Treeneistäni voisin kertoa hieman. Molemmilla viikoilla olen jaksottanut tekemiseni niin, että mukaan on mahtunut yksi kevyt intervalli ja yksi viiden kilsan vauhtikestävyystreeni maastossa. Vitosen ajasta lähti 53 sekuntia kahdeksan päivän aikana, joten vauhtia olen taas saanut hiukan lisää. Ekalla viikolla juoksin matolla 6x1000m. Viime viikolla korvasin tonnin vedot ratatreenillä. Oli mahtava tunne, kun yritin pinkoa kierroksen niin kovaa kun lähti ja ajaksi tuli tasan 70 sekuntia. DS-trainereillä juoksin. Huilasin viisi minuuttia ja toistin saman uudestaan. Tuntui ihan kauhealta, mutta oli pakko testata vähän happojen makua. Vedot tuntuvat hyvältä, koska luotan jalkaani jo niin täysillä, etten enää edes ajattele koko akillesta juostessa. Hermotusta olen yrittänyt parantaa koordinaatioliikkeillä.

Olen haaveillut osallistuvani juhannuksena johonkin ratakisaan, mutta saa nyt nähdä. Piikkareilla en ole vielä juossut, joten totuttelu täytyisi aloittaa mahdollisimman pian. Jalka alkaa vihdoin olla valmis kohtaamaan vauhdit!

Mitäs lukijoille kuuluu? Osallistuiko joku Tukholman maratonille?


sunnuntai 27. toukokuuta 2012

Treeniyhteenvetoa

..eli treeniä ja vetoja ;)!!!

Hyvä treeniviikko on siis takana. Juoksukilometrejä kertyi 89. Lisäksi kävin spinningissä, tein salilla voimatreeniä ja kävin ashtangajoogassa. Viikon parasta antia olivat lauantaiset tonnin vedot. Tein kuusi tonnin vetoa hiekkatiepätkällä kolmen minuutin palautuksilla. Sarjasta tuli seuraavanlainen 3.56-3.52-3.43-3.35-3.33-3.29. Kehitystä tapahtui siis ennen vappua Helsingissä juostuun vetosarjaan. Tarkoituksenani oli juosta kaksi viimeistä tonnia radalla, mutta kentällä olikin jokin junnufutisturnaus, joten tein kaikki vedot maastossa.

Sunnuntaina kiersin Lidingö Loppetin 30 kilsan reitillä pitkän lenkin. Juoksin 24km. Tällä kertaa mulla oli mukana puolen litran pullo urheilujuomaa. Lopuksi innostuin tekemään hieman rullauksia. Lenkin jälkeen herkuteltiin pihvillä ja uusilla perunoilla. On se vaan mahtavaa, kun kesä on tullut ihan kunnolla!

Jalat ovat muuten sopeutuneet hyvin treenaamiseen. Omaa kroppaa on toki täytynyt kuunnella tosi paljon viime viikkojen aikana. Siitepöly on aiheuttanut hieman hengitysongelmia, mutta toisaalta en ole koskaan selvinnyt keväästä näin vähillä lääkityksillä. Viime sunnuntaina olin jotenkin muuten vain niin poikki, etten jaksanut juosta, joten vaihdoin pitkän lenkin palauttavaan tunnin kävelylenkkiin. Alkuviikon treenasin myös kevyesti, ja nostin tehoja ja määriä loppuviikkoa kohden. Oli mahtavaa huomata, että voimat palasivat kroppaan ja jaksoin taas paahtaa kunnolla. Akillesjänne on ollut erityisen hyvä viime aikoina. Tietysti lämpimät kelit hellivät aina kaikkia vanhoja ja kärsineitä lihaksia ja jänteitä.. ;) Tästä on hyvä jatkaa, ja mähän jatkan!! :) Hyvää alkavaa treeniviikkoa kaikille!

JEE :D! Mun paras ilotulituskuva..laitetaan vaikka Ruotsin viisuvoiton ja hyvän nousukunnon  kunniaksi!



lauantai 26. toukokuuta 2012

Hyvinvointivalmentaja

Hej!

Multa on pyydetty päivitystä tilanteeseeni, joten tässä tulee. Vaikka bloggaustahdissa on ollut havaittavissa taantumaa, niin juoksukuntoni sen sijaan on mennyt koko ajan paremmaksi. Edellisviikolla tuli (leikkauksenjälkeiset) ennätyskilsat eli 85 juoksukilometriä. Viime viikolla sain kasaan 71km. Lisäksi kävin tukholmalaisella fysioterapeutilla, joka vähän availi jumeja ja näytti muutamia hyödyllisiä venytysjuttuja tasapainottamaan skolioosiani. Siitepölyallergian takia on ollut pakko rajoittaa ylimääräistä ulkonaoloa. Viikonloppuna osallistuin Turussa järjestettyyn hyvinvointivalmentajakoulutukseen. Kaksi päivää kestänyt koulutus on myös ensimmäinen osa Trainer4You:n personal trainer koulutusputkea. Seuraava osuus on kuntosalivalmentajakoulutus, joka starttaa omalta kohdaltani syksyllä. Kuntosalivalmentajakoulutuksen jälkeen on sitten vuorossa varsinainen PT-kurssi, josta valmistuu sitten aikanaan personal traineriksi.

Trainer4You:n sivuilta nappasin seuraavan kuvauksen hyvinvointivalmentajakoulutuksesta.


Trainer4You Hyvinvointivalmentaja -koulutus kahden päivän mahtava tehopaketti. Se on startti Trainer4You Personal trainer -koulutusputkelle, vankka perusta Trainer4You Kuntosalivalmentajaksi aikovalle sekä todellinen piritysruiske omaan harjoitteluunsa lisäpotkua kaipaavalle.
Hyvinvointivalmentaja -koulutuksemme antaa uusien tietojen ja taitojen lisäksi mielestämme tärkeimmän voimavaran omaa kehittymistäsi ajatellen, uuden ajattelutavan! Uudet oivallukset, kokonaisuuksien hahmottaminen, oleellisen tiedon erottaminen sekä käytännön osaamispääoman kasvattaminen ovat koulutuksen parasta antia.

Sopiva koulutus kuntoilijalle

Trainer4You Hyvinvointivalmentaja -koulutus on koulutusohjelma, joka valmentaa Sinut oman hyvinvointisi parhaaksi asiantuntijaksi. Autamme Sinua ottamaan vastuun omasta ja lähimmäisesi hyvinvoinnista ja saat koulutuksesta eväät oman liikuntaohjelmasi suunnitteluun, kestävyysharjoitteluun, lihaskuntotreeniin, venyttelyyn sekä ravitsemuksen parantamiseen. Koulutusohjelma sisältää myös rautaisannoksen kehon rakenteesta ja toiminnasta sekä fyysisen harjoittelun perusteista. Sinun ei tarvitse olla huippu-urheilija tai huippukunnossa voidaksesi osallistua koulutukseen, tärkeintä on että haluat lisää tietoa kuinka liikut oikein ja turvallisesti.

Starttikoulutus liikunta-alalle suuntautuvalle

Hyvinvointivalmentaja -koulutus starttaa myös Trainer4You Personal trainer -koulutusputken, joten voit aloittaa kouluttautumisen vaikkei Sinulla aikaisempaa kokemusta liiunta- ja hyvinvointialalta olisikaan. Hyvinvointivalmentaja -koulutuksessa käydään läpi hyvän kunnon osa-alueet, jonka päälle jatkokoulutuksissa tieto ja osaaminen rakentaa. Voit siis tehdä liikunnasta itsellesi ammatin ja kouluttautua myös asiakkaittesi hyvinvoinnin parhaaksi asiantuntijaksi
Trainer4You Hyvinvointivalmentaja -koulutuksen sisältö:
  • Kehon rakenne ja toiminta
  • Palautuminen – kehityksen edellytys
  • Syke ja kestävyysharjoittelu
  • Voima ja lihaskuntoharjoittelu
  • Notkeus ja liikkuvuusharjoittelu
Kesto: 2 päivää (16h)
Hinta: 295,00 €, sisältää
Kuntoilijan käsikirja - opas tulokselliseen kuntoliikuntaan -kirjan
Kenelle?
  • Jokaiselle hyvinvoinnista ja liikunnasta kiinnostuneelle
  • Fyysisen harjoittelun perusteista kiinnostuneelle
  • Trainer4You Personal trainer -koulutusputken aloittavalle



Ennakkoon ajattelin, että onkohan tässä ensimmäisessä osassa mulle mitään uutta ja mielenkiintoista. Onneksi kurssi oli kuitenkin hyvin rakennettu ja teimme harjoitteita myös käytännössä. Kouluttaja osasi asiat ja oli tosi pätevä. Me osallistujat olimme liikuntataustaltamme kaikki hyvin erilaisia, mutta se teki porukastamme vain mielenkiintoisen. Osa ryhmästä  oli vain tällä ekalla kurssilla mukana saadakseen lisävinkkejä omaan harjoitteluunsa, kun taas muutamilla oli tavoitteena opiskella koko koulutusputki ja valmistua lopulta personal traineriksi. Vaikka mulla olikin jo valmiiksi paljon tietämystä eri aiheista, joita kurssilla käsiteltiin, koin silti osallistumisen hyödylliseksi. Kouluttajamme totesikin, että liikuntatietämyksessä ei koskaan ole valmis. Aina voi oppia uutta ja täydentää omaa tietämystään. Erityisen kiinnostunut olenkin jatkossa vielä oppimaan lisää tuosta voimapuolen harjoittelusta.


Tämä kuvaa silti hieman mottoani. ;)

Aina voi kehittää itseään.
Mitäs teille kuuluu? Huomenna palailen treeneihini ja kuntotilanteeseeni tarkemmin! Nyt kannustan Ruotsia Euroviisuissa.. :)