Kiihtyvää, pitkää ja muuta mukavaa

Moikka!

Sadekelit ovat täällä saarella jatkuneet. Välillä aurinkokin on näyttäytynyt ja toisinaan on satanut rakeita. Lämpötilakin on pudonnut alle kymmeneen asteeseen. Toisaalta allergioiden kannalta on ollut ihan hyvä, että katupölyt ja lepän siitepöly ovat huuhtoutuneet pois. Juoksemiseen kelit ovat silti olleet hyvät, koska metsätietkin ehtivät kunnolla sulaa ennen kuin tämä "takatalvi" iski. Urheilukentälle en tällä viikolla sitten kelin takia päässyt, mutta se ei meininkiä haitannut.

Perjantaina pidin kevyen päivän, ja ikuistin pari kuvaakin. Illalla tehtiin herkullista jauhelihapitsaa.

Windstopper-paita (Puma), ehdoton sadekelillä.

Tämän viikon asennekynnet :D! Mitäs sanotte?!

Lauantaina osallistuin viikon rankimmalle Satsin spinning-tunnille. Asiakaspalvelussa mulle tarjottiin vitsinä zumbatunnin lipuketta. Selitin sitten hätääntyneenä, että olin ilmoittautunut spinningiin. Työntekijätriolla oli taas hauskaa pilailla suomitytön kustannuksella..:). Spinningin jälkeen intouduin vielä juoksemaan matolla yhdeksän kilsan kiihtyvän. Lähdin pk:sta, sitten pk2-alueelle, sitten vk-vauhtiin ja vikalla tonnilla menin jo mk:n puolelle. Sain loppusykkeeksi 197. En edes kiihdyttänyt kaikkea, mitä olisi löytynyt, joten 200 olis mennyt helposti rikki. En sitten näköjään olekaan niin pahassa pyöräilyjumissa. Urakan jälkeen sain vielä kertoa itsestäni muutamalle meininkiä ihmetelleelle ruotsalaisnaiselle.

Kevätkukkia meidän talon edestä.

Myrskypilvet valtasivat taivaan.

Tänään päätin kokeilla rauhallista pitkää lenkkiä siten, että tarkoitus oli mennä koko matka juosten. Päätin juosta Grönstaan, kiertää siellä Lidingö Loppetin kympin lenkin ja sitten hölkätä takaisin kämpille. Mittaa kyseisellä reissulla olisi huikeat 18km. Oli niin hyvät filikset, että ajattelin selviäväni, mutta päätin, että jos en jaksa, niin kävelen välillä. Onneksi retki sujui hyvin, enkä pistänyt kävelyksi edes kuuluisassa Abborrbackenin nousussa. Parasta oli ohitella muita lenkkeilijöitä. :) Kilpailuhenki heräilee... Tosin sateisella säällä ei ollut pahinta ruuhkaa lenkkipoluilla. Matkaankin kului aikaa pieni ikuisuus eli tunti ja 43 minuuttia. Kunto on ollut viime viikkoina hyvässä nousussa, joka näkyy etenkin madaltuneina kevyiden lenkkien sykkeinä. Lisäksi ison mäen jälkeen ei enää kestä kauaa, että sykelukema tasoittuu. Ja tärkeintä on, etten enää ajattele lainkaan leikattua jalkaani juostessa, koska siinä ei ole mitään tuntemuksia.

Inhoon valkoposkihanhia. Nyt ne ovat taas täällä ja likaavat kaikki rannat.

Kääntöpaikan vesiputous.

Pitsaperjantain herkkutekele

Miten teidän viikonloppu sujui? Tuliko paljon treenailtua? Mun pitäis keksiä joku alustava kisa, mihin osallistun nyt kevään aikana, mutta en ole vielä päättänyt missä ja mille matkalle uskallaudun taas mukaan! Jostain on kuitenkin taas aloitettava.

Rata jalkojen alla

Hei!

Täällä ollaan. Viime viikko ei ollut aivan toivomani ehjä treeniviikko, mutta ihan hyvä yritys kuitenkin. Juoksukilsoja kertyi tasan kolmekymmentä, mikä varmaan on ennätys heinäkuun jälkeen. Ei kuitenkaan olisi pitänyt juosta viimeviikkoisen kympin lenkin jälkeisenä päivänä, mutta olin juuri saapunut Helsinkiin ja innoissani lähdin lenkille ja vielä asvaltille todettuani hiekkatiet jäätiköiksi. Viiden kilsan jälkeen pohkeet pyysivät pois. Onneksi olin tämän ottanut huomioon ja kolmensadan metrin jälkeen olin perillä. Seuraavat kaksi päivää kului vesijuoksun parissa, sillä pohkeiden lihaskalvot sivuilta eivät antaneet juosta. Onneksi kovanäppinen äitini väänsi ne väkisin auki, ja sunnuntaina sain 6,7km juoksua. Ja tein ensimmäiset rullaukseni puoleen vuoteen! Oli mahtava tunne yrittää terävää juoksua, mutta olin niin varovainen, etten vielä kunnon vauhtiin uskaltanut itseäni päästää.

Maanantaina jatkoin harjoittelua täällä Lidingössä. Oli hirveä myrskypäivä ja satoi räntää. Nappasin seuraavan kuvan keittiön ikkunasta, ja päätin suunnata salille juoksemaan.

Salilla juoksin 9km vauhtileikitellen kevyesti. Testailin hieman nopeampaa rytmiä kuin aiemmilla mattojuoksukerroilla. Kovimmillaan hurjastelin 15,2km/tunnissa -vauhtia. Syke pääsikin pitkästä aikaa VK:n puolelle. Kevyt loppuviikko auttoi tietysti herkkyyden löytymisessä. 40.40 oli kokonaisaika.

Tiistaina juoksin aamupäivällä kevyen 6km, jonka jälkeen sain päähänpiston mennä tekemään koordinaatioharjoituksia tyhjälle hiekkakentälle. Siinä sitten puiston mummot ja papat saivat ihmeteltävää, kun tein kaikenlaisia polvennostojuoksuja. Takaperinjuoksua tein monta kertaa. Se on aika hyvä harjoite akillesta kuntoutettaessa. Illalla kävin vielä spinningissä. Pidin vastukset alhaalla ja vedin kovalla temmolla. Tunti oli kunnon kielikylpyä, kuin ruotsalainen ohjaaja puhui tauotta.

Tänään kevät tuli takaisin. Lämpöä oli päivällä 16 astetta!

Reebokin takki. Toi on hyvä pyörilyyn, kun helma on pitkä.

Näillä kynsillä mennään.

Kypäräni.

Kaivoin pyörävarastosta pyörän ja pumppasin renkaat. On kulunut monta kuukautta, kun olen viimeksi ajanut ulkona pyörällä. JA SUUNTASIN URHEILUKENTÄLLE! Aurinko paistoi ja mä olin siellä ihan yksin. Kaikki pikkupojat olivat nykymuodin mukaisesti viereisellä tekonurmikentällä futaamassa.

Rata jalkojeni alla.

Kävelin kenttää ympäri ja mittasin Garminilla radan. Tiesin, että se on alimittainen, mutta en tiennyt tarkkaa mittaa. 360m näytti kello. Miksi ruotsalaiset eivät ole tehneet tänne täysimittaista kenttää?! En tajuu. Ehkä lidingöläiset eivät halua virallisia kisoja tänne. No, ihan sama, ovat sentään maalanneet kaikki mahdolliset matkat ja metrimäärät rataan, joten harjoituskenttänä tämä siis menettelee.

Päätin hölkätä kilsan, jonka jälkeen kävelin kilsan. Sitten tempaisin 200 metriä 38,2. En edes hengästynyt, joten koitin uudelleen. 35,2. JEE! Ihan mahtavaa. Ei sattunut mihinkään. Pystyn siis juoksemaan ihan oikeasti! Enempää en uskaltanut. Tyydyin vain fiilistelemään ja venyttämään pohkeitani. Tänne on päästävä pian uudestaan! Ihan parasta.

Todiste :)

Aurinko häikäisi.

Hei, vitosrataa pitkin tulee ilmeisesti täysi 400m! Tajusin vasta tästä kuvasta.

Palkintokoroke odotteli vielä katsomossa.