Vuoden paketointi

Hei!

Edellisessä postauksessani lokakuussa (?!) tuli luvattua, että seuraavassa tekstissäni käyn läpi kauden loput kisat. Tänään on vuoden vika päivä, joten ehdottomasti viimeinen mahdollisuuteni lyödä lopullisesti tämän vuoden juoksut pakettiin. Oikeastihan viimeiset lenkkini olen tehnyt lokakuussa, ja jalkani on nyt kirjaimellisestikin paketissa, joten fiilistellään ne toistaiseksi viimeiset numerolapun kanssa kirmatut kokemukset vielä tähän.

Manchesterin tonnivitosen jälkeen olisin kovasti halunnut juosta jossakin 5000m, mutta kilpailukalenterissa ei ollut sopivaa starttia tarjolla. Lisäksi ylimääräinen matkustelu jonkun vitosen kisan perässä ei kuulostanut houkuttelevalta, joten päätin treenata vitoselle ja hakea vauhtia kilpailemalla alimatkoilla. Päävalmentaja Tommy muistutti, että KK:n voiton takia vitosen paikkani Ruotsiottelussa oli varma, joten siellä viimeistään saisin matkan vielä kohdata.

Saran kanssa Manchesterissä.

20.8. tein Eltsun kentällä elämäni toistaiseksi parhaimman treenin. Aki toimi jäniksenä ja kulku oli käsittämättömän hyvää ja helppoa. Treenin perusteella tajusin, että olin alle 16 minuutin vitosen kunnossa, ja olo oli loistava. Viikonlopun vietin Turussa ja seurasin 17-vuotiaiden SM-kisoja. Pääsin jakamaan jopa muutamat palkinnot tulevaisuuden lupauksille. 

Sunnuntaina matkasin Tampereen eliittikisoihin juoksemaan 800m.Tiesin, että kuntoni perusteella 2.08-alkuinen aika olisi mahdollinen. Ainut ärsyttävä asia oli, että kisa oli siirretty esikisalajiksi, joten startti oli jo keskipäivällä ennen oikeita eliittikisoja. Iltaihmisenä en tykännyt aikaisesta heräämisestä ja unohdinkin trikoot ja osan muista tavaroistani kotiin. Kiskoin kahvia pukuhuoneessa ja päätin lähteä kenialaisen Peril Nengambin kanssa alkuverkalle. Ajattelin, että nyt vedetään kisa ilman kaikkia normirutiineita ja katsotaan, miten liikahtaa. Kenialaiseen tyyliin alkuverkka oli niin hidasta, että oli melkein vaikeaa hölkätä niin hiljaa. Onneksi oli helle, ja paahduin muutenkin äidiltä lainaamissani trikoissa. Fiilis oli korkealla, ja callingissa ihmeteltiin, kun meitä oli paikalla vain kourallinen. Peril toimi jäniksenä kuuteensataan. Kuiviston Sara koitti hyödyntää jänistämme. Itse päätin yrittää mahdollisimman tasaista vauhdinjakoa. 400m meni multa hieman yli 63 sekuntia ja kaksikko tuntui painelevan kaukana edessä. En välittänyt siitä vaan keskityin helppoon rytmiin. Juoksu tuntui ihan liian helpolta kasille, mutta kovempaakaan en olisi päässyt. Loppusuoralla sain Saran kiinni ja voittoaikani oli 2.07.18. Epäuskoinen olo ja menin kasin tilastokakkoseksi Suomessa..

Illalla sulattelin kisaa, ja päätin, että starttaan heti seuraavana päivänä oman seurani kisoissa Eltsussa 1500:lle. Naisten startissa ei ollut vetoapua tarjolla, joten neuvottelin itseni mukaan miesten starttiin ja pyysin Akia jänikseksi. Tavoitteena oli juosta alle 4.20. Valitettavasti miesten kaksi erää päätettiin yhdistää, joten viivalla riitti tungosta. Lähtökahinassa meni aikaa ja voimia, mutta pääsin kuitenkin Akin peesiin. Eka kiekka mentiin aivan liian hiljaa, ja huomasin, ettei juoksu muutenkaan tunnu kovin hyvältä. Kiristimme vauhtia, ja meno tuntui paremmalta, mutta silti tunsin väsymystä ja viimeiset kaksi kierrosta vain ohittelimme hyytyviä miehiä. Loppuaikani oli 4.20.33, joka oli kuitenkin paras aikani 12 vuoteen. En ollut tyytyväinen, mutta en jaksanut olla pettynytkään. Ei sitä joka päivä olla tässä iskussa.

Seuraavana päivänä olin Janican kanssa vesijuoksemassa, kun Tommy soitteli ja kyseli lähtisinkö viikonlopuksi Ranskan Valenceen edustamaan yhteispohjoismaista joukkuetta DecaNation-maaotteluun. Tarjolla mulle olisi 1500 metriä. Asia ei ollut vielä varma, mutta norjalaisjuoksijan loukkaannuttua ja Johannan kieltäydyttyä paikka oli mulle avoin. Ruotsilla oli omat mestaruuskisat samana viikonloppuna, joten joukkueessa ei ollut jäseniä Ruotsista. Keskiviikkona päätin, että lähden. Ei sitä joka päivä pääse juoksemaan Pohjoismaiden edustajana oman lajinsa maailman huippuja vastaan.

DecaNation-kisojen avajaisten sambaryhmä. Vai oliko tää sittenkin Runner's Twilightista? :D

Koko perjantai meni matkustuksessa. Myöhään illalla söimme hotellissa kuivaa kanaa, ja saimme tietää vastustajat. Katselin tonnivitosen lähtölistaa, ja totesin, että muut edustajat ovat juosseet MM-kisoissa tänä vuonna, joten eiköhän enkka tule, jos pidän porukan edes näköetäisyydellä. Ranskalaiset hoitivat kisajärjestelyt hienosti, ja pääkatsomot olivat täyteen ahdetut. Callingissa aloitin jostain syystä hirveän psyykkaamisen itsekseni, kun totesin, etteivät kilpakumppanini ole juurikaan mua isompia. Päätin, että juoksen taktisesti rohkean juoksua, enkä jää Dublinin juoksun tapaan varovaisesti kyttäilemään. Mulla ei ollut mitään hävittävää.

Joukkueemme teltassa tappamassa aikaa sinisen Poweraden kanssa..

Valitettavasti kisasta tuli taktiikkajuoksu. Kukaan ei lähtenyt pitämään minkäänlaista vauhtia. Startin jälkeen riehuin itseni jopa vähäksi aikaa kärkipaikalle. Pidin koko ajan sisäratapaikan, vaikka venäläinen ja jenkki tönivät ja työnsivät jatkuvasti reunuksiin. Päätin riehua mukana, koska vauhti ei tuntunut missään. Kuolemankiekan takasuoralla vauhti alkoi vähitellen kasvaa, mutta pidin edelleen tiukasti paikkani. 500 metriä ennen maalia vauhti nousi selvästi ja vikalle kiekalle lähdettäessä tajusin olevani neljäntenä, enkä ollut edes puhki. Edelläni oli vain Saksan, Venäjän ja USA:n edustajat. Takasuoralla jäin hieman porukasta, ja taistelin yhtäjalkaa Balcanin edustajan (tuore 22-vuotiaiden Euroopan mestari) kanssa. Kiusasin häntä tiukasti koko loppukaarteen ja menetin voimia. Loppusuora tuli hyvin, mutta aivan loppuun en jaksanut. Pieni harmitus ja keskittymisen herpaantuminen tapahtui maaliviivoilla, kun en pystynytkään Terziciä voittamaan, ja samassa Italian edustaja hyökkäsi ohitseni ulkokautta reilun kymmenyksen turvin. Olin siis kuudes kauden huonoimmalla loppuajalla 4.29.98. Viimeinen 600 metriä oli kyllä ylivoimaisesti kauden nopein ja vielä kiihtyvänä (1.36). Itsekseni hymyilin vain, että tämähän tietää hyvää ruotsiottelua varten..

DecaNation-kisan tulokset.

Paluumatka Ranskasta oli rankka. Muutaman tunnin yöunien jälkeen matkustimme koko sunnuntain. Maanantaina lähdin lenkille Helsingissä. Hölköttelin kevyesti 14km, ja totesin, että juokseminen ei ole KOSKAAN tuntunut näin helpolta. Illalla Turussa se sitten iski. Syysflunssa. Ei nyt. Ei Ei Ei Ei. Viikko jäljellä kautta ja mun piti kruunata kausi ja niitata ruotsalaiset ja samalla enkat vielä uusiin lukemiin Tukholmassa. Olo vain paheni.  Astmaatikkona alkoi jo lauantain vitonen ahdistaa, koska tiesin, etten ikinä selviäisi siitä vajaalla hengityskapasiteetillä. Muutenkaan en vielä ole täysin sinut koko matkan kanssa.

Lepäsin, ja matkustin flunssaisena Helsinkiin. Onneksi mulla ei ollut pahemmin kuumetta, eikä tauti lyönyt pahasti keuhkoihin. Lauantaiaamuna tein päätöksen startata vitoselle. Kisaa oli juostu kilsa, kun tajusin, ettei olisi pitänyt startata. Tuntui kauhealta. Kuumeiselta, heikolta, huonolta ja surkealta. Vauhtikin oli kova, mutta mietin oloani, ja miten hoidan viikonlopun koitokset himaan.  Muistan, kun ajattelin, että Minna...eihän tässä ole enää kuin kymmenen kierrosta ja huominen 1500m.. J 

Tein ratkaisun. Päätin jäädä hölkkäämään kahden heikoimman ruotsalaisen kanssa ja hoitaa ne loppukirillä. En tiedä miten onnistuin mielessäni lyttäämään nuo ”heikot” ruotsalaiset, koska toiselle heistä olin vielä kesäkuussa hävinnyt vitosella pitkässä kirissä. Jotenkin sen kuitenkin tein, ja onnistuin suunnitelmassani. Loppuaikani oli 16.25, vaikka matkalla ajattelinkin, että vauhdin on pakko olla jo niin hidasta, että aika painuu paljon päälle 17 minuuttia. No, eipä onneksi sentään ja pisteet tuli meille 10-12.  Kisan jälkeen olin vielä aivan hiekassa, kun juoksun aikana ruotsalainen miespituushyppääjä oli purkanut suuttumustaan epäonnistuneesta hypystään potkimalla hiekkaa mun päälle. Lisäksi jalkapohjat tuntuivat kipeiltä ja fysioterapeutti teippasi toisen yöksi.

Sunnuntaina oli edessä vielä 1500 metriä. Ruotsalaisilla oli vielä vaatimattomasti lajin tuore maailmanmestari heittää meitä vastaan radalle. En olisi halunnut juosta, mutta mulla ei ollut tuuraajaa, joten päätin juosta. Flunssa oli hieman parempi kuin lauantaina, mutta valitettavasti se oli edennyt hieman keuhkoihin. Lähtöviivalle kävellessä havainnoin, että jalkapohjanikin tuntuvat yllättävän kipeiltä. Taktiikkapalaverissa ajattelimme, että ruotsalaiset yrittävät hyydyttää meitä todennäköisesti vauhdilla. Päätimme, että passaamme hieman alkuvauhtia, ja yritän sitten tasaisesti kiskoa meidät takaisin mukaan taisteluun.  Näin todella tapahtui. Jäimme Saran kanssa, mutta sain kiskottua meidät mukaan loppukahinaan. Valitettavasti huomasin takasuoralla, että omat evääni oli syöty, ja päästin Saran sisäkautta vielä yrittämään ruotsalaisrintaman hajottamista. Ihan ei Sarakaan pystynyt, mutta alitti kuitenkin ekan kerran 4.20. Oma aikani painui hieman päälle 4.21, joten juoksin silti myös tonnivitosella kauden toiseksi parhaan juoksuni. Parempaan en olisi pystynyt ja kaikkeni annoin. Harmittavasti hävisimme vielä maaottelun.

Maaottelun jälkeen sairastin ja lepäilin viikon. Valitettavasti jalkapohjani ei alkanut parantua, vaikka flunssani lähti. Koko syksy ja talvi on sitten mennyt jalan kanssa taistellessa. Magneettikuvissa selvisi marraskuussa, että mulla on plantaarifaskiitti tulehtunut, kantapään rasvapatjan tulehdus sekä ödeemaa ja isovarpaan koukistajajänteen jännetupintulehdus. Lokakuun jälkeen en ole juossut yhtään, joten fiilikset eivät ole kovin korkealla. Nyt kävelen kepeillä ja mulla on ortoosi. Toivottavasti pääsen tästä vielä takaisin jaloilleni, koska mennyt kausi herätti kuitenkin paljon intohimoa vielä juoksemista kohtaan ja uskon, että edelleen parhaat kisani pidemmillä matkoilla ovat juoksematta.

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin palataan vielä.. :)

HYVÄÄ VUOTTA 2014! Ja kiitokset kaikesta tuesta ja tsempeistä! Ja mitään en lupaa.. :)

-Minna

Tahdon

Hei!

Bloggaustauko venähti muutaman viikon mittaiseksi, koska ajatukseni ovat olleet muualla. Tapahtui nimittäin niin, että neidistä tuli rouva lauantaina 8.6.2013. Hääviikolla oli havaittavissa sen verran stressiä, että päätin suosiolla ottaa etäisyyttä juoksemisesta. Tiistaina kävin kuitenkin iltapuhteena tempaisemassa Tilastopajakisoissa Turussa 800m. Aikataulu oli hieman myöhässä ja meidän startti oli vähä ennen kymmentä. Pohkeet olivat toipuneet torstain kolmosesta, mutta aika varovainen juoksustani silti tuli. Vastusta en oikein saanut, sillä seuraava kilpailija jäi mulle kuusi sekuntia. 

En jotenkin uskaltanut lähteä tarpeeksi reippaasti matkaan ja ekaan kiekkaan tuhraantui 1.07. Toiselle kiekalle sain loppuun hiukan puristusta ja loppuajaksi tuli 2.13.70. Vähän huvitti, kun en oikein saanut happoja ylös, mutta kisan tarkoitus oli kuitenkin vain saada ajatukset hääasioista muualle, joten se onnistui.

Perjantaina aamusta suunnattiin Salon seudulle ja mulla oli kauneushoitolajuttuja yli kärsivällisyyskynnykseni. :) En koskaan ajatellut kovinkaan innostuvani häistä tai niihin liittyvistä jutuista, mutta lopulta löysin itsestäni sisäisen morsiamen. Edellinen ilta ja yö vietettiin kaasojen kanssa hääpaikan lähellä VIP-mökissä, ja intouduin skumpan litkimisen ohessa koristelemaan vielä pukuani lisähelmillä.

Ajattelin ennakkoon, että olisin tällainen morsian ;) !

Häät onnistuivat ja kaikki menivät upeasti. Ilmahan oli kuin morsian (hyvin onnistuneen kisan jälkeen). Hääpuku ja kampaus sopivat täydellisesti, ruuat olivat hyvät ja ihmiset viihtyivät. Kaikki meidän väkertämät koristeet ja asetelmat olivat ihania. Bändi soitti ulkolavalla, vieraat bailasivat ja meri kimalteli vieressä. Vihkimistilaisuus oli kaunis ja tunnelma oli jotenkin lumoava ja herkkä. Huh.

Päivän lookki olikin tämä!

Hauskaa oli!

Häiden jälkeen oli aika palata treenien pariin. Harkat eivät kulkeneet ihan toivotulla tavalla, mutta onneksi maltoin keventää loppuviikkoon ja olla tuijottelematta sykemittaria. Sunnuntaina Paavo Nurmi Gameseissa 1500m liikahti parasta vauhtia seitsemään vuoteen! Aikani 4.23.45 tuli epävarmoin fiiliksin ja tasapaksulta tuntuneen juoksun päätteeksi. Mondo tuntui jalan alla niin paljon paremmalta kuin Eltsun rata. Parasta oli, kun sade huuhteli siitepölyt pois, mutta lakkasi sopivasti tuntia ennen meidän kisaa. 

Ulkomaan menijät veivät kolme ensimmäistä sijaa, mutta olin maalissa neljäntenä. Kisan jälkeen sain tietää, että maajoukkuehommat kutsuvat juhannuksena Irlannissa. Suomen yleisurheilumaajoukkue lähtee perjantaina Euroopan maajoukkueiden mestaruuskisoihin (1.div) Dubliniin. Jokaisessa lajissa on yksi edustaja/maa, ja mä olen nyt sitten Suomen edustajana 1500:lla. Kylmää kyytiä on luvassa, mutta olen tyytyväinen, jos saan lohkaistua Turun ajasta jotakin pois. Kauden päätavoitteet ovat edelleen pidemmillä ratamatkoilla. 

Rouva kiittää jälleen kannustuksesta ja lupaa parantaa tahtia, niin blogissa kuin radallakin! :)

Haaste

Hei!

Tiedän, että odottelette jotakin raporttia SM-maastoista. Olen sen tehnytkin, mutta odottelen vielä kuvia liitteeksi juttuuni. Julkaisen tarinan sitten Patrolin blogissani.

Kunto on edelleen hyvässä nousukurssissa! Maastotkin menivät osaltani ihan hyvin. Päivän kunto oikeutti neljänteen sijaan naisten kutosella. Siitepöly vaikeutti hengitystäni, mutta kerrankin jaksoin vääntää keuhkojen supistelusta huolimatta. Tietysti tämä varmaan 30 vuoteen heikoin koivun siitepölykevät on ollut nyt puolellani.

Kova into on nyt ratakisoihin ja radalla olenkin käynyt jo vapusta saakka treenailemassa kerran viikossa. Tänään kulku oli jo mukavan lennokasta, joten mieli on nyt hyvä samoin lähtökohdat alkavaan kilpailukauteen. Nyt täytyy vain olla tarkkana keuhkojen hyvinvoinnin kanssa.

Maratonkoululaisteni kanssa valloitimme keskiviikkona Luolavuoren mäen täällä Turussa mäkitreenin päätteeksi. Porukka on kehittynyt tammikuusta huimasti. (kuva: Janica Mäkelä)

Jotta teille olisi nyt edes jotakin luettavaa, vastasin joku aika sitten tulleeseen blogihaasteeseen. Se lähetettiin mulle Kotoisasti-blogista. Kiitoksia vaan!

1. Mikä ärsyttää eniten? Kun ihmiset tuomitsevat, vaikka eivät tunne.

2. Valitsisitko autiolle saarelle mukaan loppuelämän varastot juustoa vai salmiakkia? Juustoa.

3. Entäpä juustoa vai suklaata? Suklaata.

4. Mitä tosi noloa olet joskus tehnyt? Laulanut karaokea.

5. Osallistutko nettiarvontoihin? Harvoin.

6. Oletko todella huono jossain, jota kuitenkin teet aina uudelleen ja uudelleen? Penkkipunnerruksessa.

7. Millä esineelläsi on eniten tunnearvoa? Kihlasormuksella.

8. Mistä olet elämässäsi erityisen ylpeä? Saavutuksista elämässäni ja tekemistäni ratkaisuista niiden eteen.

9. Oletko koskaan ollut rakastunut? Olen.

10. Ajoissa vai myöhässä? Just in time, joka on aina kovan työn takana..

11. Varhaisin muisto laspuudestasi? Olen noin yksivuotias. Odotamme ison pyöreän pöydän ympärillä ruokaa päiväkodissa. Mulla on kauhea nälkä, eivätkä muut lapset pöydän ympärillä osaa puhua. Alan hakkaamaan käsillä pöytään, ja saan kaikki muutkin leikkiin mukaan. Aiheutamme pienen kaaoksen, jota tarhatädit eivät oikein saa millään loppumaan! :D

En haasta nyt ketään, mutta halukkaat lukijani, joilla on blogi, saavat toki tehdä! :)

Juokseminen ja allergia

Hei!

Kevätflunssa alkaa vähitellen helpottaa. Tästä päästäänkin sujuvasti seuraavaan ajankohtaiseen aiheeseen eli siitepölykauteen. Olen ollut lapsesta asti allerginen. Erityisesti kevät on aina ollut vaikeaa aikaa. Muistan, kun olin viisivuotias ja kevätaamuni alkoivat sillä, että suunnistin kylpyhuoneeseen pesemään yön aikana muurautuneet silmäni auki. Mulla oli aina silmätulehdus ja keuhkoputkentulehdus. Olin aina ihan tukossa. Inhosin silmätippoja, koska en osannut laittaa niitä itse.

Kevät 1993 oli vaikea koivuallergisille. Silloin minäkin sain ensimmäisen koivuallergiadiagnoosini yhdessä astman kanssa. Meillä oli ollut nuorten pm-maastot Paloheinässä. Jo lähtöviivalla avasin keuhkojani oksentelemalla limaa. Muut tytöt kerääntyivät ihmettelemään, mitä olin mahtanut syödä. Odotin hyvää juoksua, mutta eihän siitä mitään tullut. Hengitys vinkui ja Paloheinän mäet olivat tavallista hankalampia. Olin 11-sarjassa viides, joka oli tuolloin paras siihenastinen sijoitukseni pm-maastoissa. Se ei kuitenkaan lämmittänyt. Olin vihainen, sillä omasta mielestäni jäin kärkitytöille aivan liikaa ja liian helposti.

Koivu.

Pääsin valittamaan tilanteestani lääkärille. Viides sija ärsytti. Mua tutkittiin ja selvisi, että keuhkojeni kapasiteetista noin 30 prosenttia oli käytössä. Lääkäri ilmoitti myöhemmin vanhemmilleni, että tuossa tilanteessa lapsi ei normaalisti suostu juoksemaan askeltakaan, mutta tuo tyttö mesoo, että oli vasta viides. Sain ensimmäiset astmalääkkeeni ja lupauksen lääkäriltä, että jos muistan ottaa lääkkeet ohjeiden mukaan, niin vuoden päästä olen piirinmestari. Tämä diili tuntui hyvältä, ja vuoden päästä tosiaan voitin 12-vuotiaiden sarjan minuutin erolla seuraavaan.

Syksyllä on hyvä hengittää.

Valitettavasti tarinan jatko ei ole yhtä onnistunut. Juoksumääräni kasvaessa henkeen vedetyn pölyn määräkin on kasvanut. Astma ja allergia ovat olleet elämässäni aina. Toisinaan kevät on ollut todella vaikea. Useana vuonna olen paennut pahinta koivuaikaa ulkomaille. Yleensä silloin paluu Suomeen on ollut tosi vaikea. Olen saanut herkästi hengitystieinfektion ja tapellut sitten sen kanssa pahimmillaan koko kauden ajan. Tämän kevään olen ajatellut olla Suomessa, ja yritän kestää allergia-ajan. Jos tilanteeni pahenee, otan äkkilähdön muualle. Kesällä kukkii heinät ja loppukesällä pujo, joten mun on vaan kestettävä. SM-maastot jätän todennäköisesti suosiolla väliin.

Terveystalo haastatteli mua muutama viikko sitten allergioita käsittelevään juttuun. Jutussa on tarkemmin allergia-asiaa kiinnostuneille. Sen voi lukea täältä. Toivotaan nyt, että tulee hellejakso, jonka jälkeen tulee kunnon vesisademyrsky...:)

Onko teillä muilla allergiaongelmia keväisin tai kesäisin? Teettekö muutoksia yksittäisiin harjoituksiin tai harjoitusohjelmaan allergian takia?

YOU ARE YOUR OWN LIMIT.

!Moi!

Kaikki hinkuu jotain puolimaratonia edeltävää fiilispostausta. Näitä teen. Näin tunnen. Näin valmistaudun. Näin nukun, syön ja lenkkeilen. Käyn hierojalla ja luen sähköpostia jne. Tää on se juttu. Jos maraton on parasta, niin puolikas on varmaan ainakin puoliks niin hyvä juttu. Ihanaa, tuskaa ja itsensä ylittämistä. Sitä flow-hömpötystä ja kaikkee. Hei oikeesti, ihan ku se nyt olis niin kivaa. Juostaan maantie rullalle ja toivotaan, että tulis enkka tauluun. Paha olo tulee varmasti. Ja olis siistii, kun sais viel hyvän sijoituksen. Mitä pidempi matka, sitä enemmän ehtii ajatellakin kaikkea. Näin maileritaustalla se on ärsyttävintä. Kisan kesto tekee siitä rankan, vaikka kilsavauhti ei olekaan niin ihmeellistä. Ainakaan mun mielestä ja meillä suomalaisilla. :)

Ai miltä nyt tuntuu? Ennen lauantaista starttia? Tunnen taas olevani nettimaailman tylsimys. Se on kisa. Juoksukisa. Oon juossut kaksvuotiaasta. Eka SM-puolikas. Se on vain hieman pidempi kisa. No ei jännitä. Mutta jospa vähän kuitenkin. Odotan innolla. Katsotaan, kuinka kovaa racer kulkee. Ja sehän kulkee. Olen juossut neljä puolikasta aiemmin, mutta nyt olen jotenkin valmistautunut. Tai ehkä ennemminkin latautunut. Nyt nähdään, kannattaako näihin valmistautua vai mennä vaan nykyajan fiilisvirrassa. Tämä puolikas on motivoinut mua treenaamaan vk-vauhteja hallikauden jälkeen. Olen edelleen ollut maltillinen ja järkevä. Kaikki itselleni asettamani tavoitteet ovat kesässä ja nyt suunta on hyvä. Tämä on vain välipala, joka olisi kiva herkutella antaumuksella loppuun asti ahmimatta.

En ota paineita!

Todiste1. Olen käynyt lenkillä. Syke ei näy, mutta ei se mitään lyönyt.

Niin ja viime viikonloppuna suoritin mun personal trainer -näyttökokeen!! Se muuten jännitti enemmän kuin kisat ikinä! Enää kirjallisen osuuden tentti ja sitten olen valmis! :D Jihaaaa..

ps. Saa kannustaa/ huutaa/ tsempata ja kovaa !!! Ja on muuten vähän pakkokin hei, jos reitin varrella pyöritte.. 

Ajatusta juoksutekniikkaan!

Patrolin blogissani julkaisin uusimpia ajatuksiani. Käykää toki lukemassa! Hyvää pääsiäistä kaikille!

Olen todennut, että lentäen pääsee kovempaa. ;)

Oletteko maltillisia kevätjuoksijoita vai tuntuuko asfaltti säärissä? Entä mietittekö juoksutekniikkaa yhtään vai annatteko kantapäille vallan, jos muuten tuntuu hyvältä? :)

Maaliskuuta

Hei!

Yllätys. Mä päivitän blogia. Kaikki on edelleen hienosti. Olen terveenä ja juoksu kulkee. Silloin on kaikki asiat yleensä juoksijan elämässä mukavasti. Tänään julkaisin Patrolin sivuille blogitekstin, jossa on myös hieman hallikauden kuulumisia.

Hallikauden jälkeen on palattu normaaliin arkeen. Olen lisännyt juoksumääriä ja hillinnyt tehoja. Pitkät VK-treenit ovat muuttaneet taas takaisin ohjelmaan. Keskiviikkona menin Helsinkiin ja kävin Espoossa Patrolin askelklinikkakoulutuksessa. Ihmettelimme kevään uusia lenkkarimalleja ja niiden erikoisominaisuuksia. Lisäksi tutustuimme uusiin ASICS-juoksutekstiileihin, joihin on tänä vuonna panostettu aiempaa enemmän. 

Heidi Pappila tutkailemassa tekstiiliuutuuksia.

Tämän kevään ASICS-valikoimaa!

Torstaina juoksin 12 kilsan vauhtikestävyystreenin Helsingin keskuspuistossa. Tie oli luminen, mutta aurattu. Hiekotuksessa oli sitten säästelty ja askel hieman lipsui. Onneksi pakkanen lauhtui keskipäivään mennessä ja keuhkoni voivat oikein hyvin. Aikaa tuohon hölköttelyyn kului 47 minuuttia, joten olen ihan hyvässä vireessä. Illalla matkustin takaisin Turkuun.

Tänään mulla jatkuivat personal trainer -opinnot Leaf Areenalla Turussa. Opinnot ovat edenneet jo vitosjaksolle. Tänään käsiteltiin markkinointia ja tuotteistamista. Oli kyllä oikein mielenkiintoista jälleen. Huomenna homma jatkuu. Aiheena on ainakin psyykkisen valmennuksen juttuja. Tämä Trainer4You:n koulutus on kyllä ollut todella hyvä. 

Viime aikoina mulla on ollut myös PT-kurssiini liittyvä harjoitusasiakas Jonna, jolle olen räätälöinyt henkilökohtaista ohjelmaa. Nyt on pakko mennä nukkumaan, koska huomenna on taas koulutuspäivä!

Jonnan tyylinäytettä vatsalihas/lonkankoukistajatreenistä! Onko joku joskus kokeillut tuollaista kuntopallonheittelyä laitteessa?

Leirille!

Moikka taas!

Joulut on vietetty onnistuneesti. Joulupukki toi mulle uuden läppärin. Haluaa ilmeisesti, että jatkan kirjoittelua.. Aattona tempaisin Perniön lumisilla teillä 25km letkeästi rallatellen. Ihmeen hyvä oli kulku ja paikalliset ihmettelivät pirttiensä ikkunasta ulkona viillettävää kylähullua! Joulupäivän vietin Helsingissä. Vanhempieni luota lähtee kätevästi kotiovelta ladut keskuspuiston herkulliseen latuverkostoon. Kaivoin varastosta vanhan perinteisen menoon tarkoitetun luottoparin (Karhun Sarajevot vuodelta 84). Niihin on jälkeenpäin toki vaihdettu nykyaikaiset siteet. Monotkin on samat kun joskus 13-vuotiaana. Enhän mä koskaan kasvanut isoksi aikuisuudesta nyt puhumattakaan. Kympin verran hiihdeltiin. Maisemat olivat kauniita, vaikka ei niitä oikein ehtinyt ihmetellä. Äitin kanssa homma yltyi loppumatkasta hieman kisaksi. Hän on yllättävän kova hiihtämään. Tekniikka on peräisin kilpahiihtoajoilta ja käsivoimaakin on enemmän kuin minulla.

Tapaninpäivänä vaihdettiin laji juoksuun, ja vielä vauhtiakin hain vähän jälleen pienen sairastelun jälkeen. Suuntana oli siis Myllypuron liikuntahalli. Äiti sentään putosi jo alkuverkkavauhdissa. Ihmettelin juoksun helppoutta. Kuntosalipuolella ei ollut muita, joten kertailin vähän samalla opintojani. Salitreenin jälkeen juoksin määräintervallia ja onneksi pohkeet eivät kommentoineet enää mitenkään hallijuoksua. Alkoi jopa hetkellisesti tehdä mieli hallikisoihin. Katsotaan nyt rauhassa, onko kyseessä vain hetkellinen mielenhäiriö vai innostaako vielä kuukauden päästä moinen ajatus.

Parasta on kuitenkin se, että alle kuuden tunnin päästä starttaa Finnair kohti Gran Canariaa ja mä oon siellä kyydissä! Jee, paluu leirielämään. Edellisestä etelän leiristä on vierähtänyt kaksi vuotta. Olimme silloin Akin kanssa Keniassa. Nyt kuitenkin on kyseessä tuttu saari (olen aikoinaan ollut vaihto-oppilaana Las Palmasissa), ja säätiedotkin lupailevat hyvää keliä! Innostus on huipussa! Maltilla vaan niin saan hyvät viikot kasaan. Tulis jo kesä tännekin.. Kuvat on edelliseltä Kanarian leiriltäni kolmen vuoden takaa.

Hyvää uutta vuotta kaikille lukijoille!!! Onko kukaan lähdössä lähiaikoina talvea pakoon etelään? :)

Kompressiosäärystimet testissä

Hei!

Pakko kirjoittaa uusimmat kuulumiset. Kymmenen päivää sitten akillesjänneleikkauksestani tuli täyteen vuosi! Ja millainen vuosi tämä onkaan ollut. Asuin Ruotsissa ja muutin takaisin Suomeen. Keskityin kuntouttamaan jalkaa rauhassa ja palasin vähitellen takaisin oikean juoksuharjoittelun pariin. Kuntoni nousi yllättävän nopeasti loukkaantumista edeltäneelle tasolle. Parasta oli loppukesästä, kun sain juostua uusiksi ennätykseni kolmosella, vitosella ja puolimaratonilla. Olen oppinut paljon palautumisen tärkeydestä ja ymmärtämään vielä aiempaa paremmin omaa kroppaani.

Aamukahvilla Japanissa ennen kisaa.

Ennen Japanin kisamatkaa sairastin kolme viikkoa pahaa flunssaa. Onneksi selvisin siitä ilman minkäänlaisia lääkekuureja, vaikka juoksuharjoitteluun tulikin ärsyttävän pitkä tauko. Sain yhden hyvän treeniviikon Suomessa kuitenkin kasaan ennen matkaan lähtöä. Japanissa kaikki sujui hyvin. Hengitys alkoi parin päivän päästä toimimaan, vaikka majoitusmökeissämme oli hometta ja pölyä sekä höyhentäytteiset peitot. Mukaan matkaan sain Compressport-kompressiosäärystimet, joita testasin heti ekalla kympin verryttelylenkillä. Pohkeet tuntuivat hyviltä ja pitkän lentomatkan rasitukset eivät painaneet jaloissa.

Compressport-säärystin ja oma juoksusukka.

Päätin juosta kisankin uusissa säärystimissäni. Olen ennenkin käyttänyt kompressiosukkia, mutta olen aina ollut jotenkin hieman epäileväinen niiden käyttämisestä kisoissa. Aiemmin kisoissa käyttämäni pitkävartiset sukat ovat todellakin olleet vain lähinnä pitkävartiset sukat! Ei niissä ole juuri ollut oikeaa kompressiokiristystä. Jotenkin kireät kompressiosukat ovat aina ahdistaneet mua kisatilanteessa. Lisäksi monissa kompressiosukissa itse sukkaosa ei ole ollut mielestäni tarpeeksi hyvä kisakenkiin tai piikkareihin.

Tässä kokotaulukko.

Compressport-kompressiosäärystimet tuntuvat hyvältä ratkaisulta etenkin siksi, että samalla voi käyttää omia mieluisia urheilusukkia. Valitsin väriksi kirkkaan pinkin. Sopivat muuten hyvin mun kisakenkiini! Koko valitaan niin, että mitataan pohkeiden leveimmän kohdan ympärysmitta ja katsotaan taulukosta sopiva koko. Itselläni ympärysmitta on 33cm, eli ykköskoko on taulukon mukaan sopiva. Jos on tosi pieni pohje, niin on mahdollista tilata myös kokoa 0 olevat säärystimet. 

Kisapäivänä oli vain kymmenen astetta lämmintä ja satoi jääkylmää vettä. Oli hyvä ratkaisu juosta kompressiosäärystimillä. Vaikka olin aivan kohmeessa osuuteni lopussa, niin sääret, akillekset, nilkat ja pohkeet voivat hyvin. Ensimmäistä kertaa maantiejuoksun jälkeen pohkeeni eivät kramppailleet maalissa. Tietysti viisi kilsaa on aika lyhyt matka, mutta kuitenkin voisin väittää, että pohkeeni palautuivat kisasta hieman nopeammin kuin yleensä. Päkiäaskelteinen juoksutekniikkani jumittaa pohkeita etenkin kovilla alustoilla.

Äkilliset kylmät kelit aiheuttivat mulle taas kuumetta ja viikon juoksutauon. Yleensä mun astma reagoi aina voimakkaasti ensimmäisiin koviin pakkasiin, joten annoin sitten keuhkojen vain sopeutua. Perjantaina palasin taas juoksun pariin. Ilmakin onneksi lauhtui. Eilen tein harjoituksen Espoossa Ratiopharm areenalla. Juoksin tonnin vetoja ensimmäistä kertaa hallissa tänä talvena. Hengitys toimi hyvin, mutta pohkeet suuttuivat hieman kovasta alustasta. Mulla oli kompressiosukat jalassa, mutta ei tällä kertaa säärystimiä. Olisi varmaan pitänyt olla. Treeni meni hyvin, mutta loppuverkkana tein vain kilsan verkan hölkäten ja kävellen. Eiköhän ne jalat kuitenkin taas vähitellen totu halliolosuhteisiin. Tänään korvasin kuitenkin pitkän lenkin kuntopyörällä. Samalla voi katselin EM-maastojen nettilähetystä suoraan Budapestista!

Esportissa. Treeni ohi!

Mun kisastudio pyörän selästä..

Onko joku teistä kokeillut kompressiosäärystimiä? Entä oletteko käyneet sisätiloissa treenailemassa tai hakeneet pitävää juoksualustaa matolta? Hyvää joulunodotusta kaikille lukijoille ja tsemppiä treeneihin! :)

Patrol.fi -sivustolle bloggaajaksi

Moikka!

Vinkkaan teille nyt jotakin hauskaa... :) Tästä lähtien kirjoittelen nimittäin myös Patrol.fi -sivustolla. Käykää ihmeessä lukaisemassa ensimmäinen juttuni tästä. Kommentointimahdollisuus tuonne pitäisi tulla parin viikon päästä, kun sivut on muutenkin sitten saatu uuteen muottiin. Aikamoista tappelua oli tuo ensimmäisen tekstin kirjoittaminen, koska uusi blogialusta ei oikein tuntunut yhteistyökykyiseltä kanssani. Lopulta kuitenkin sain pienen esittelyn syksyn lenkkivarusteista aikaiseksi. Tietysti, jos on jotain kommentoitavaa mielessä tuohon liittyen, niin voitte tietysti kommentoida tänne! Muutaman viikon välein mun olisi tarkoitus tuonne postailla.

Kuvat on otettu lauantaisesta Pirkkolan urheilupuiston mäkitreenistä Helsingistä, jonka juoksimme Akin kanssa yhdessä. Äiti napsi noita hienoja otoksia. En edes muista koska olemme olleet tuolla kokoonpanolla treeneissä viimeksi! Tosin Aki vetäisi 500 metrin mäen kymmenen kertaa ja mulle riitti kahdeksan. Lisäksi mun vauhti oli muutaman sekunnin rauhallisempaa, mutta ei se silti mitään rauhallista ollut..;)

Alussa hymyilytti.

Otin muutaman kuvan Akista, kun omat vedot oli jo tehty.

Lopuksi lämmintä päälle.

Juoksukouluun!

Hei!

Ilmoitan nyt täälläkin, että alan huomenna eli keskiviikkona 12.9. vetämään Turussa Runner's High:n juoksukoulua!! Mukaan voi tulla joka keskiviikko. Kokoontuminen on Paavo Nurmen stadionilla kello 18.00. Netissä pitää vain ensin ilmoittautua. Lisätietoa ja ilmoittautumisohjeet juoksukoulusta on Runner's High:n nettisivuilla. Sain tänään tietää, että mukaan on jo ilmoittautunut kymmenen juoksijaa.

Treenit kestävät 1h 15 min – 1h 45min harjoituksesta riippuen. Harjoitus koostuu verryttely- ja venyttelyosiosta, liikkuvuus- ja tekniikkaosiosta sekä kovemman harjoituksen osiosta. Eli yksittäinen harjoitus sisältää juoksuharrastuksen kannalta oleellisen paketin. Kovemmat harjoitteet vaihtelevat ja niiden taso ja kovuus määritellään jokaisen henkilökohtaisen tason mukaan.

Turun juoksukoulu soveltuu tasosta riippuen kaikille kuntoilijoille! Liian hiljaa tai liian kovaa ei kenenkään juoksukouluissamme tarvitse juosta. Usein myös valmentajamme tekevät treenin juoksukoululaistemme kirittäjinä.

Jokainen harjoite tehdään tarkasti valmentajan valvonnan alla ja seurannassa, ja jos juoksuryhmäläiseltä löytyy sykemittari, niin sen käyttöä suositellaan ja opastetaan sen oikeanlaiseen käyttöön.

Kaikki ovat siis tervetulleita ja jokaisella on oma tavoite. Lisäilin tähän hyviä motivaatiokuvia, vaikka juoksukouluun liittymiselle. Kuvat ovat Reasons to be fit -sivustolta.

Vetäjänäkin toimii muuten varsinainen wonder-woman! :D Hyvää illanjatkoa kaikille!

Kisaraportit

Hei!

Voisin tehdä pienen yhteenvedon täällä viimeaikaisista kisastarteistani. Kalevan kisoissa tosiaan juoksin 5000m ja 1500m viimeisenä kilpailupäivänä sunnuntaina. Valmistautuminen kisoihin oli sujunut hyvin, mutta kisapäivään mahtui hieman epäonnea. Vitosen toisella tonnilla sisäkentän puolelta kaatui tuulipussilipputanko äkillisesti eteeni. Tein reaktiona kunnon varsahypyn ja loikkasin tangon yli. En oikein edes ehtinyt tajuta, mitä tapahtui.

Oikeassa takareidessä tuntui oudolle ja ajattelin, että loukkaannuin reidestä jotenkin. Kuitenkin matkaa oli jäljellä vielä monta kierrosta, ja olin kisassa kuudentena. Yritin kovasti psyykata ajatukseni takaisin kilpailuun ja keskittyä tekemään hyvän juoksun. Nousin viidenneksi, mutta en saanut enää neljän juoksijan kärkijoukkoa kiinni. Kärjessä lähdettiin aluksi minulle hieman liian kovaa vauhtia matkaan, joten jäin juoksemaan omaa vauhtiani. Keli oli kuitenkin tuulinen ja en pystynyt pitämään matkalla yllä ihan suunniteltua vauhtiani. Loppuaikani oli 16.56. Heti maaliin päästyäni huomasin, että mulla on koko oikea puoli selästä krampissa ja etenkin alaselkä oli tosi kipeä. Kipu säteili myös reiteen.

Valmentajani sanoi, että "onnettomuuden" jälkeen juoksuasentoni uuttui toispuoleiseksi, ja hän oli heti nähnyt, että hyppy aiheutti selkääni jotain. Onneksi seurallani oli kisoissa mukana fysioterapeutti, joka käsitteli erittäin kovaotteisesti selän kisan jälkeen. Otin myös yhden särkylääkkeen. Sitten aloin keskittyä vielä päivän toiseen juoksuun. Fiilikset olivat vähän tyhjät, kun ärsytti vitosen kisa, vaikka tavallaan juoksin ihan senhetkisen tasoni mukaisen juoksun siinä kelissä. Tuli vain niin epäuskoinen fiilis, että miten just mulle voi käydä noin!

Noh, lähdin sitten rennosti ilman paineita tonnivitoselle. Siinäkin kärki lähti aluksi kovaa, mutta tuuli verotti kaikkien matkavauhtia. Itse lähdin aika rauhassa ja parantelin vähitellen sijoituksiani. Lopuksi sain vielä hyvän iskun päälle ja nousin yllätyksekseni neljänneksi. Aikani oli 4.31. Pronssiin jäi kuitenkin yli kolme sekuntia, joten mitalijossittelut oikeastaan voi unohtaa. Tietysti tilanne olisi voinut olla toinen, jos olisinkin päättänyt keskittyä 1500:lle vitosen sijaan, mutta tulevaisuuttani ajatellen tämä oli oikea ratkaisu.

Kisajärjestäjät eivät ottaneet vastuuta eteeni kaatuneesta esineestä. He vain pahoittelivat tapahtunutta. Mielestäni SM-tason kisoissa, (eikä kyllä missään muissakaan) saisi tapahtua urheilijoille tuollaista. Kisojen jälkeen kävin pari kertaa naprapaatilla Turussa, ja hän laittoi selkääni paikoilleen. Otin seuraavan viikon rennosti, mutta torstaina kävin testailemassa tonneja radalla. Ällistykseni oli suuri, kun tajusin, että kuntoni on edelleen nousussa. Juoksin siis torstain treenissä kesän parasta vauhtia! Sen seurauksena päätin startata sunnuntaina Turussa 3000 metrin kilpailuun.

3000 metrin kisa pidettiin siis viime sunnuntaina Paavo Nurmen stadionilla Turussa. Selkäni oli vielä Kalevan kisojen tapahtumien jäljiltä hieman juminen, mutta muuten fiilikset olivat erinomaiset. Päätin rohkeasti, että tavoittelen kisassa kolmosen ennätystäni. Kisaan osallistui monta juoksijaa ja jopa kaksi kenialaista. Kysyin kenialaisilta, mitä vauhtia he meinaavat juosta ja toinen sanoi, että hänen tavoitteena on 9.00 ja toisen tavoite oli 9.15. Itse ajattelin lähteä 9.30-vauhtia. 13-vuotta vanha ennätykseni oli 9.36.07 ja kauden parhaani 9.52.24.

Lähdin matkaan tasaista vauhtia ja yllättävän helposti pystyin ylläpitämään suunniteltua vauhtia. Toisella tonnilla ajoin toisen kenialaisen kiinni, ja jätin hänet samantien. Tuuli oli ihan hirveä ja aina etusuoralla sai ihan hulluna tehdä töitä, ettei putoaisi vauhdista. Vikalla tonnilla tuuli vielä yltyi. Onneksi jaksoin puskea ja loppuaikani oli ennätys! 9.34.30 ! Uskomaton fiilis! Sainpas siirrettyä viime vuosituhannelta asti kummitelleen ennätykseni historiaan.

Tällä viikolla olen tehnyt pk-kauden treenejä. Yhden kahdeksan kilsan kiihtyvän vauhtikestävyystreenin kävin juoksemassa Ruissalossa. Tänään tein parin tunnin pitkän lenkin. Tuosta viime sunnuntain kisasta on olemassa kuvamateriaalia, kunhan saisin ne itselleni! Sitten voin laittaa muutaman kuvan tännekin.

Nyt alkaa ratakausi olla osaltani paketissa. Ensi viikonloppuna on vielä innokkaille ratakisoja, mutta en tiedä osallistuisinko enää niihin. Kylmät ja tuuliset syksykelit eivät ole ratakisoissa kivoja. Ratakisat kuuluu kesään ja niissä on tarkoitus juosta pienissä vaatteissa! :) Muuten kyllä tykkään kovasti syksystä ja on ihana aloittaa uutta treenikautta ja tehdä pk-treenejä syksyisessä luonnossa. Olen kyllä ajatellut osallistua johonkin syksyiseen juoksutapahtumaan. Onko täällä muita syksylenkkeilystä/ syksyn juoksutapahtumista innostuneita? Entä seurasko joku innokas Kalevan kisoja telkkarista?

3000m

Hei!
Eilen starttasin nuorten pm-kisoissa kolmoselle. Edellisestä kolmosen kisasta olikin taas vierähtänyt yli kaksi vuotta aikaa, joten kisatuntuma kyseiseltä matkalta puuttui. Viime viikon treenien perusteella laskelmoin kuitenkin, että kymmenen minuutin alitus voisi olla mahdollinen, jos vauhdinjako onnistuu ja jaksan loppuun asti hyvällä rytmillä. Kahdella muullakin tytöllä oli tavoite juosta kymmeneen minuuttiin, joten päätimme yhdessä yrittää juosta ajan alle. Alkumatkasta lähdettiin heti oikeaa vauhtia. Ensimmäinen kierros oli 1.18 ja nuorimmainen teki vetotöitä. Vauhti tuntui uskomattoman kevyeltä, mutta en uskaltanut höntyillä vaan yritin pitää hyvän ja helpon juoksurytmin.

Kolmosella mulla on aiempina vuosina käynyt niin, että alkumatkan jälkeen on tullut kiristettyä liikaa vauhtia ja sitten loppu on tuntunut kovin tuskaiselta. Olin eilisessä juoksussa ehkä turhankin varovainen matkavauhtini kanssa, sillä kropassa muuten tuntui todella hyvältä. Vaikka ennätykseni on 13 vuoden takaa, en tosiaankaan ole ihan sinut tämän matkan kanssa. Mailerivuosinani en oikeastaan koskaan kilpaillut kolmosella. Lisäksi vammat ovat estäneet pitkille ratamatkoille osallistumisen tosi monta kertaa. Muuten kyllä tiedän, että kolmonen, vitonen ja kymppi sopivat kaltaiselleni juoksijalle todella hyvin. Nyt vaan tarvitsen pitkien matkojen startteja alle, jotta oikeasti opin juoksemaan niitä kovaa.

Kahden kilsan kohdalla siirryin porukan vetohommiin, koska tukijoukkoni alkoivat huutaa mua vetämään. Vauhti oli hidastunut kahden kierroksen aikana muutaman sekunnin ja juoksuni näytti ilmeisesti liian helpolta. Vedin sitten loppuun asti, vaikka sata metriä ennen maalia yksi nuori juoksija meni ohitseni. Päätin kuitenkin vielä hyökätä lopuksi ja ehdinkin juuri hänen edelleen ennen maaliviivaa. Oma viimeinen kaksisatanen taisi mennä jopa 33,9 sekuntia. Loppuaika oli 9.52, joten kymmenen minuuttia alittui reilusti. Parasta oli kuitenkin juoksun helppous ja tietenkin se, ettei leikatussa jalassa ollut mitään tuntemuksia. Tästä tuli hirveästi lisää motivaatiota ja uskoa. :)

Nyt vaan pari päivää palauttelua ja sitten lisää kunnon treeniä koneeseen. Vielä on kesää jäljellä ;)!

Juhannuskisa

Hei!!!

Muutto on nyt lopullisesti ohi ja Ruotsin asunnon avain on palautettu. Uusi asunto sijaitsee siis Turussa. Juoksutreenit olivat muuton aikana aika minimissä, mutta olin jo etukäteen kaavaillut helpomman treenijakson juhannusta edeltävälle ajalle. Muuttaminen on stressaavaa ja kropalle tuleva kokonaisrasitus pitää aina huomioida.

Muutossa kaivoin piikkarit esiin ja kävin kaksi kertaa kokeilemassa juoksua Turussa Paavo Nurmen mondolla. Jalka nousi mukavasti ja piikkarijuoksu tuntui hyvältä. Aivan mahtava fiilis.

Juhannuksen vietimme vuokramökillä Jämsässä ison kaveriporukan kanssa. Perjantaina veljeni nappasi minut mukaan ajaessaan Keuruulle juhannuskisoihin. Ja starttasin 800 metrin kisaan!!! Pyysin kilpailun johtajalta lupaa siirtyä ennakolta heikompaan B-erään. Alkuverryttelyssä tuntui hyvältä ja ajattelin, että ihan nappijuoksulla 2.20 voisi tulla loppuajaksi. Ennen starttia jännitti, mutta samalla olin niin onnellinen, että olin taas lähtöviivalla. Aloitin tosi rauhassa, ja melkein kaikki tytöt olivat edelläni kahdensadan metrin kohdalla. Kolmensadan metrin jälkeen aloitin nousun kohti kärkeä, joka oli melko kaukana. Tai niin kaukana, etten edes nähnyt missä johtaja meni. Jatkoin toiselle kierrokselle hyvällä rytmillä ja takasuoralla olin jo kolmantena. Kuudensadan kohdalla nousin toiseksi ja loppu olikin hirveää tykitystä. Jostain tuli niin vahva lataus ja lisäsin vain rytmiä. Viimeinen kaksisatanen tuntui lentämiseltä. Vajaa sata metriä ennen maalia sain erää johtavan tytön kiinni ja tajusin juoksevani erän voittoon. Aika oli 2.16.8, ja toiseksi tullut juoksija jäi loppukirissä neljä sekuntia.. (!)

Tästä on jälleen hyvä jatkaa. Seuraavasta kisasta ei ole vielä tietoa. Tämän viikon olen yleisurheilun EM-kisoissa Helsingissä töissä. Vastaan Sparkin lastenmaasta kisatorilla. Tänään suuntaan iltavuoroon, joten en näe iltakisoja. Hyvää EM-viikkoa kaikille!

Satanen

Heissan!

Kaksi viikkoa on päässyt vierähtämään edellisen postaukseni jälkeen. Onneksi kuitenkin nämä kaksi viikkoa ovat olleet hyviä treeniviikkoja. Edellisviikolla juoksua kertyi 70 kilometriä ja viime viikolla sain kasaan sata kilsaa! Jalat ovat toimineet hyvin ja kivuttomasti. Lämpimät säät ovat olleet puolellani, vaikka Tukholman maratonin aikaan osui aivan kauhea ilma. Kuulin paikallisilta, että kylmin maraton yli kahdeksaankymmeneen vuoteen! Lämpötila oli noin viidessä asteessa, mutta kova mereltä puhaltanut tuuli  teki kelistä muutaman miinusasteen tuntuisen. Lisäksi satoi jääkylmää vettä.

Olin reitin varrella kannustamassa lähes viisi tuntia, joten ei mullakaan helppoa ollut. Lähtöhässäkkää oli kiva seurata. Mietin, että kyllä sitä itsekin täytyy joskus joku kaupunkimaraton fiilistellä menemään.. Totesin kyllä, että täytyy sitten olla niin hyvässä iskussa, että ei kovin kauaa reitin varrella tarvitse kannustajien ihmetellä! Äitini ja tätini juoksivat Tukholmassa. Molemmilla aika painui kelin takia yli neljän tunnin. Lähtöalueella tutustuin suomalaiseen Kristaan, joka oli kannustamassa miestään. Yhdessä sitten seurattiin koko maraton. Välillä tosin piipahdettiin lämmittelemässä kahvilassa teellä ja muffinsilla. Otin tapahtumasta pari huonoa kuvaa kännykällä. Krista otti musta muutaman kuvan kamerallaan, mutta valitettavasti hän ei ole laittanut kuvia mulle sähköpostilla vaikka lupasi..

Treeneistäni voisin kertoa hieman. Molemmilla viikoilla olen jaksottanut tekemiseni niin, että mukaan on mahtunut yksi kevyt intervalli ja yksi viiden kilsan vauhtikestävyystreeni maastossa. Vitosen ajasta lähti 53 sekuntia kahdeksan päivän aikana, joten vauhtia olen taas saanut hiukan lisää. Ekalla viikolla juoksin matolla 6x1000m. Viime viikolla korvasin tonnin vedot ratatreenillä. Oli mahtava tunne, kun yritin pinkoa kierroksen niin kovaa kun lähti ja ajaksi tuli tasan 70 sekuntia. DS-trainereillä juoksin. Huilasin viisi minuuttia ja toistin saman uudestaan. Tuntui ihan kauhealta, mutta oli pakko testata vähän happojen makua. Vedot tuntuvat hyvältä, koska luotan jalkaani jo niin täysillä, etten enää edes ajattele koko akillesta juostessa. Hermotusta olen yrittänyt parantaa koordinaatioliikkeillä.

Olen haaveillut osallistuvani juhannuksena johonkin ratakisaan, mutta saa nyt nähdä. Piikkareilla en ole vielä juossut, joten totuttelu täytyisi aloittaa mahdollisimman pian. Jalka alkaa vihdoin olla valmis kohtaamaan vauhdit!

Mitäs lukijoille kuuluu? Osallistuiko joku Tukholman maratonille?

Treeniyhteenvetoa

..eli treeniä ja vetoja ;)!!!

Hyvä treeniviikko on siis takana. Juoksukilometrejä kertyi 89. Lisäksi kävin spinningissä, tein salilla voimatreeniä ja kävin ashtangajoogassa. Viikon parasta antia olivat lauantaiset tonnin vedot. Tein kuusi tonnin vetoa hiekkatiepätkällä kolmen minuutin palautuksilla. Sarjasta tuli seuraavanlainen 3.56-3.52-3.43-3.35-3.33-3.29. Kehitystä tapahtui siis ennen vappua Helsingissä juostuun vetosarjaan. Tarkoituksenani oli juosta kaksi viimeistä tonnia radalla, mutta kentällä olikin jokin junnufutisturnaus, joten tein kaikki vedot maastossa.

Sunnuntaina kiersin Lidingö Loppetin 30 kilsan reitillä pitkän lenkin. Juoksin 24km. Tällä kertaa mulla oli mukana puolen litran pullo urheilujuomaa. Lopuksi innostuin tekemään hieman rullauksia. Lenkin jälkeen herkuteltiin pihvillä ja uusilla perunoilla. On se vaan mahtavaa, kun kesä on tullut ihan kunnolla!

Jalat ovat muuten sopeutuneet hyvin treenaamiseen. Omaa kroppaa on toki täytynyt kuunnella tosi paljon viime viikkojen aikana. Siitepöly on aiheuttanut hieman hengitysongelmia, mutta toisaalta en ole koskaan selvinnyt keväästä näin vähillä lääkityksillä. Viime sunnuntaina olin jotenkin muuten vain niin poikki, etten jaksanut juosta, joten vaihdoin pitkän lenkin palauttavaan tunnin kävelylenkkiin. Alkuviikon treenasin myös kevyesti, ja nostin tehoja ja määriä loppuviikkoa kohden. Oli mahtavaa huomata, että voimat palasivat kroppaan ja jaksoin taas paahtaa kunnolla. Akillesjänne on ollut erityisen hyvä viime aikoina. Tietysti lämpimät kelit hellivät aina kaikkia vanhoja ja kärsineitä lihaksia ja jänteitä.. ;) Tästä on hyvä jatkaa, ja mähän jatkan!! :) Hyvää alkavaa treeniviikkoa kaikille!

JEE :D! Mun paras ilotulituskuva..laitetaan vaikka Ruotsin viisuvoiton ja hyvän nousukunnon  kunniaksi!