Haaste

Hei!

Tiedän, että odottelette jotakin raporttia SM-maastoista. Olen sen tehnytkin, mutta odottelen vielä kuvia liitteeksi juttuuni. Julkaisen tarinan sitten Patrolin blogissani.

Kunto on edelleen hyvässä nousukurssissa! Maastotkin menivät osaltani ihan hyvin. Päivän kunto oikeutti neljänteen sijaan naisten kutosella. Siitepöly vaikeutti hengitystäni, mutta kerrankin jaksoin vääntää keuhkojen supistelusta huolimatta. Tietysti tämä varmaan 30 vuoteen heikoin koivun siitepölykevät on ollut nyt puolellani.

Kova into on nyt ratakisoihin ja radalla olenkin käynyt jo vapusta saakka treenailemassa kerran viikossa. Tänään kulku oli jo mukavan lennokasta, joten mieli on nyt hyvä samoin lähtökohdat alkavaan kilpailukauteen. Nyt täytyy vain olla tarkkana keuhkojen hyvinvoinnin kanssa.

Maratonkoululaisteni kanssa valloitimme keskiviikkona Luolavuoren mäen täällä Turussa mäkitreenin päätteeksi. Porukka on kehittynyt tammikuusta huimasti. (kuva: Janica Mäkelä)

Jotta teille olisi nyt edes jotakin luettavaa, vastasin joku aika sitten tulleeseen blogihaasteeseen. Se lähetettiin mulle Kotoisasti-blogista. Kiitoksia vaan!

1. Mikä ärsyttää eniten? Kun ihmiset tuomitsevat, vaikka eivät tunne.

2. Valitsisitko autiolle saarelle mukaan loppuelämän varastot juustoa vai salmiakkia? Juustoa.

3. Entäpä juustoa vai suklaata? Suklaata.

4. Mitä tosi noloa olet joskus tehnyt? Laulanut karaokea.

5. Osallistutko nettiarvontoihin? Harvoin.

6. Oletko todella huono jossain, jota kuitenkin teet aina uudelleen ja uudelleen? Penkkipunnerruksessa.

7. Millä esineelläsi on eniten tunnearvoa? Kihlasormuksella.

8. Mistä olet elämässäsi erityisen ylpeä? Saavutuksista elämässäni ja tekemistäni ratkaisuista niiden eteen.

9. Oletko koskaan ollut rakastunut? Olen.

10. Ajoissa vai myöhässä? Just in time, joka on aina kovan työn takana..

11. Varhaisin muisto laspuudestasi? Olen noin yksivuotias. Odotamme ison pyöreän pöydän ympärillä ruokaa päiväkodissa. Mulla on kauhea nälkä, eivätkä muut lapset pöydän ympärillä osaa puhua. Alan hakkaamaan käsillä pöytään, ja saan kaikki muutkin leikkiin mukaan. Aiheutamme pienen kaaoksen, jota tarhatädit eivät oikein saa millään loppumaan! :D

En haasta nyt ketään, mutta halukkaat lukijani, joilla on blogi, saavat toki tehdä! :)

PT-asiakas juoksi päin seinää

Moikka!

Maanantaista on tullut mun uus suosikkipäivä. Ai miks? No siks, että se on mulla kevyt päivä. Laiskimus kun oikeasti olen. Ja kun en tee edes oikeita töitä, niin kevyen päivän voi ottaa aika rennosti. En muuten ole niitä urheilijoita, jotka eivät osaa hyvällä omallatunnolla vain olla. Väsytti hieman eilinen pitkä lenkki, mutta ihmekös tuo, sillä eilen juoksin sulaneen tienpinnan innoittamana kolmenkympin lenkin! Elämäni toisen. Tästähän alkaa tulla tapa... Eli en olekaan niin laiska. Viime vuonna tähän aikaan juoksin 30 kilsaa koko viikon aikana. Aika hyvä progressio. ;) Tänään lisäksi tapahtui hyviä asioita, jotka liittyvät henkilökohtaiseen elämääni, mutta ärsyttävästi jätän nämä parhaat hehkutukset toistaiseksi täältä pois. Muutenhan tää menee ihan liian jeejee-tarinaksi. Yleensä synkistelystä on helpompi kirjoittaa.

Kerron sitten mun pt-asiakkaasta. Siis harjoitusasiakkaasta. No, ei tääkään osuus ole mitään synkistelyä. Kerrotaan nyt sen verran, että ikää hänellä on 27 ja sukupuoli on nainen, niin saatte hieman enemmän tarinasta irti. Reilussa kuukaudessa on jo tapahtunut ihmeitä. Tänään tutkimme hänen uusinta inbody-mittauksen tulosta ja vertailimme edelliseen. Parasta oli, että rasvaprosentti oli pudonnut edellisestä mittauksesta 4,5%. Lihasmassaa on tullut lisää, ja hän nauttii uudesta hänelle räätälöidystä saliohjelmasta. Ruokapäiväkirjan pohjalta viilasimme syömisiä kuntoon kolme viikkoa sitten.

Juoksutekniikkavinkkejä hän kävi hakemassa maratonkouluryhmäni tekniikkatreeneistä. Tänään valvoin, tsemppasin ja juoksin mukana hänen vauhdikkaan juoksutreenin. Teimme laskevana sarjana VK-tyyppisen harjoituksen. Palautukset olivat kaksiminuuttisia kävellen. Loppua kohden valmennettavastani löytyi uskomatonta sisukkuutta. Viimeinen pätkä päättyi ison ylämäen päälle, jossa iskivät tajuttomat maitohapot. Sain häneltä hätäisen vilkaisun, ja kannustin taistelemaan vikat viisitoista sekuntia. Hän taisteli. Treenin jälkeen hän ihmetteli, että miten pystyy juoksemaan silloin, kun jalat eivät enää liiku. :) Tuli ihan parasta analysointia. Selitin, että oli mahtavaa seurata vierestä, kun hän tavallaan juoksi päin seinää. Hän ei varmasti koskaan ennen ollut sitä oikeasti kokenut. 

Mullekin tuli siis samalla hyvä kevyt ja palauttava harjoitus. Olen niin ylpeä hänestä ja siitä, että vaikka painossa on tapahtunut vasta muutaman kilon muutos, niin ulkonäössä muutokset ovat huomattavia. Ryhti on parantunut. Kiinteytymistä on selvästi tapahtunut. Itsekin hän hehkutti, että on kivaa, kun farkut tuntuvat löysiltä. Ja tärkeintä on uusi energinen ja hyvä olo.

Iltalukemista.

Etenemme rauhallisella vauhdilla, sillä tavoitteena on oikea elämäntapamuutos ja kiinteytyminen. Hän on hyvällä tiellä ihanneminäänsä kohti. Päämotivaattorina hänellä ovat omat kesähäät, joissa hän haluaa näyttää tietysti hyvältä. Lisäksi jossakin kesän juoksutapahtumassa taittuu kevyesti kymppi. Parasta, kun saa harjoitella noin motivoituneen asiakkaan kanssa. Eiköhän musta tule vielä oikein hyvä personal traineri. Sitä en epäile, mutta lähinnä alkoi mietityttämään juoksenkohan mäkin kesällä jossakin välissä kympin? Radalla en ole nimittäin sitä vielä koskaan kokenut.

Oletteko lukijat juosseet viime aikoina päin seinää? Tai edes joskus? :)

Useasti seinään juossut kotijoogaaja.

Palautuminen

Hei,

Otsikko kertookin kaiken mitä olen viime viikkoina yrittänyt tehdä. Kolmen viikon takainen Ruissalojuoksun puolikas sujui hyvin, enkä missään vaiheessa kisaa tuntenut minkäänlaista väsymystä. Loppua kohden kiihdyttelin vauhtia, ja kaikki sujui liiankin helposti.

Kisan jälkeen iski kuitenkin fyysinen väsymys. Olin ihan poikki ja olisin voinut jäädä Ruissalon kylpylän aulaan istumaan ja nukkumaan loppupäiväksi. Seuraavan viikon otin harjoituksellisesti kevyesti. Lepopäiviä oli useita ja yhtenä päivänä kävin Janican kanssa Caribian kylpyläosastolla kellumassa. Uskaltauduttiin kylmäaltaaseen ja laskettiin rengasliukumäestä.

Palauttelua..

Juoksukoulun naisille jaksoin keskiviikkona vetää treenin ja pistelin heidän mukana muutaman mäkivedon. Viikonlopusta tuli sitten muuten rankka, koska kävin kuntosalivalmentajakoulutuksen ekan osan Leaf Areenalla. Kuntosalilla tuli siis heiluttua tuntikausia joka päivä, joten ihan lepoviikonlopusta tuokaan ei mennyt, vaikka juoksumäärä olikin minimissä.

Viime viikolla olin hieronnassa, ja hieroja kauhisteli mun pohkeita. Muualle kroppaan hän ei 45 minuutin ajassa ehtinytkään. Hehheh.. Ei sitten ihmetellyt jumeja, kun kerroin puolikkaasta ja salikoulutuksesta. Päädyttiin siihen, että jatkan palauttelua.

Lisää palauttelua..

Noh, tämä tarinahan ei tietenkään olisi yhtään Minnaa, jos ei viedä sitä eteenpäin pienellä loppuhuipennuksella. Olen nimittäin päättänyt laittaa itseni pienimuotoiseen ihmiskokeeseen. Kohtaan puolimaratonin haasteet uudestaan sunnuntaina Vantaalla. Haluan nähdä miten olen toipunut ja voinko tällä samalla kunnolla mahdollisesti kiskoa puolikkaan kovaa vain kolme viikkoa edellisestä. Edellisillä kerroilla mun puolikkaiden väli on ollut kaksi vuotta, joten mitään vertailua mulla ei asiaan ole.

Sunnuntaina aikaisemmin päivällä Vantaalla juostaan myös SM-maraton, johon veljeni osallistuu. Se on hänen debyyttimaraton, joten uusia kokemuksia hänkin metsästää. Hänen urakkaansa nähden mulla on edessä sprinttimatka. Kaivan vain esiin nyt hyvän juoksufiiliksen, ja pyrin tekemään rennon ja kovan suorituksen. Ykstoistatuntiset yöunet ovat jälleen maistuneet, ja pohkeetkin ovat osoittaneet yhteistyön merkkejä. Toivottavasti ilmakin pysyisi lämpimänä ja sateettomana. Hiilaripainotteista loppuviikkoa kaikille lukijoille! :D

Syksyn startit

HEI!

Viimeisen postauksen jälkeen onkin tapahtunut kaikenlaista.. Päätin hetkellisestä syksyväsymysfiiliksestä huolimatta jatkaa kilpailemista. Vaikka motivaatio oli hetkellisesti kateissa, hämmästyin joka kerta kun tein kovemman treenin ja tajusin, että olin edelleen nousukunnossa. Juokseminen sujui treeneissä siis kuin itsestään. Päätin juosta Kaisaniemenjuoksun viiden kilsan kisan Helsingissä. Kisa juostiin sunnuntaina 16.9. ja ilma oli aurinkoinen. Toisena vaihtoehtona tapahtumassa oli tarjolla puolimaraton, mutta halusin juosta lyhyemmän matkan, koska tuntui, että vauhti asui vielä jaloissani. Reitti oli tarkistusmitattu ja tasan viisi kilsaa. Noin lyhyitä maasto/maantiekisoja on aika harvoin tarjolla Suomessa.

Lähdin rauhassa liikkeelle ja huomasin, etteivät miehet lähteneet yhtään kovempaa. Oma menoni tuntui helpolta ja kevyeltä, joten ylämäistä ja kovasta tuulesta huolimatta lisäsin vauhtia tai ainakin yritin pitää vauhdin kovana kärjessä. Töölönlahdella oli paljon sunnuntaikävelijöitä, mutta onneksi keulapyöräilijä hätisteli ihmisiä edestämme.

Loppupuoliskon nousuissa jäin yhdestä miesjuoksijasta, mutta paluumatkalla Kaisaniemen puistoon sain ajettua hänet kiinni. Puistossa vikan kilsan aikana menin ohi, mutta hän meni vielä kerran ohitseni. Sitten käännyttiinkin jo maalisuoralle ja latasin vielä viimeisen ryhminvaihdoksen jostakin ja pääsin hänen ohitse. Maalissa saatiin eroa kaksi sekuntia. Heh, voitin siis kaikki miesjuoksijat. Aikani oli 17.32. Maaliintuloa seurasi jonkin verran paikalle osuneita ihmisiä ja sainkin vastata hauskoihin kysymyksiin. Lähinnä eniten utelua herätti askellukseni ja spurttimainen loppukiri. Kiva, kun tällaisia juoksutapahtumia tuodaan ihmisten ilmoille.

Vitosen lähtö.

Loppukiri.

Loppuverkalla.

Palauttelin kisasta hyvin ja matkustin takaisin Turkuun. Keskiviikkona vedin juoksukouluryhmän harjoituksia, ja aloin kypsytellä ajatusta Ruissalojuoksuun osallistumisesta. Puolimaratoninnostusta oli havaittavissa ryhmämme naisilla, ja aloin itsekin miettiä Ruisrääkkiin osallistumista. Ajattelin, että juoksisin sen vain pitkänä vauhtikestävyysharjoituksena.

Torstaina tein lopullisen päätökseni osallistumisestani. Lauantaina matkustin bussilla Ruissaloon ja pelkäsin sadetta. Onneksi sää suosi minua jälleen ja pilvet väistyivät. Juuri ennen lähtöä kävin vaihtamassa shortsit. Ruissalon puolimaratonreitti on kaunis ja vaihteleva. Osa matkasta juostaan hiekkateitä, joten reitti ei ole erityisen nopea. Lisäksi mutkia ja mäkiä on paljon. Reitti voisi olla paremmin merkitty ja lähtöalueella voisi olla enemmän vessoja. Juoma-asemia sen sijaan oli ilahduttavan paljon. Itselläni oli vielä geelipussi kädessä melkein koko matkan ajan. :)

Lähdin rauhassa matkaan ja juoksu oli helppoa isossa porukassa. Vähitellen aloin kiristää vauhtia ja aloin saada edellä meneviä miehiä kiinni. Koko ajan tuntui hyvältä ja helpolta. Vatsaani sattui välillä, koska en ole tottunut juomaan kesken suorituksen, mutta puolimaratonilla on pakko. Kympin kohdalla tajusin, että vauhtini on kova, koska väliaikani oli 37.20. Vauhti ei kuitenkaan tuntunut kovalta. Lopussa kierrettiin Kuuvan lenkki. Tunsin, kuinka mulla oli vauhti päällä ja vaan hymyilytti. Hauska kisa. Vikan tonnin hurjastelin 3.30. En tajua. Loppuajakseni tuli 1.18.56, ja sillä irtosi voitto.

Kisan jälkeen muhun iski väsymys. Myös kunnon rankkasade saapui Turkuun. Kisan jälkeen tarjolla oli hernekeittoa, kahvia, mehua, pullaa ja Yosaa. Ainakin palautuminen lähti heti käyntiin, kun pakotin itseni syömään kaiken mahdollisen.

Mitäs teille lukijoille kuuluu? Oletteko osallistuneet johonkin tapahtumiin? Mun juoksukouluryhmään muuten voi edelleen liittyä mukaan! Treenit ovat aina keskiviikkoisin Turussa.

Lauantain saalis.

Juoksukouluun!

Hei!

Ilmoitan nyt täälläkin, että alan huomenna eli keskiviikkona 12.9. vetämään Turussa Runner's High:n juoksukoulua!! Mukaan voi tulla joka keskiviikko. Kokoontuminen on Paavo Nurmen stadionilla kello 18.00. Netissä pitää vain ensin ilmoittautua. Lisätietoa ja ilmoittautumisohjeet juoksukoulusta on Runner's High:n nettisivuilla. Sain tänään tietää, että mukaan on jo ilmoittautunut kymmenen juoksijaa.

Treenit kestävät 1h 15 min – 1h 45min harjoituksesta riippuen. Harjoitus koostuu verryttely- ja venyttelyosiosta, liikkuvuus- ja tekniikkaosiosta sekä kovemman harjoituksen osiosta. Eli yksittäinen harjoitus sisältää juoksuharrastuksen kannalta oleellisen paketin. Kovemmat harjoitteet vaihtelevat ja niiden taso ja kovuus määritellään jokaisen henkilökohtaisen tason mukaan.

Turun juoksukoulu soveltuu tasosta riippuen kaikille kuntoilijoille! Liian hiljaa tai liian kovaa ei kenenkään juoksukouluissamme tarvitse juosta. Usein myös valmentajamme tekevät treenin juoksukoululaistemme kirittäjinä.

Jokainen harjoite tehdään tarkasti valmentajan valvonnan alla ja seurannassa, ja jos juoksuryhmäläiseltä löytyy sykemittari, niin sen käyttöä suositellaan ja opastetaan sen oikeanlaiseen käyttöön.

Kaikki ovat siis tervetulleita ja jokaisella on oma tavoite. Lisäilin tähän hyviä motivaatiokuvia, vaikka juoksukouluun liittymiselle. Kuvat ovat Reasons to be fit -sivustolta.

Vetäjänäkin toimii muuten varsinainen wonder-woman! :D Hyvää illanjatkoa kaikille!