Kisaraportit II

Hei..

Jatkan raporttipäivittelyä nyt. :) Bloggailussa olleet motivaatio-ongelmat ovat johtuneet vain siitä, että mulla on mennyt juoksurintamalla liian hyvin. Lisäksi olen taas miettinyt kiinnostaako mun tarinointi oikeesti ketään. Kisoja seuraavat ihmiset lukevat tulokset, ja Yle Areenalta voi vielä erikseen ihmetellä kaikki Eliittikisat ja muut vähänkin tärkeämmät otatukset vaikka hidastettuna. Kun menee kisoissa hyvin, ei ole mitään oikeata syytä avautua blogissa.. Ehkä sitten jatkan kuitenkin jeejee-linjalla, niin kauan kuin sitä riittää... :)

SM-viestit, Joensuu

Osallistuin ainoastaan lauantaina juostavaan 4x800 metrin viestiin, jossa puolustimme viime vuoden mestaruutta HKV:n naisten kanssa. Pm-kisojen kasin perusteella päätettiin, että otan ankkuriosuuden. Lupasin tytöille, että jos saan kapulan viisi sekkaa ennen Turun Urheiluliiton ankkuria (Johanna Matintaloa), tuon meidät ekana maaliin. Tytöt juoksivat hienosti, mutta myös Urheiluliiton juoksijat venyivät osuuksillaan. Sain kapulan reilut kolme sekuntia ennen Johannaa ja ampaisin karkumatkalle. Hän kiskoi eron kiinni ensimmäisen kierroksen aikana. Loppukamppailussa hävisin neljän kymmenyksen erolla. Osuusaikaani 2.09,2 en kuitenkaan voinut olla pettynyt. Joukkueemme vaihtui viime vuodesta kahdella juoksijalla, joten kaksi uutta aikuisten sarjan SM-viestimitalistia tuli riveihimme lisää.

Loppu. Toi tyttö on viel 16vee..!

Eliittikisat Lahti 3000m

Viestien jälkeen pidin puolitoista viikkoa taukoa kisoista ja keskityin lähinnä treenailuun, palautumiseen ja lihashuoltoon. 17.7. juoksin Lahden Eliittikisoissa 3000 metriä. Kenialaiset aloittivat kovaa. Alunperin olin ajatellut, että kanadalaisista voisi olla tilastojen mukaan hieman apua omaan juoksemiseeni, mutta hekin säntäsivät kenialaisten vauhtiin. Jäin siis vetämään suomalaisporukalle Lahden tuulessa. Meno tuntui vahvalta, mutta ei mitenkään irtonaiselta. En ehkä ollut toipunut tarpeeksi treeneistä ja kovasta hieronnasta, mutta ajattelin, että enkkaan pitäisi huonollakin tuntemuksella pystyä. Yksin jolkotellessa oli liikaa ajateltavaa, ja kirosin etusuoran vastatuulta. Keskityin lähinnä väliaikojeni seuraamiseen, sillä muut suomalaiset olivat pudonneet vauhdistani jo ekaan kilsaan mennessä. Vihdoin kello soitti vikalle kiekalle ja ajattelin, että on hyvin aikaa sentään enkkaan. Hämmästykseni oli suuri, kun pyörivä tuli puhalsi vastaan nyt myös takasuoralla. Enkkaan tuli kiire, mutta ehdin onneksi sekunnilla parantamaan viimevuotista aikaani. Juoksin siis 9.33.21. Samalla myös huonot muistikuvat Toukokuun kisojen kolmoselta pyyhkiytyivät pois. Tiesin, että ajastani saattaa lohjeta hyvä siivu seuraavassa startissa..

Aki juoksi Lahdessa esteet.

Kävimme kuninkaan patsaalla, kun kerran Lahdessa oltiin.

Savo Games eli Lapinlahden Eliittikisat 3000m

Lahden kolmonen tuntui avaavan paikkojani ja lihaksistoni tuntui paremmalta jo seuraavana päivänä. Vanha kilpakumppanini Ulla Tuimala (no on se mua puol vuotta vanhempi) tuli käymään ja tivasin häneltä mielipidettä piikkareistani kolmosen ratajuoksua ajatellen. Ulla oli järkyttynyt, kun kerroin, että juoksin pitkänmatkan piikkareilla Lahden kisan. Päätimme, että Lapinlahden mondo saa maistaa MD-piikkareitani ja päkiäaskellukselleni annetaan mahdollisuus kuljettaa mut helpommin hyvään aikaan.

Junamatka kesti taas ikuisuuden ja majoituimme Nina Chydeniuksen kanssa Lapinlahden asemalla. Ilma oli lämmin ja kisajärjestelyt pelasivat hyvin. Kolmosella oli taas hyvä nippu ulkomaalaisia vauhdittajia. Valitettavasti en uskaltanut alle yhdeksän minuutin alkuvauhtiin lähteä mukaan, joten lähdin vetämään omaa hieman alle 9.30 loppuaikaan tähtäävää vauhtia. Olimme sopineet Ninan kanssa vuorovedosta. Hän veti kolmannen kierroksen, mutta vauhti putosi pari sekkaa, joten päätin, että vedän loppumatkan itse. Mondo tuntui hyvälle ja tunsin oikein miten askel tuli kunnolla painopisteen alle. Lisäsin omasta mielestäni koko ajan varovasti vauhtia ja loppu tuli kuin lentäen. Aikani parani 17 sekuntia keskiviikosta! Uusi enkkani on nyt 9.16,92.

(Patrolin blogistani näkee kuvia Lapinlahden eliitistä.)

Pääsin hyvillä mielin keskittymään Kalevan Kisa -viikkoon! Jospa siitä sitten ihan oma pieni postaus seuraavaksi. Eiköhän se viikonloppu sen ansaitse. Kiitos kaikille, jotka jatkoivat tänne asti lukea!

ASICS klinikka

HEIII!

Huomenna on mahdollisuus tulla katsastamaan kevään ASICS-mallisto Jumbon Intersporttiin! Meillä on siellä ASICS klinikka siis lauantaina 6.4. klo 10-16 ! Toimin itse asiantuntijana ja lisäksi paikalla on naprapaatti Lauri Kalima.

Tervetuloa testaamaan oma askelluksesi! Autamme sinua löytämään jalallesi ja askeleellesi parhaiten sopivat juoksukengät kesäksi. Lauantaina askelklinikoita on myös monissa muissa urheiluliikkeissä ympäri Suomea. Voit tarkistaa klinikka-aikataulun täältä.

ASICS GEL-NIMBUS 14

”No hei Minna. Kuulin, että ne muuttaa Nimbusta. Se ei taida olla enää sama kenkä. Se on entistä kevyempi ja pehmeämpi. Miten ne kestää ihmisten alla? Mitä ASICS oikein ajattelee?” Näin mulle huudeltiin muutama kuukausi sitten paikallisessa Intersportissa, kun hierojalta palatessani koukkasin liikkeessä ihmettelemässä muuten vaan. Kauhistelin ja rauhoittelin. Kohtahan se selviää. Tuskin se täysin on voinut muuttua. Askelklinikkakoulutuksessa meille kerrottiin hieman, mitä ASICS ajattelee.

Juoksijoiden palautetta ympäri maailmaa on kuunneltu. Nimbuksesta on haluttu tehdä hieman aiempaa kevyempi ja ketterämpi, ja kuitenkin mukavuustekijät on pidetty mukana. Kantapään pitäisi nyt olla erityisen mukava. 

Kuvassa naisten malli koossa 36, miesten malli nähtävissä täältä.

Viime viikolla sain kengät itselleni. Ja nyt mulla on ollut uusin Gel Nimbus 14 -versio aktiivikäytössä puolitoista viikkoa. Ja en kauhistele enää. Nämähän ovat paremmat kuin koskaan. Yhden päivän hyppelin kengillä sisätiloissa ja totesin, että seuraavana päivänä nämä huippuyksilöt saavat jo kohdata Turun maantiet. Lähdin rennosti hölköttämään ja huomasin, että 15 kilometriä hujahti. Ihanan pehmeät lenkkarit ja samalla tukevat. Ei tietoakaan mistään rakoista tai hankaumista. Päkiätkään eivät puutuneet kuten viimevuotisissa toisinaan oli tapana. Näin lyhyen testiajan perusteella voin hyvällä omallatunnolla suositella kenkää.

Tiet eivät ole täällä vielä sulaneet, mutta Nimbusten pohja on yllättävän pitävä ja luotettava jäätikkökohdissakin. Aiempien versioiden parhaat ominaisuudet on saatu vangittua tähän versioon. Kenkä on kevyt, mutta selvästi kuitenkin lenkkari, eikä mikään kisakenkä. Kuntoilijoille nämä sopivat hyvin myös maratonille. En edelleenkään tiedä pehmeämpää ja mukavampaa lenkkikenkää. Kaikki pitkät PK-lenkkini juoksen yleensä Nimbuksilla.

Miten se sitten on muuttunut? Nimbus 14 on vähän kevyempi kuin ennen, mutta ei kovin paljoa. Kyllä se edelleenkin kestää ihmisten painoa. Kannan ja päkiän välinen korkeusero on 13mm (naisten mallissa), joten mun arat ja muutamaan otteeseen operoidut akillesjänteetkin pitävät tästä ratkaisusta. Pohja ei siis ole tasainen, kuten niin usein tällä hetkellä markkinoilla olevat luonnollisuutta korostavat lenkkarit. Nimbus on siis hyvä ratkaisu ”oikeaksi” lenkkariksi kevyiden tai jopa paljasjalkatossujen rinnalle.

ASICS -nettisivuilla Nimbusta kuvaillaan seuraavasti:

Mallistomme vaimennetuin juoksujalkine neutraalille askeltyypille

Cushioning -kategorian vaimennetuin jalkine harrastajasta aktiivijuoksijaan. Kanta ja päkiä Gel-vaimennus, rullaava ja kimmoisa SoLyte-välipohja yhdistettynä Guidance Line -ohjaavuusuran kanssa tuovat mukavan ja turvallisen juoksukokemuksen. Päällisen lukuisat yksityiskohdat ja istuvuusominaisuudet ehkäisevät hiertymiä ja parantavat tuntumaa. Ykkösvalinta monipuoliseen harjoitteluun ja lenkkeilyyn.

Kirjoittelen lisää kokemuksistani, kunhan kengille kertyy hieman enemmän kilsoja mittariin. Ulkonäkökin on upea! Onko joku muukin jo testannut Nimbus 14 uutuuden? Oletteko aikeissa hankkia oman mukavan parin?

Maaliskuuta

Hei!

Yllätys. Mä päivitän blogia. Kaikki on edelleen hienosti. Olen terveenä ja juoksu kulkee. Silloin on kaikki asiat yleensä juoksijan elämässä mukavasti. Tänään julkaisin Patrolin sivuille blogitekstin, jossa on myös hieman hallikauden kuulumisia.

Hallikauden jälkeen on palattu normaaliin arkeen. Olen lisännyt juoksumääriä ja hillinnyt tehoja. Pitkät VK-treenit ovat muuttaneet taas takaisin ohjelmaan. Keskiviikkona menin Helsinkiin ja kävin Espoossa Patrolin askelklinikkakoulutuksessa. Ihmettelimme kevään uusia lenkkarimalleja ja niiden erikoisominaisuuksia. Lisäksi tutustuimme uusiin ASICS-juoksutekstiileihin, joihin on tänä vuonna panostettu aiempaa enemmän. 

Heidi Pappila tutkailemassa tekstiiliuutuuksia.

Tämän kevään ASICS-valikoimaa!

Torstaina juoksin 12 kilsan vauhtikestävyystreenin Helsingin keskuspuistossa. Tie oli luminen, mutta aurattu. Hiekotuksessa oli sitten säästelty ja askel hieman lipsui. Onneksi pakkanen lauhtui keskipäivään mennessä ja keuhkoni voivat oikein hyvin. Aikaa tuohon hölköttelyyn kului 47 minuuttia, joten olen ihan hyvässä vireessä. Illalla matkustin takaisin Turkuun.

Tänään mulla jatkuivat personal trainer -opinnot Leaf Areenalla Turussa. Opinnot ovat edenneet jo vitosjaksolle. Tänään käsiteltiin markkinointia ja tuotteistamista. Oli kyllä oikein mielenkiintoista jälleen. Huomenna homma jatkuu. Aiheena on ainakin psyykkisen valmennuksen juttuja. Tämä Trainer4You:n koulutus on kyllä ollut todella hyvä. 

Viime aikoina mulla on ollut myös PT-kurssiini liittyvä harjoitusasiakas Jonna, jolle olen räätälöinyt henkilökohtaista ohjelmaa. Nyt on pakko mennä nukkumaan, koska huomenna on taas koulutuspäivä!

Jonnan tyylinäytettä vatsalihas/lonkankoukistajatreenistä! Onko joku joskus kokeillut tuollaista kuntopallonheittelyä laitteessa?

Kompressiosäärystimet testissä

Hei!

Pakko kirjoittaa uusimmat kuulumiset. Kymmenen päivää sitten akillesjänneleikkauksestani tuli täyteen vuosi! Ja millainen vuosi tämä onkaan ollut. Asuin Ruotsissa ja muutin takaisin Suomeen. Keskityin kuntouttamaan jalkaa rauhassa ja palasin vähitellen takaisin oikean juoksuharjoittelun pariin. Kuntoni nousi yllättävän nopeasti loukkaantumista edeltäneelle tasolle. Parasta oli loppukesästä, kun sain juostua uusiksi ennätykseni kolmosella, vitosella ja puolimaratonilla. Olen oppinut paljon palautumisen tärkeydestä ja ymmärtämään vielä aiempaa paremmin omaa kroppaani.

Aamukahvilla Japanissa ennen kisaa.

Ennen Japanin kisamatkaa sairastin kolme viikkoa pahaa flunssaa. Onneksi selvisin siitä ilman minkäänlaisia lääkekuureja, vaikka juoksuharjoitteluun tulikin ärsyttävän pitkä tauko. Sain yhden hyvän treeniviikon Suomessa kuitenkin kasaan ennen matkaan lähtöä. Japanissa kaikki sujui hyvin. Hengitys alkoi parin päivän päästä toimimaan, vaikka majoitusmökeissämme oli hometta ja pölyä sekä höyhentäytteiset peitot. Mukaan matkaan sain Compressport-kompressiosäärystimet, joita testasin heti ekalla kympin verryttelylenkillä. Pohkeet tuntuivat hyviltä ja pitkän lentomatkan rasitukset eivät painaneet jaloissa.

Compressport-säärystin ja oma juoksusukka.

Päätin juosta kisankin uusissa säärystimissäni. Olen ennenkin käyttänyt kompressiosukkia, mutta olen aina ollut jotenkin hieman epäileväinen niiden käyttämisestä kisoissa. Aiemmin kisoissa käyttämäni pitkävartiset sukat ovat todellakin olleet vain lähinnä pitkävartiset sukat! Ei niissä ole juuri ollut oikeaa kompressiokiristystä. Jotenkin kireät kompressiosukat ovat aina ahdistaneet mua kisatilanteessa. Lisäksi monissa kompressiosukissa itse sukkaosa ei ole ollut mielestäni tarpeeksi hyvä kisakenkiin tai piikkareihin.

Tässä kokotaulukko.

Compressport-kompressiosäärystimet tuntuvat hyvältä ratkaisulta etenkin siksi, että samalla voi käyttää omia mieluisia urheilusukkia. Valitsin väriksi kirkkaan pinkin. Sopivat muuten hyvin mun kisakenkiini! Koko valitaan niin, että mitataan pohkeiden leveimmän kohdan ympärysmitta ja katsotaan taulukosta sopiva koko. Itselläni ympärysmitta on 33cm, eli ykköskoko on taulukon mukaan sopiva. Jos on tosi pieni pohje, niin on mahdollista tilata myös kokoa 0 olevat säärystimet. 

Kisapäivänä oli vain kymmenen astetta lämmintä ja satoi jääkylmää vettä. Oli hyvä ratkaisu juosta kompressiosäärystimillä. Vaikka olin aivan kohmeessa osuuteni lopussa, niin sääret, akillekset, nilkat ja pohkeet voivat hyvin. Ensimmäistä kertaa maantiejuoksun jälkeen pohkeeni eivät kramppailleet maalissa. Tietysti viisi kilsaa on aika lyhyt matka, mutta kuitenkin voisin väittää, että pohkeeni palautuivat kisasta hieman nopeammin kuin yleensä. Päkiäaskelteinen juoksutekniikkani jumittaa pohkeita etenkin kovilla alustoilla.

Äkilliset kylmät kelit aiheuttivat mulle taas kuumetta ja viikon juoksutauon. Yleensä mun astma reagoi aina voimakkaasti ensimmäisiin koviin pakkasiin, joten annoin sitten keuhkojen vain sopeutua. Perjantaina palasin taas juoksun pariin. Ilmakin onneksi lauhtui. Eilen tein harjoituksen Espoossa Ratiopharm areenalla. Juoksin tonnin vetoja ensimmäistä kertaa hallissa tänä talvena. Hengitys toimi hyvin, mutta pohkeet suuttuivat hieman kovasta alustasta. Mulla oli kompressiosukat jalassa, mutta ei tällä kertaa säärystimiä. Olisi varmaan pitänyt olla. Treeni meni hyvin, mutta loppuverkkana tein vain kilsan verkan hölkäten ja kävellen. Eiköhän ne jalat kuitenkin taas vähitellen totu halliolosuhteisiin. Tänään korvasin kuitenkin pitkän lenkin kuntopyörällä. Samalla voi katselin EM-maastojen nettilähetystä suoraan Budapestista!

Esportissa. Treeni ohi!

Mun kisastudio pyörän selästä..

Onko joku teistä kokeillut kompressiosäärystimiä? Entä oletteko käyneet sisätiloissa treenailemassa tai hakeneet pitävää juoksualustaa matolta? Hyvää joulunodotusta kaikille lukijoille ja tsemppiä treeneihin! :)

Patrol.fi -sivustolle bloggaajaksi

Moikka!

Vinkkaan teille nyt jotakin hauskaa... :) Tästä lähtien kirjoittelen nimittäin myös Patrol.fi -sivustolla. Käykää ihmeessä lukaisemassa ensimmäinen juttuni tästä. Kommentointimahdollisuus tuonne pitäisi tulla parin viikon päästä, kun sivut on muutenkin sitten saatu uuteen muottiin. Aikamoista tappelua oli tuo ensimmäisen tekstin kirjoittaminen, koska uusi blogialusta ei oikein tuntunut yhteistyökykyiseltä kanssani. Lopulta kuitenkin sain pienen esittelyn syksyn lenkkivarusteista aikaiseksi. Tietysti, jos on jotain kommentoitavaa mielessä tuohon liittyen, niin voitte tietysti kommentoida tänne! Muutaman viikon välein mun olisi tarkoitus tuonne postailla.

Kuvat on otettu lauantaisesta Pirkkolan urheilupuiston mäkitreenistä Helsingistä, jonka juoksimme Akin kanssa yhdessä. Äiti napsi noita hienoja otoksia. En edes muista koska olemme olleet tuolla kokoonpanolla treeneissä viimeksi! Tosin Aki vetäisi 500 metrin mäen kymmenen kertaa ja mulle riitti kahdeksan. Lisäksi mun vauhti oli muutaman sekunnin rauhallisempaa, mutta ei se silti mitään rauhallista ollut..;)

Alussa hymyilytti.

Otin muutaman kuvan Akista, kun omat vedot oli jo tehty.

Lopuksi lämmintä päälle.

Fiiliksissä Fujista!

Moikka!

On tullut pidettyä blogitaukoa, koska olen ollut edelleen flunssassa. En ole siis voinut juosta. En myöskään ole tehnyt muuta urheilua. Viime viikonloppuna tosin kävin toisen osan Trainer4You:n kuntosalivalmentajakoulutuksesta ja selvisin näyttökokeesta. Muutakin kivaa on tapahtunut, sillä sain vahvistuksen, että pääsen mukaan Japanin Chibaan juoksemaan maratonviestiä Suomen maajoukkueessa. Reissuun on lähdössä kahdeksan juoksijaa, mukana mm. Minni ja veljeni Aki.

Nämä kuvat ovat edelliseltä Japanin reissulta kolmen vuoden takaa.

Lentokoneesta kuvattu Fuji.

Ja Fujista siirrytään toiseen Fujiin. Olen nimittäin saanut Asicselta pari hehkuttamisen arvoista juttua. Ykkösenä uudet Gel-Fuji Attack -maastojuoksulenkkarit. Nämä ovat loistavat syksykeleissä. Pohjat ovat pitävät ja gore-tex -pinnan ansiosta jalat pysyvät kuivana. Silti lenkkarit ovat notkeat ja hyvät jalassa. Ja booonuksena tietysti maailman kaunein ulkonäkö. :) Ja Japaniteema on huomioitu kantapään heijastimella, joka esittää Fuji-vuorta! :D Omani ovat kokoa 37, mutta ovat mulle ihan sopivat (jalkani normaalisti pieni 36). Joten kannattaa ottaa suoraan omaa numeroa reilumpi koko jo heti sovittaessa. Lisäksi lesti on kapea.

Fuji-vuori!

Pitävä pinkki pohja.

Sitten vielä muihin aiheisiin. Kaija laittoi mulle jokin aika sitten blogihaasteen, ja oon nyt vihdoin jaksanut tehdä sen. Pahoittelen tylsiä vastauksiani, mutta kun parhaat jutut ovat joskus vähän yksinkertaisia.

• Mitä tekisit, jos voittaisit lotossa miljoonan? Ostaisin osakkeita, kävisin kampaajalla ja lähtisin reissuun. Tukisin taloudellisesti jotain nuorta juoksijaa.
• Suurin haaveesi lähitulevaisuudelta? Olla onnellinen.
• Suosikki vuodenaikasi? Kesä.
• Erikoisin taitosi? Olen liian hyvä biisikärpäsessä.
• Mistä saavutuksestasi olet erityisen ylpeä? Juoksu-urastani  sekä pienistä itseni voittamisen hetkistä.
• Oletko ilta-vai aamuihminen? Ilta.
• Mihin olet koukussa? En mihinkään. Riippuvuus on heikkoutta.
• Miten tykkäät rentoutua? Sohvalla maaten ja katsellen jotain hyvää leffaa tai sarjaa ja samalla syöden itsetehtyä pitsaa.
• Haaveidesi matkustuskohde? Malediivit.
• Mitkä ovat vakio-ostoksesi ruokakaupasta? Karpalomehu, kanaa, tummaa pastaa ja juustoa.
• Ketä ihailet? Ihmisiä, joilla on elämässään se oma juttu, jonka eteen ovat tehneet uhrauksia muiden mielipiteistä välittämättä.

Niin joo, viime viikolla myös vanhenin. Täytin 30! Ja opettelin tekemään täydellisen mummonutturan. En kokenut ikäkriisiä, koska nyt olen tarpeeksi vanha juoksemaan pitkiä matkoja. Heh. Hyvää syksyn jatkoja kaikille!!! :)

Puolikas

Täytyy täälläkin hehkuttaa maanantain pitkää lenkkiäni. Intouduin Turussa kauniissa auringonpaisteessa juoksemaan Ruissaloon. Vapun aikoihin kärsitystä flunssasta ei ollut enää tietoakaan. Hieman tietysti kärsin koivun siitepölyistä, mutta näillä harjoitusmäärillä allergiankin vielä kestää. Edellisestä yli 20 kilsan lenkistä oli ehtinyt vierähtää lähes vuosi!

Lenkki lähti rennosti ja huomasin pisteleväni jatkuvasti viiden minuutin tonneja. Fiilis tuntui hyvältä, ja intouduin juoksemaan Ruissalon kylpylälle asti. Garmin näytti lenkkini pituudeksi 21,3km. Enemmän kuitenkin hymyilytti loppuaika 1.44. Olin kuitenkin ihan koko matkan taivaltanut PK-sykkeellä, eikä syke pompannut aerobiselta alueelta edes pahimmissa ylämäissä. Naureskelinkin, että en olisi ollut HCR:llä ihan viimeisten joukossa! Tietysti tämäkin peruslenkkini kertoo siitä, että peruskunto on jo kohtuullisella tasolla. Lisäksi tietysti ilahduttaa se, että pitkän treenitauon jälkeen rauhallisesti aloitettu juoksuharjoittelu on tullut toteutettua oikein. Akillesjänneleikkauksestanihan on kuitenkin ehtinyt kulua vasta viisi kuukautta.

Lenkillä tuli hieman jano, koska en etukäteen ajatellut noin pitkää lenkkiä juoksevani ja keli oli yllättävän lämmin. Mukanani ei ollut mitään juotavaa, mutta onneksi olen sellainen kameli, että kestän kyllä. Lisäksi olisin pärjännyt hieman vähemmässä vaatetuksessa, mutta onneksi en pahemmin hikoile, vaikka muuten kärsinkin kuumuudesta. Yleensä pitkillä lenkeillä olisi hyvä juoda 20 minuutin välein. Laimea urheilujuoma imeytyy paremmin kuin vesi. Lisäksi ennakkoon kannattaa tankata nesteitä. Heh, älkää tehkö niinku mä, vaan niinku mä sanon!

Lenkillä mulla oli muuten käytössä uusimmat Asicsen Nimbukset. Käyttökokemusta on nyt kertynyt sen verran, että voin rehellisesti sanoa niiden olevan kaikkien aikojen mukavimmat lenkkarit. Jotenkin se pehmeys tuntuu erityisen hyvältä maantiellä juostessa. Lisäksi kengät ovat rullaavat ja jalka istuu hyvin. Peruslenkeille yksinkertaisesti loistava valinta. Jalat eivät väsy. Ehkä siksi jaksoin juosta lenkkini noin hyvin. :)

Nimbukset.

Ensimmäisillä käyttökerroilla päkijäni hieman puutuivat, mutta kenkien pehmennyttyä ja mukauduttua jalkaani tämä ongelma poistui. Kovaan juoksuunhan Nimbukset ovat liian tukevat ja raskaat, eikä alustatuntumaa ole kuten kevyemmissä tossuissa tai kilpakengissä. Toisaalta peruslenkkareissa on mukavaa, ettei kaikkia kiviä tunne pohjien läpi. Teilläkin on varmaan jo jokinlaisia kokemuksia tämän kevään Nimbuksista. Ovatko kengät olleet mieluisat? Entä osallistuiko joku viikonloppuna HCR:lle?

Tämä tarina herätti mut taas miettimään, että juokseminen on ihan oikeasti se mun juttu. Ja mä ihan oikeasti voin nousta takaisin hyvään juoksukuntoon. :)

Asics Gel Fuji Attack maastojuoksulenkkarit!

Hej!

Pakko esitellä teille uusimmat ystäväni. Olen viime aikoina juossut metsäpoluilla Asicsen maastojuoksuun tarkoitetuilla Gel Fuji Attack-lenkkareilla. Uuden Fuji trail malliston Gel Fuji Attack on kevyt ja tosi istuva maastojuoksukenkä.

Aika räväkän väriset!! Nämä siis naisten malli ja kokoa 36.

 Lestiltään kenkä on DS-trainerin tyyppinen, joten soveltuu ainakin omaan jalkaani tosi hyvin. Painoa tietysti on hieman enemmän, koska pohja on suunniteltu jämäkäksi ja maastoon soveltuvaksi. Maastojuoksukengäksi nämä ovat todella rullaavat ja keveät kengät.

Erittäin pitävä ja joustava pohja.

 Pohja tuntuu erityisen pitävältä. Kengän ulkopinnassa on Rock Protection Plate -materiaalia, joka vähentää kulumista. Yläosasta kenkä on tehty niin, että vettä imeytyisi mahdollisimman vähän ja pohjan materiaalin tulisi mahdollistaa hyvin kosteuden poistuminen. Kengännauhat piilotetaan solmimisen jälkeen kielessä olevaan hauskaan taskuun. Tässä ajatuksena se, ettei maasto-olosuhteissa nauhat takerru mihinkään ja meno jatkuu vaivattomasti. Nimensä lenkkarit ovat saaneet tietysti japanilaisen Fuji-vuoren mukaan, joka komeileekin kengän takaosassa heijastavana.

Siinä se Fuji-vuori komeilee!

Löysin Youtubesta pienen esittelypätkän lenkkareista. Videon esittelyssä ovat miesten mallin kengät. Hintaa Gel Fuji Attackeillä on noin 150 euroa.


Miltäs kenkä teidän mielestä näin ulkoisesti näyttää?  Vai onko joku ehtinyt jo kokeillakin? Myynnistä näitä löytyy ainakin pääkaupunkiseudun hyvinvarustetuista Intersporteista ja tietysti nettikaupoista. Syksyksi markkinoille on tulossa tietysti enemmän maastojuoksukenkiä.

Ratatreeniä

Hei!

Viime viikko oli hyvä ja kiireinen. Jos nyt viimeaikoina ontuneella päässälaskutaidollani oikein laskin, niin juoksukilsoja kertyi 67! Pääosa kilometreistä oli aerobista tekemistä, mutta kaksi intervalliakin mukaan mahtui. Keskiviikkona juoksin määräintervallityyppisesti 300 metrin vetoja hiekkatiellä ja torstaina tein ensimmäisen OIKEAN ratatreenin leikkauksen jälkeen.

Torstaina oli tuulinen ja kolea keli, joten piti pukeutua lämpimästi, mutta kuitenkin mahdollisimman kevyesti. Ei ole kivaa juosta kovaa, jos on liikaa vaatetta päällä. Irroitin mun lempparijuoksutakista hihat ja sain siitä kätevän juoksuliivin. Sen alle puin pitkähihaisen juoksupaidan, jalkaan kiskoin trikoot ja lenkkareiksi heitin Asicsen DS-trainerit. Käsineiksi keksin Adidaksen juoksuhansikkaat, jotka ovat sormien kohdalta auki. Mulla on aina tosi lämpimät kädet ja sormet juostessa, mutta ranteet ovat yleensä jäässä. Tämän ongelman takia tällaiset hanskat ovat loistavat mulle.

Juoksutakista irroitettu liivi. Vetoketjuilla liitettävät hihat.

Adidaksen rannesormikas.

Energiapatukka, joka sopii myös pähkinäallergisille.

Radalle oli tällä kertaa eksynyt mun lisäksi pari kuntoilijaakin. Aurinko paistoi, mutta arktinen tuuli teki urakasta hieman haastavamman. Juoksin alkuun pari kaksisatasta rennosti, huilasin kaksi minuuttia ja päätin juosta kolme kuussatasta. Eka veto oli rankka ja kesti kauan. Päätin koittaa parin minuutin jälkeen uudestaan. Juoksu tuntui helpommalta, ja ajasta lähti neljä sekuntia pois. Päätin ryhdistäytyä ja koittaa juosta vielä kolmannen. Se kulkikin yllättävän hyvin ja ajasta putosi kuusi sekuntia lisää. Puolentoista minuutin palautuksen jälkeen tuntui niin hyvältä, että päätin kahden minuutin palautuksella vetäistä vielä neljännen. Se sujui muutaman kymmenyksen kovempaa, kuin kolmas veto ja maitohapot tuntuivät syöksyvän kroppaan. Olo oli yhtäaikaa ihan hirveä ja ihan mielettömän hyvä. Jalkaan ei sattunut yhtään. Päätin kolmen minuutin palautuksen jälkeen juosta vielä kaksi kaksisatasta loppuun. Jee, ihan mahtavaa ja kauheeta. Mutta kun näitä saa lisää, niin homma alkaa taas oikeesti kulkemaan. Hitaasti hölkäten raahauduin takaisin kotiin.

Onko joku muu käynyt vielä tänä keväänä urheilukentällä treenaamassa?

Kiihtyvää, pitkää ja muuta mukavaa

Moikka!

Sadekelit ovat täällä saarella jatkuneet. Välillä aurinkokin on näyttäytynyt ja toisinaan on satanut rakeita. Lämpötilakin on pudonnut alle kymmeneen asteeseen. Toisaalta allergioiden kannalta on ollut ihan hyvä, että katupölyt ja lepän siitepöly ovat huuhtoutuneet pois. Juoksemiseen kelit ovat silti olleet hyvät, koska metsätietkin ehtivät kunnolla sulaa ennen kuin tämä "takatalvi" iski. Urheilukentälle en tällä viikolla sitten kelin takia päässyt, mutta se ei meininkiä haitannut.

Perjantaina pidin kevyen päivän, ja ikuistin pari kuvaakin. Illalla tehtiin herkullista jauhelihapitsaa.

Windstopper-paita (Puma), ehdoton sadekelillä.

Tämän viikon asennekynnet :D! Mitäs sanotte?!

Lauantaina osallistuin viikon rankimmalle Satsin spinning-tunnille. Asiakaspalvelussa mulle tarjottiin vitsinä zumbatunnin lipuketta. Selitin sitten hätääntyneenä, että olin ilmoittautunut spinningiin. Työntekijätriolla oli taas hauskaa pilailla suomitytön kustannuksella..:). Spinningin jälkeen intouduin vielä juoksemaan matolla yhdeksän kilsan kiihtyvän. Lähdin pk:sta, sitten pk2-alueelle, sitten vk-vauhtiin ja vikalla tonnilla menin jo mk:n puolelle. Sain loppusykkeeksi 197. En edes kiihdyttänyt kaikkea, mitä olisi löytynyt, joten 200 olis mennyt helposti rikki. En sitten näköjään olekaan niin pahassa pyöräilyjumissa. Urakan jälkeen sain vielä kertoa itsestäni muutamalle meininkiä ihmetelleelle ruotsalaisnaiselle.

Kevätkukkia meidän talon edestä.

Myrskypilvet valtasivat taivaan.

Tänään päätin kokeilla rauhallista pitkää lenkkiä siten, että tarkoitus oli mennä koko matka juosten. Päätin juosta Grönstaan, kiertää siellä Lidingö Loppetin kympin lenkin ja sitten hölkätä takaisin kämpille. Mittaa kyseisellä reissulla olisi huikeat 18km. Oli niin hyvät filikset, että ajattelin selviäväni, mutta päätin, että jos en jaksa, niin kävelen välillä. Onneksi retki sujui hyvin, enkä pistänyt kävelyksi edes kuuluisassa Abborrbackenin nousussa. Parasta oli ohitella muita lenkkeilijöitä. :) Kilpailuhenki heräilee... Tosin sateisella säällä ei ollut pahinta ruuhkaa lenkkipoluilla. Matkaankin kului aikaa pieni ikuisuus eli tunti ja 43 minuuttia. Kunto on ollut viime viikkoina hyvässä nousussa, joka näkyy etenkin madaltuneina kevyiden lenkkien sykkeinä. Lisäksi ison mäen jälkeen ei enää kestä kauaa, että sykelukema tasoittuu. Ja tärkeintä on, etten enää ajattele lainkaan leikattua jalkaani juostessa, koska siinä ei ole mitään tuntemuksia.

Inhoon valkoposkihanhia. Nyt ne ovat taas täällä ja likaavat kaikki rannat.

Kääntöpaikan vesiputous.

Pitsaperjantain herkkutekele

Miten teidän viikonloppu sujui? Tuliko paljon treenailtua? Mun pitäis keksiä joku alustava kisa, mihin osallistun nyt kevään aikana, mutta en ole vielä päättänyt missä ja mille matkalle uskallaudun taas mukaan! Jostain on kuitenkin taas aloitettava.