Vähän niinkuin ylimenokausi

Yleisurheilijoilla on perinteisesti ylimenokausi kilpailukauden päätyttyä syyskuussa. Nuoruudestani muistan lauseen, jota toitotettiin leireillä. "Eivät nuoret juoksijat tarvitse ylimenokautta." Enkä tosiaan tarvinnut. Kun kesän kisat loppuivat, juostiin syksyn maastokisoja ja muutamia hölkkätapahtumia marraskuuhun asti. Joulukuun puolella olivat jo ensimmäiset hallikisat, joita jatkui maaliskuun alkuun. Sitten juostiin taas maastoja toukokuun puoliväliin, josta siirryttiin radalle. Aina oli jotain, eikä koskaan väsyttänyt. 


Toista se on nyt. Ruotsiottelun jälkeen tekisi aina mieli levätä, vaikka olisi takana rikkinäinen harjoituskausi ja vähän kisoja. Toisilla tuntuu veto loppuvan täysin jo Kalevan Kisoihin, vaikka sen jälkeen on vielä paljon hyviä ratakisojakin jäljellä. Nyt pidin maaottelun jälkeen henkisen viiden päivän huilin ja lähdin Hampuriin juoksemaan maantiekymppiä. Kunto ei tuossa ajassa notkahtanut ja tuloksena maantiekympin ennätys taistelujuoksulla 34.11. Virallinen bruttoaika oli sitten sekunnin huonompi.

Hampurin kisan jälkitunnelmissa. Nuo kovat naiset jäivät mun taakse! Paula Todoran (oik.) on muuten tuore Romanian mestari puolimaratonilla.

Syksyn aikana sain vihdoin valmiiksi yleisurheilun Nuorisovalmentajatutkinnon Pajulahdessa. Ryhmässämme oli ihan mielettömän hauska meininki. Kaikki lajit tuli käytyä hyvien kouluttajien opissa. Ennakkoon mietin, että tämä viimeinen jakso olisi kaikista puuduttavin, kun aiheena olivat heittolajit. Totuus oli toinen, sillä koko ajan oli mielenkiintoista treeniä ja asiaa, vaikka oltiin kaukana meikäläisen mukavuusnurkkauksesta. Kiekonheitto ei oikein lähtenyt ja moukari oli järkyttävän painava, mutta kuulan ja keihään sain jopa muutamaan otteeseen lentämään. 

Mäkisen Anssi yrittää opettaa mulle kiekkoa.. ;)

Vietin oikeastaan koko syksyn ajan arkisin ylimenokautta, johon yhdistin pk-harjoittelua. Juoksin pk-lenkkejä, vedin lasten yleisurheiluharjoituksia, huolehdin palautumisesta ja lihashuollosta. Viikonloppuisin osallistuin kisoihin. Hollannissa kävin syyskuun lopussa vielä yrittämässä maantiekymppiä, mutta kuuma keli ja liian kova aloitus veivät parhaan terän juoksusta. Olin kuitenkin helpottunut, että huonollakin tuntemuksella juoksu kulki 34.37. Kyseisessä Utrechtin kisassa on neljä vuotta sitten juostu kaikkien aikojen kovin miesten maantiekympin aika. Reittiä on kuitenkin sittemmin muutettu yleisöystävällisempään eli hitaampaan muotoon. Tapahtumana se oli hieno. Plussaa tietysti eliittijuoksijoiden kuninkaallisesta kohtelusta. Oli hassua, kun kisan jälkeen moni kysyi olenko ihan oikeasti Suomesta, koska päälläni oli Suomen edustustakki. Hollantilainen manageri selvensi, etteivät skandinaavit yleensä juokse eliittistarteissa kymppisakkiin. Ihmettelin, koska itse olin lähinnä pettynyt kisaani. Ehkä se todella on totta, että kovemmassa kisaseurassa kehittyy ja alkaa ajattelemaan itseään jo seuraavalle tasolle.

Eliittijuoksijoiden taukohuone. Keskityin lattialla ja hörpin VIP-juomana Aguariusta.

Maalialueella myytiin pokaaleja! Juoksijat saivat sitten ostaa omansa! Olis varmaan pitänyt varata yks kirppispöytä ja laittaa pytyt myyntiin..

Hotellin respassa mua luultiin norjalaiseksi. Myös telkkarin asetukset olivat norjaksi.. Kisojen lopputuloksissa olinkin sitten jo hollantilainen. :D

Suuremmitta stresseittä viimeistelin kauteni Hangon puolimaratonilla eli Itämerimaratonilla. Olin päättänyt, että huonon kelin sattuessa juoksen vain neljännesmaratonin, mutta kyseiseen tapahtumaan haluan tänä vuonna mukaan. Onneksi keli oli täydellinen ja starttasin elämäni viidennelle puolikkaalle. Edellisestä oli aikaa jo vierähtänyt puolitoista vuotta, mutta tiesin, että kympeiltä haettu vauhti kantaisi varmasti reilut 15km. Loput tulisi päättäväisyydellä ja sisulla. Ja niinhän se meni, alkuvauhti oli jopa varovaista. 3.40-vauhti tuntui naurettavalta hölkältä. Puolimatkan kohdilla kiristin vauhtia ja loppu tuli hyvin. 

Ongelmat alkoivat noin 17kilsan kohdalla krampeilla. Tuntui, että kroppa ihmetteli miksi juoksen näin kauan kovaa. Tuntui, että se huomioi pienetkin nykäykset, rytminvaihdokset ja mutkat. Olisin halunnut juosta kovempaa, mutta jalat tuntuivat pettävän alta. Viimeisen kaksi kilsaa mölysin ääneen, että kramppaa ja en voi juosta. Samalla GPS-kello näytti kilsavauhtia 3.20-3.25 väliin. Äiti huuteli mulle puoli kilsaa ennen maalia, että ei sitä oloa askeleestasi huomaa, juokse nyt vain maaliin tai jotain.. Olisi tehnyt mieli keskeyttää. Luulin, että polvet katkeaa. :) Puolentoistaminsan enkkaparannus ja Suomen kärkitulos lämmitti mieltä samalla kun kylmäpussit kylmensivät koipia. Ensi kerralla valmistaudun.

Äidin nappaama kuva kauheista loppumetreistä.

Muutaman tunnin päästä fiilikset olivat jo huomattavasti paremmat!

Kaksi viikkoa huilasin ja päätin tyhmyyksissäni juosta vielä yhden kisan. Pihtisalmen retrojuoksu houkutteli hyvillä rahapalkinnoilla, mutta valitettavasti mun eväät oli jo syöty. Eikä hengitystä helpottanut syksyn ekan pakkasyön jälkeinen kirpeä aamu. Korisin koko 9,4kilsan matkan. Omista jalkaongelmistaan toipunut teräslady Laura Markovaara jaksoi lopun niin terävästi, ettei oma vauhtini riittänyt. Silti ajallisesti rankka reitti kulki kovaa. 

Sunnuntaina tein jälleen huonon ratkaisun ja juoksin pitkän lenkin jumisilla pohkeillani Ruissalossa. Illan päätteeksi leikattu akilles muistutti olemassaolostaan ja täytti itsensä nesteellä. Pohkeet olivat umpijumissa. Päätin, että nyt on aika oikealle ylimenokaudelle. En halua huilata toista talvea putkeen. Maajoukkueleirillä Pajulahdessa juoksin vain yhden lenkin ja tein muuten korvaavaa harjoittelua ja punttia. Jätin myös Pohjoismaiden mestaruusmaastoja varten järjestetyn katsastusjuoksun väliin. Lisäksi tein selväksi, etten juokse PM-maastoja myöskään Hakunilassa. 

Janican Minillä kurvailtiin maajoukkueleirille Pajulahteen.

Lepo, korvaavat ja huoltotoimenpiteet ovat osoittautuneet jo nyt oikeiksi ratkaisuiksi. Jalat ovat kunnossa. Hengitys on tottunut kylmenevään ilmaan. Voin taas juosta kivuitta. En ole väsynyt ja motivaatio nousee taas esiin. Viikonloppu Helsingissä oli sopiva tähän väliin. Olin toimitsijatehtävissä Runner's High:n Halloweenrunissa lauantaina ja osallistuin porukan pikkujouluihin. Vähitellen totutan nyt itseni takaisin normaaliin pk-kauden harjoitteluun ja joulukuun puolivälissä suuntaan maajoukkuejuoksijoiden kanssa pitkästä aikaa etelän leirille Espanjan Torreviejaan. Ensi vuoteen pääsen toivon mukaan ehjänä ja paremmista lähtökuopista kuin koskaan ennen! Mukavaa syksyn jatkoa kaikille!

Pelottavaa jengiä.. Mulle laitettiin veitsi kurkulle.

Aina herttainen Nina Chydenius (keskellä) oli mukna kympillä!

SM-maantiejuoksu Tuusula

Hei!

Raporttini kisasta pääset lukemaan Patrolin sivuilta tästä.

Ellun kanssa maalissa. Oltiin melkein kun Flanagan ja Goucher.

YOU ARE YOUR OWN LIMIT.

!Moi!

Kaikki hinkuu jotain puolimaratonia edeltävää fiilispostausta. Näitä teen. Näin tunnen. Näin valmistaudun. Näin nukun, syön ja lenkkeilen. Käyn hierojalla ja luen sähköpostia jne. Tää on se juttu. Jos maraton on parasta, niin puolikas on varmaan ainakin puoliks niin hyvä juttu. Ihanaa, tuskaa ja itsensä ylittämistä. Sitä flow-hömpötystä ja kaikkee. Hei oikeesti, ihan ku se nyt olis niin kivaa. Juostaan maantie rullalle ja toivotaan, että tulis enkka tauluun. Paha olo tulee varmasti. Ja olis siistii, kun sais viel hyvän sijoituksen. Mitä pidempi matka, sitä enemmän ehtii ajatellakin kaikkea. Näin maileritaustalla se on ärsyttävintä. Kisan kesto tekee siitä rankan, vaikka kilsavauhti ei olekaan niin ihmeellistä. Ainakaan mun mielestä ja meillä suomalaisilla. :)

Ai miltä nyt tuntuu? Ennen lauantaista starttia? Tunnen taas olevani nettimaailman tylsimys. Se on kisa. Juoksukisa. Oon juossut kaksvuotiaasta. Eka SM-puolikas. Se on vain hieman pidempi kisa. No ei jännitä. Mutta jospa vähän kuitenkin. Odotan innolla. Katsotaan, kuinka kovaa racer kulkee. Ja sehän kulkee. Olen juossut neljä puolikasta aiemmin, mutta nyt olen jotenkin valmistautunut. Tai ehkä ennemminkin latautunut. Nyt nähdään, kannattaako näihin valmistautua vai mennä vaan nykyajan fiilisvirrassa. Tämä puolikas on motivoinut mua treenaamaan vk-vauhteja hallikauden jälkeen. Olen edelleen ollut maltillinen ja järkevä. Kaikki itselleni asettamani tavoitteet ovat kesässä ja nyt suunta on hyvä. Tämä on vain välipala, joka olisi kiva herkutella antaumuksella loppuun asti ahmimatta.

En ota paineita!

Todiste1. Olen käynyt lenkillä. Syke ei näy, mutta ei se mitään lyönyt.

Niin ja viime viikonloppuna suoritin mun personal trainer -näyttökokeen!! Se muuten jännitti enemmän kuin kisat ikinä! Enää kirjallisen osuuden tentti ja sitten olen valmis! :D Jihaaaa..

ps. Saa kannustaa/ huutaa/ tsempata ja kovaa !!! Ja on muuten vähän pakkokin hei, jos reitin varrella pyöritte.. 

ASICS klinikka

HEIII!

Huomenna on mahdollisuus tulla katsastamaan kevään ASICS-mallisto Jumbon Intersporttiin! Meillä on siellä ASICS klinikka siis lauantaina 6.4. klo 10-16 ! Toimin itse asiantuntijana ja lisäksi paikalla on naprapaatti Lauri Kalima.

Tervetuloa testaamaan oma askelluksesi! Autamme sinua löytämään jalallesi ja askeleellesi parhaiten sopivat juoksukengät kesäksi. Lauantaina askelklinikoita on myös monissa muissa urheiluliikkeissä ympäri Suomea. Voit tarkistaa klinikka-aikataulun täältä.

Tulppaanijuoksu

Olin pääsiäisenä käymässä isovanhempieni luona keski-Suomessa. Juoksutreenit tein nastalenkkareilla ja järven jäällä tuli heitettyä jopa kolmen kilsan hiihtolenkki serkun ysivuotiaan pojan peesissä. Tuore Saarijärven alakoulun hiihtokisojen ronssimies opetti mua myös kännykkä- ja tietokonepeleissä. Kilpailufiilis alkoi nousta. Hetken nettisurffailun jälkeen päätin, että sunnuntaiksi on palattava Turkuun ja maanantaina on aika avata kevään maantiekausi. Maariassa, kymmenen kilsan päässä Turun keskustasta, olisi tarjolla Tulppaanijuoksu, jossa naisten kilpasarjan matkana oli viisi kilometriä.

Kelloja käännettiin vuorokausi ennen kisaa, joten tälle aamu-unisille juoksijalle oli jo suuri saavutus ehtiä ajoissa kisapaikalle. Startti oli kello 11.00. Auton mittari näytti muutamaa astetta pakkasta, mutta onneksi aurinko paistoi ja juoksun aikaan keli oli varmaan aika lähellä nollaa.

Reitti kulki kevyen liikenteen väylää 2,5km, jonka jälkeen oli kääntöpaikka ja edessä reitti samoja jälkiä takaisin maaliin. Lähdin tapojeni vastaisesti kerrankin hieman maltillisesti ja eka tonni oli 3.21. Kärki kiskoi parhaimmillaan kymmenisen sekuntia edelläni. Vähän ennen kääntöpaikkaa sain pääporukan kiinni, jonka jälkeen kiskoimme ylämäkeä yhdessä Suvi Miettisen kanssa. En oikeastaan kiristänyt vauhtiani, vaan koko muu joukko hyytyi kovaan alkuvauhtiin. Viimeisen puoli kilsaa jaksoin tsempata hieman reippaammin.

Uusi kisapaita ja viimevuotiset Racerit.

Maalissa en ollut kovin väsynyt. Ärsytti, kun Garmin näytti, että reitti oli sata metriä yli viisi kilsaa. Olin jo matkalla elätellyt toiveita, että loppuaika olisi lähellä 17 minuuttia. Vähän tuli varmaan matkan aikana kierreltyä asfaltilla olevaa hiekotusta, mutta tuskin nyt kuitenkaan sadan metrin verran. Loppuajaksi tuli 17.23, joka siis riitti koko kisan voittoon. Palkinnoksi tuli muutama kimppu valkoisia tulppaaneja sekä osanottomitsku. Lisäksi voitin Varsinais-Suomen piirinmestaruuden, sillä kisa oli avoin. Hyvä näin, sillä omat maantiejuoksun pm-kisat jäivät osaltani muutama viikko sitten väliin opiskelujeni takia. Illalla kotona iski hieman paha olo, sillä en ole vielä harjoituksissa juossut yhtään noin kovia kilsavauhteja, joita kisassa tuli vedettyä putkeen viisi. Tästä on hyvä jatkaa kesää kohti! Toivotaan, että kevät menee nopeasti ohi, ja siitepölyt eivät kiusaisi tänä keväänä niin paljon kuin yleensä.

Palkintotulppaanit.

Ajatusta juoksutekniikkaan!

Patrolin blogissani julkaisin uusimpia ajatuksiani. Käykää toki lukemassa! Hyvää pääsiäistä kaikille!

Olen todennut, että lentäen pääsee kovempaa. ;)

Oletteko maltillisia kevätjuoksijoita vai tuntuuko asfaltti säärissä? Entä mietittekö juoksutekniikkaa yhtään vai annatteko kantapäille vallan, jos muuten tuntuu hyvältä? :)

ASICS GEL-NIMBUS 14

”No hei Minna. Kuulin, että ne muuttaa Nimbusta. Se ei taida olla enää sama kenkä. Se on entistä kevyempi ja pehmeämpi. Miten ne kestää ihmisten alla? Mitä ASICS oikein ajattelee?” Näin mulle huudeltiin muutama kuukausi sitten paikallisessa Intersportissa, kun hierojalta palatessani koukkasin liikkeessä ihmettelemässä muuten vaan. Kauhistelin ja rauhoittelin. Kohtahan se selviää. Tuskin se täysin on voinut muuttua. Askelklinikkakoulutuksessa meille kerrottiin hieman, mitä ASICS ajattelee.

Juoksijoiden palautetta ympäri maailmaa on kuunneltu. Nimbuksesta on haluttu tehdä hieman aiempaa kevyempi ja ketterämpi, ja kuitenkin mukavuustekijät on pidetty mukana. Kantapään pitäisi nyt olla erityisen mukava. 

Kuvassa naisten malli koossa 36, miesten malli nähtävissä täältä.

Viime viikolla sain kengät itselleni. Ja nyt mulla on ollut uusin Gel Nimbus 14 -versio aktiivikäytössä puolitoista viikkoa. Ja en kauhistele enää. Nämähän ovat paremmat kuin koskaan. Yhden päivän hyppelin kengillä sisätiloissa ja totesin, että seuraavana päivänä nämä huippuyksilöt saavat jo kohdata Turun maantiet. Lähdin rennosti hölköttämään ja huomasin, että 15 kilometriä hujahti. Ihanan pehmeät lenkkarit ja samalla tukevat. Ei tietoakaan mistään rakoista tai hankaumista. Päkiätkään eivät puutuneet kuten viimevuotisissa toisinaan oli tapana. Näin lyhyen testiajan perusteella voin hyvällä omallatunnolla suositella kenkää.

Tiet eivät ole täällä vielä sulaneet, mutta Nimbusten pohja on yllättävän pitävä ja luotettava jäätikkökohdissakin. Aiempien versioiden parhaat ominaisuudet on saatu vangittua tähän versioon. Kenkä on kevyt, mutta selvästi kuitenkin lenkkari, eikä mikään kisakenkä. Kuntoilijoille nämä sopivat hyvin myös maratonille. En edelleenkään tiedä pehmeämpää ja mukavampaa lenkkikenkää. Kaikki pitkät PK-lenkkini juoksen yleensä Nimbuksilla.

Miten se sitten on muuttunut? Nimbus 14 on vähän kevyempi kuin ennen, mutta ei kovin paljoa. Kyllä se edelleenkin kestää ihmisten painoa. Kannan ja päkiän välinen korkeusero on 13mm (naisten mallissa), joten mun arat ja muutamaan otteeseen operoidut akillesjänteetkin pitävät tästä ratkaisusta. Pohja ei siis ole tasainen, kuten niin usein tällä hetkellä markkinoilla olevat luonnollisuutta korostavat lenkkarit. Nimbus on siis hyvä ratkaisu ”oikeaksi” lenkkariksi kevyiden tai jopa paljasjalkatossujen rinnalle.

ASICS -nettisivuilla Nimbusta kuvaillaan seuraavasti:

Mallistomme vaimennetuin juoksujalkine neutraalille askeltyypille

Cushioning -kategorian vaimennetuin jalkine harrastajasta aktiivijuoksijaan. Kanta ja päkiä Gel-vaimennus, rullaava ja kimmoisa SoLyte-välipohja yhdistettynä Guidance Line -ohjaavuusuran kanssa tuovat mukavan ja turvallisen juoksukokemuksen. Päällisen lukuisat yksityiskohdat ja istuvuusominaisuudet ehkäisevät hiertymiä ja parantavat tuntumaa. Ykkösvalinta monipuoliseen harjoitteluun ja lenkkeilyyn.

Kirjoittelen lisää kokemuksistani, kunhan kengille kertyy hieman enemmän kilsoja mittariin. Ulkonäkökin on upea! Onko joku muukin jo testannut Nimbus 14 uutuuden? Oletteko aikeissa hankkia oman mukavan parin?

Vantaan puolimaraton

No moi moi!

Kerrotaan siitä toisesta puolikkaasta. Vantaasta. Henkilökohtaisesta ihmiskokeestani.

Ennen kisaa kaikki tuntui melko hyvältä. Fiilis oli odottavainen, luottavainen ja rento. Jalat olivat jumittaneet pahasti viimeisen reippaan harjoituksen jälkeen, jonka tein jo keskiviikkona. Kisa juostiin siis viime sunnuntaina. Ennakkoon mietin taktiikkaa ja etenkin sitä, että pitäisi uskaltaa lähteä tarpeeksi kovaa vauhtia liikkeelle. Palautumisvaikeuksien takia päätin kuitenkin startata rauhallisemmin kuin olin suunnitellut.

Verryttelyäni sotki hieman Akin taistelu maratonmitalista. Hänen juoksu näytti helpolta, mutta ahdistuin sen jälkeen kun hän lähti vikalle kympin lenkille. Tunsin jotenkin telepaattisesti, että sillä on rankkaa.. Joo, ei olla kaksosia, mutta joskus tunnen tällaisia juttuja. :) Lähdin juoksemaan vastaan ja ihmettelin, missä se viipyy. Vihdoin Aki tuli näkyviin ja juoksin innoissani kertomaan kannustusjoukoille, että nyt se tulee. Tajusin, että sen vauhti on hidas. Takaatuleva juoksija saalisti Akia hulluna, mutta Aki ehti kahden sekunnin turvin maaliin hopeamitalistina. Hieno fiilis. Kaikilla oli tunteet pinnassa. Kasasin itseni ja aloin keskittyä omaan juoksuuni.

Alkumatkaa mentiin Kirsin johdolla. Nuori Oonakin oli menossa mukana. Vauhti alkoi mennä 3.50-vauhdin päälle, joten päätin laittaa lisää vauhtia koneeseen. Tuntui ihan hölkältä. Sitten mentiin n.3.40-vauhtia ja Kirsi putosi. Musta tuntui helpolta ja edelleen liian hitaalta, mutta tuntui, ettei lihaksissa ollut samaa rentoutta kuin kolme viikkoa aiemmin Ruissalossa. Vauhdista tuli epätasaista ja nykivää. Sahattiin tonneja 3.35 ja 3.48 välillä. Maratoonareita ja neljännesmaratoonareita oli tientäydeltä jaloissa.

Toisella kierroksella oli paremmin tilaa juosta. Huomasin väliajoista, että on mahdollista alittaa 1.18, jos sama vauhti vain jatkuisi. Innostuin. Joku mies tuli mukaan, ja innostuttiin lisäämään porukalla vauhtia 11 kilsan jälkeen. Vauhti nousi 3.30/km ja allekin. Päätin ottaa rauhallisemmin, mutta luonteeni laittoi vastaan. Älä nyt luovuta, kun pystyt ihan hyvin tällä rytmilläkin juosta.. Jättäydyin kuitenkin muutaman sekunnin Oonasta ja miehestä. Tajusin, että oma vauhtinikin on kova, mutta he vetivät kolmisen kilsaa alle 3.30-vauhtia. Sitten huomasin, että jalkani vetävät kunnon asvalttijumiin. Voimia olisi ollut, mutta jalat eivät tehneet yhteistyötä ja pohkeet halusivat pois. Vauhdinlisäys ei ollutkaa niin järkevää. 15 kilsaa oli vasta takana. Vähäinen asvalttijuoksuni kostautui. Kilsavauhtini putosi 15-20 sekkaa.

Ärsytti, kun tajusin, että menee saumat enkkaan. Lopuksi sain tsempattua ja sain aikaakin vähän kiinni. Vika tonni tuli vain päättäväisyydellä alle 3.30. Ruissalon ajasta jäin puoli minsaa eli loppuaikani oli 1.19.34. Voittoajalle jäin puolitoista minuuttia. Maalissa jalat olivat kipeät, mutta muuten olin pirteämpi kuin aiempien puolikkaideni jälkeen.

Mitä tästä opin? Noh, kolme viikkoa oli mun kestävyydelle vielä liian vähän kahden puolikkaan väliin. Toisaalta tasaisella ja ihan omalla juoksulla tulos olisi nytkin voinut olla hieman parempi. Huomasin kuitenkin, että kestävyyteni on yllättävän hyvällä tasolla siihen nähden, etten kuluvan vuoden aikana ole kovin montaa pitkää lenkkiä edes juossut. Kokonaismäärä varmaan on kuusi ja sitten nämä puolikkaan kisat..

Lisäksi en katkennut ihan täysin, vaikka matkavauhti nousikin välillä lähelle mun kympille ominaista kisavauhtia. En ole myöskään koskaan ennen juossut puolikkaan kisassa ns. muita vastaan vaan aina olen keskittynyt vain omaan juoksuuni yksinäni. Tästä tuli lopulta hyvä fiilis. Palautuminen on sujunut hyvin, vaikka torstai-iltana sairastuinkin pieneen flunssaan. Ensi vuonna puolikas on helpompi kohdata, koska nyt mulla on siitä kokemusta. Lisäksi homma helpottuu huomattavasti jos ja kun pystyn talven pk-kaudellakin tekemään juoksuharjoituksia toisin kuin viime vuonna. Leikattu akillesjännekään ei ole sanonut mitään näistä puolikkaista. Nyt täytyy jo oikeasti uskoa, että hyvä jalka siitä tuli. :)

Kiitos kaikille kannustuksista ja onnitteluista! :) Ne ovat mulle tärkeitä! Kohta avaan ovea jo uuteen harjoituskauteen..

Hakunilan maantiejuoksu

Hei!
Lauantaina menin paikan päälle fiilistelemään Vantaan Hakunilaan maantiejuoksusarjan kauden viimeiseen osakilpailuun. Kilpailusarja alkaa aina marraskuun puolivälissä ja jatkuu siitä kuukauden välein viiden kuukauden ajan. Tapahtuma järjestetään aina kelistä riippumatta ja juostaan maantien reunaa kääntöpaikalle ja takaisin. Reitti on aina sama. Osallistujien tavoitteena on parantaa juoksuvauhtia marraskuusta maaliskuuhun. Kisan idea lähtikin aikanaan testijuoksuideasta. Kilpasarjojen päämatkana on 10km. Lisäksi eri ikäluokille on omat sarjat. Kuntosarjassa voi valita 5km tai 10km. Lisätietoja juoksutapahtumasta löytyy täältä.

Kympin startti lähdössä Sotungin koulun kulmalta.

Olisi kovasti tehnyt mieli startata jo mukaan kuntosarjan vitoselle, mutta päätin nyt kuitenkin vielä malttaa pysyä kannustusjoukkojen puolella. Oli kiva tavata pitkästä aikaa kaikkia tuttuja. Meidän perheestä äitini osallistui 5 kilsan matkalle, pikkuveljeni kilpasarjan kympille ja tätini kuntosarjan kympille. Itse tyydyin kuvailemaan tunnelmia.

Kaija valmistautui kympille. Kaijan blogia voi seurata osoitteessa http://runhigh.fi/category/kaija/ .

Pirteä täti valmistautui kympille.

Veljeni startissa numerolla 593.

Iloiset tytöt ennen vitosta.

Paulalla hymy herkässä ennen lähtöä.

Vitosen juoksijat matkalla.

Äitini matkalla lilassa pipossa.