Maastopäätös

Heiheihei heihei hei!

Tosiaan, kuten joku varmaan onkin huomannut, niin olen sunnuntaisen Vantaan SM-maastokisan listoilla. Ja tosiaan tarkoituksena on startata ja tehdä tähänastisen SM-maastourani paras sijoitus aikuisten sarjassa. Olen osallistunut aiemmin yleisen sarjan kisaan vain kaksi kertaa (vuosina 2005 ja 2010) ja molemmilla kerroilla sijoitus on ollut 13. En siis todellakaan ole mikään maastotykki, ja keväällä mua piinaa eniten siitepölyallergiasta johtuvat hengitysvaikeudet. 

Nuorten sarjoissa pärjäsin toisinaan hyvin, mutta matkanahan junnusarjojen tytöillä on vain 4km. Mestaruuden N19-sarjassa juoksin vuonna 2000 Kemissä, jossa lumilinnakaan ei ollut vielä kokonaan sulanut eikä siis siitepölyistä tietoakaan. :)

Vantaalla järjestettiin SM-maastot edellisen kerran vuonna 1995, jolloin olin 12-vuotiaana mukana 17-vuotisten nelosella. Olin tuolloin 30., joka oli ihan kelvollinen suoritus, sillä osanottajia taisi olla lähes sata. Muistan noista kisoista kaksi juttua. Puolessa matkassa muhun iski kauhea vatsakramppi, jonka takia kävelin kymmenen askelta. Mietin puoli kilsaa uskallanko kävellä, mutta tulin siihen tulokseen, että se on ainoa ratkaisu. Vanhempani olivat ratavalvojia, joten heidän kohdalla en kehdannut kävellä. Lisäksi huomioin, että reitin varressa oli koko ajan joitakin tuttuja. Vähän myöhemmin otin askeleeni ja kramppi helpotti. Kisateltalta ostin ASICS-merkkisen hihattoman kisapaidan, ja ajattelin, että joku päivä juoksen se päällä vielä maratonin. Mitäköhän tuo 18 vuoden takainen tyttö miettisi, jos saisi tietää, että maraton on edelleen juoksematta, mutta paita on tallessa ja mahtuu vieläkin päälle!?! :D

Viime lauantaina osallistuin pm-maastoihin, jotka järjestettiin Hakunilassa samalla reitillä, jossa kilpaillaan sunnuntainakin. Fiilis oli hyvä, vaikka olinkin ollut promoamassa ASICS-tuotteita HCR:n expossa seitsemän tuntia edellisenä päivänä. Jalkani olivatkin ihan turvoksissa ja väsyneet perjantaina, mutta ajattelin, että lauantain maastokisa on sopiva piristys tähän väliin. Henkisesti on helpompaa startata SM-kisaan, kun reitti tuli tutuksi kisaolosuhteissa jo pm-juoksussa. Muutenkin Hakunilan urheilukenttä näytti hienolta, kun ensi kertaa näin uusitut rakennukset.

HCR:n exposta.

Juoksu kulki yllättävän rennosti. Matkana oli vain kaksi kierrosta eli reilu 4km. Taivallettiin reilu 2,5km yhdessä HIFK:n Maria Söderströmin kanssa, mutta sitten hän jäi vauhdistani. Piirinmestaruus tuli ajalla 14.24. Garmin näytti matkaksi 4,2km. Reitti ei ole yhtään niin kauhea ja paha, kun SM-maastoreitit toisinaan ovat. Alustana on rataa, hiekkatietä, nurmikkoa, pehmeää hiekkaa ja purua. Eli jokaiselle jotakin.. Matkalla on kaksi pitkää alamäkeä ja pari tiukempaa ylämäkeä. 

Kisan jälkeen poseerattiin!

Reitti on silti ihan tarpeeksi raskas, varsinkin kun juostaan sunnuntaina vielä kierros lisää. Toivon lauantai-illalle sadetta, jotta siitepölyarvot hieman laskisivat. Liikaa vettä ei kuitenkaan tarvita, sillä ajatuksissani on hyödyntää ”mailerimaista” askeltani ja en halua, että alusta pehmenee. :) Meitä HKV:n naisia on ilmoittautunut starttiin neljä, joten joukkuekin saadaan kasaan. Pitäkäänhän peukkuja! Nyt tarvitaan asennetta ja vauhtia! :) Hyvää kisaviikonloppua lukijoille! (Teitä on tilastojen mukaan yllättävän paljon..)