Vähän niinkuin ylimenokausi

Yleisurheilijoilla on perinteisesti ylimenokausi kilpailukauden päätyttyä syyskuussa. Nuoruudestani muistan lauseen, jota toitotettiin leireillä. "Eivät nuoret juoksijat tarvitse ylimenokautta." Enkä tosiaan tarvinnut. Kun kesän kisat loppuivat, juostiin syksyn maastokisoja ja muutamia hölkkätapahtumia marraskuuhun asti. Joulukuun puolella olivat jo ensimmäiset hallikisat, joita jatkui maaliskuun alkuun. Sitten juostiin taas maastoja toukokuun puoliväliin, josta siirryttiin radalle. Aina oli jotain, eikä koskaan väsyttänyt. 


Toista se on nyt. Ruotsiottelun jälkeen tekisi aina mieli levätä, vaikka olisi takana rikkinäinen harjoituskausi ja vähän kisoja. Toisilla tuntuu veto loppuvan täysin jo Kalevan Kisoihin, vaikka sen jälkeen on vielä paljon hyviä ratakisojakin jäljellä. Nyt pidin maaottelun jälkeen henkisen viiden päivän huilin ja lähdin Hampuriin juoksemaan maantiekymppiä. Kunto ei tuossa ajassa notkahtanut ja tuloksena maantiekympin ennätys taistelujuoksulla 34.11. Virallinen bruttoaika oli sitten sekunnin huonompi.

Hampurin kisan jälkitunnelmissa. Nuo kovat naiset jäivät mun taakse! Paula Todoran (oik.) on muuten tuore Romanian mestari puolimaratonilla.

Syksyn aikana sain vihdoin valmiiksi yleisurheilun Nuorisovalmentajatutkinnon Pajulahdessa. Ryhmässämme oli ihan mielettömän hauska meininki. Kaikki lajit tuli käytyä hyvien kouluttajien opissa. Ennakkoon mietin, että tämä viimeinen jakso olisi kaikista puuduttavin, kun aiheena olivat heittolajit. Totuus oli toinen, sillä koko ajan oli mielenkiintoista treeniä ja asiaa, vaikka oltiin kaukana meikäläisen mukavuusnurkkauksesta. Kiekonheitto ei oikein lähtenyt ja moukari oli järkyttävän painava, mutta kuulan ja keihään sain jopa muutamaan otteeseen lentämään. 

Mäkisen Anssi yrittää opettaa mulle kiekkoa.. ;)

Vietin oikeastaan koko syksyn ajan arkisin ylimenokautta, johon yhdistin pk-harjoittelua. Juoksin pk-lenkkejä, vedin lasten yleisurheiluharjoituksia, huolehdin palautumisesta ja lihashuollosta. Viikonloppuisin osallistuin kisoihin. Hollannissa kävin syyskuun lopussa vielä yrittämässä maantiekymppiä, mutta kuuma keli ja liian kova aloitus veivät parhaan terän juoksusta. Olin kuitenkin helpottunut, että huonollakin tuntemuksella juoksu kulki 34.37. Kyseisessä Utrechtin kisassa on neljä vuotta sitten juostu kaikkien aikojen kovin miesten maantiekympin aika. Reittiä on kuitenkin sittemmin muutettu yleisöystävällisempään eli hitaampaan muotoon. Tapahtumana se oli hieno. Plussaa tietysti eliittijuoksijoiden kuninkaallisesta kohtelusta. Oli hassua, kun kisan jälkeen moni kysyi olenko ihan oikeasti Suomesta, koska päälläni oli Suomen edustustakki. Hollantilainen manageri selvensi, etteivät skandinaavit yleensä juokse eliittistarteissa kymppisakkiin. Ihmettelin, koska itse olin lähinnä pettynyt kisaani. Ehkä se todella on totta, että kovemmassa kisaseurassa kehittyy ja alkaa ajattelemaan itseään jo seuraavalle tasolle.

Eliittijuoksijoiden taukohuone. Keskityin lattialla ja hörpin VIP-juomana Aguariusta.

Maalialueella myytiin pokaaleja! Juoksijat saivat sitten ostaa omansa! Olis varmaan pitänyt varata yks kirppispöytä ja laittaa pytyt myyntiin..

Hotellin respassa mua luultiin norjalaiseksi. Myös telkkarin asetukset olivat norjaksi.. Kisojen lopputuloksissa olinkin sitten jo hollantilainen. :D

Suuremmitta stresseittä viimeistelin kauteni Hangon puolimaratonilla eli Itämerimaratonilla. Olin päättänyt, että huonon kelin sattuessa juoksen vain neljännesmaratonin, mutta kyseiseen tapahtumaan haluan tänä vuonna mukaan. Onneksi keli oli täydellinen ja starttasin elämäni viidennelle puolikkaalle. Edellisestä oli aikaa jo vierähtänyt puolitoista vuotta, mutta tiesin, että kympeiltä haettu vauhti kantaisi varmasti reilut 15km. Loput tulisi päättäväisyydellä ja sisulla. Ja niinhän se meni, alkuvauhti oli jopa varovaista. 3.40-vauhti tuntui naurettavalta hölkältä. Puolimatkan kohdilla kiristin vauhtia ja loppu tuli hyvin. 

Ongelmat alkoivat noin 17kilsan kohdalla krampeilla. Tuntui, että kroppa ihmetteli miksi juoksen näin kauan kovaa. Tuntui, että se huomioi pienetkin nykäykset, rytminvaihdokset ja mutkat. Olisin halunnut juosta kovempaa, mutta jalat tuntuivat pettävän alta. Viimeisen kaksi kilsaa mölysin ääneen, että kramppaa ja en voi juosta. Samalla GPS-kello näytti kilsavauhtia 3.20-3.25 väliin. Äiti huuteli mulle puoli kilsaa ennen maalia, että ei sitä oloa askeleestasi huomaa, juokse nyt vain maaliin tai jotain.. Olisi tehnyt mieli keskeyttää. Luulin, että polvet katkeaa. :) Puolentoistaminsan enkkaparannus ja Suomen kärkitulos lämmitti mieltä samalla kun kylmäpussit kylmensivät koipia. Ensi kerralla valmistaudun.

Äidin nappaama kuva kauheista loppumetreistä.

Muutaman tunnin päästä fiilikset olivat jo huomattavasti paremmat!

Kaksi viikkoa huilasin ja päätin tyhmyyksissäni juosta vielä yhden kisan. Pihtisalmen retrojuoksu houkutteli hyvillä rahapalkinnoilla, mutta valitettavasti mun eväät oli jo syöty. Eikä hengitystä helpottanut syksyn ekan pakkasyön jälkeinen kirpeä aamu. Korisin koko 9,4kilsan matkan. Omista jalkaongelmistaan toipunut teräslady Laura Markovaara jaksoi lopun niin terävästi, ettei oma vauhtini riittänyt. Silti ajallisesti rankka reitti kulki kovaa. 

Sunnuntaina tein jälleen huonon ratkaisun ja juoksin pitkän lenkin jumisilla pohkeillani Ruissalossa. Illan päätteeksi leikattu akilles muistutti olemassaolostaan ja täytti itsensä nesteellä. Pohkeet olivat umpijumissa. Päätin, että nyt on aika oikealle ylimenokaudelle. En halua huilata toista talvea putkeen. Maajoukkueleirillä Pajulahdessa juoksin vain yhden lenkin ja tein muuten korvaavaa harjoittelua ja punttia. Jätin myös Pohjoismaiden mestaruusmaastoja varten järjestetyn katsastusjuoksun väliin. Lisäksi tein selväksi, etten juokse PM-maastoja myöskään Hakunilassa. 

Janican Minillä kurvailtiin maajoukkueleirille Pajulahteen.

Lepo, korvaavat ja huoltotoimenpiteet ovat osoittautuneet jo nyt oikeiksi ratkaisuiksi. Jalat ovat kunnossa. Hengitys on tottunut kylmenevään ilmaan. Voin taas juosta kivuitta. En ole väsynyt ja motivaatio nousee taas esiin. Viikonloppu Helsingissä oli sopiva tähän väliin. Olin toimitsijatehtävissä Runner's High:n Halloweenrunissa lauantaina ja osallistuin porukan pikkujouluihin. Vähitellen totutan nyt itseni takaisin normaaliin pk-kauden harjoitteluun ja joulukuun puolivälissä suuntaan maajoukkuejuoksijoiden kanssa pitkästä aikaa etelän leirille Espanjan Torreviejaan. Ensi vuoteen pääsen toivon mukaan ehjänä ja paremmista lähtökuopista kuin koskaan ennen! Mukavaa syksyn jatkoa kaikille!

Pelottavaa jengiä.. Mulle laitettiin veitsi kurkulle.

Aina herttainen Nina Chydenius (keskellä) oli mukna kympillä!

Hunajata

Moi!

Reilu kuukausi on vierähtänyt edellisestä postauksesta. Jalka oireilee toisinaan edelleen. Juoksumääriä olen saanut kasvatettua tuskallisen hitaasti, mutta kroppa ottaa nyt harjoittelua hämmästyttävän hyvin vastaan.

Kahdeksaan kuukauteen ei ollut mitään asiaa kisoihin.

Viikkokilsamäärät ovat kehittyneet viimeisessä kuudessa viikossa seuraavasti: 20km-30km-31km-43km-51km-40km. Tietysti lisäksi olen lähinnä vesijuossut ja pyöräillyt. Välillä on hyviä päiviä ja välillä taas maailma tuntuu synkältä ja epäreilulta. Liian tuoreessa muistissa ovat edelleen viime kauden fiilikset, ja etenkin se, kun juoksu ei tuntunut yhtään miltään. Ihan sama mitä teki. Aina palautui, aina kulki, aina oli helppoa ja aina kaikki oli vain kivaa. Ja kello sai hymyilemään tyhmästi. Kyllä nytkin on toisinaan kivaa. Vappuna oli kivaa, ja sain ihmeellisen hetken mielijohdeälynväläyksen ilmoittautua sunnuntaina Harjavallassa järjestettävään Hunajahölkkään.

Noh, ehkä A-P Niinistön kevyt painostus lähteä testaamaan jalkaa ensimmäistä kertaa yhtenäisessä kovassa juoksussa vaikutti. Pitkän ajan jahkattuani uskalsin ilmoittautua. 17-vuotiaana teinihurjastelijana olin viimeksi ollut samassa kisassa, joten muistin hämärästi reitin jopa 15 vuoden takaa. Kunnon kylähölkän tapaan Hunajahölkässäkin on juostu vuosikymmenet samaa reittiä. Tunnelma on hyvä, järjestelyt on hoidettu hyvin ja kaikki saavat hunajaa!  Matka on 6,4km, ja lähtö ja maali sijaitsevat urheilukentällä. Pääosa reitistä juostaan kuitenkin pehmeällä purulla ja hiekalla. Jalkani tykkää tällä hetkellä juuri pehmeästä alustasta, joten olosuhteet jalan testaamiseen olivat hyvät.

Naureskelin ennen kisaa itselleni ja talvella tehdylle lupaukselleni.  Olin luvannut, että jos pääsen vielä jaloilleni ja juoksemaan, niin treenaan ensin itseni kuntoon, enkä heti muutaman treenin jälkeen mene puolikuntoisena osatelakkalaisena kärvistelemään johonkin kylähölkkään..  Ja tässä sitä taas oltiin. Asettelemassa hiihtonumeroa pinkin paidan päälle ja miettimässä mitä vauhtia uskallan lähteä matkaan! Yhtään ei tietenkään helpottanut, että kohtasin yllättävää mediahuomiota ja kaikki tuntuivat olevan kovin kiinnostuneita päivän kunnostani.

Juuri ennen starttia aurinko paistoi, ja päätin olla rohkea, ja juosta shortseissa ja t-paidassa. Se oli kuitenkin virhe. Heti lähtölaukauksen jälkeen aurinko meni pilveen, alkoi sataa ja ilma kylmeni. Puolivälissä olin jo aivan jäässä. Niskaan tuli räntää ja rakeita. Hengitys toimi loistavasti, koska sade vei siitepölyt mennessään. Vähitellen en tuntenut ranteita enkä reisiä. Iho oli punainen ja yritin vain juosta täysiä maaliin. Muut naiset jätin puolentoista kilsan kohdalla. Loppu tuli käsittämättömän kovaa ja lyhyet asfalttipätkät juoksin tien vieressä nurmikolla säästääkseni jalkaa.

Kisan jälkeen tuli hyvät fiilikset. Jalka ei kipeytynyt, mutta loppuverkkaa en voinut tehdä, koska olin niin jäässä, että tärisin. Kisa ylitti myös paikallislehden uutiskynnyksen. Siitä voi taas olla montaa mieltä, osaako esiintyä edukseen! :D Ennen kotiinlähtöä menimme vielä Turun Aqua Runner´s porukalla testaamaan Harjavallan uuden uimahallin. Uskaltauduin jopa vesiliukumäkeen, joten tein taas juttuja, jotka eivät kuulu mukavuusalueelleni! SM-maastot jätän kuitenkin väliin, ja yritän jatkaa kunnon kehittelyä kesää kohti. Vielähän on kesää jäljellä. Jopa mulla! ;)

Maastopäätös

Heiheihei heihei hei!

Tosiaan, kuten joku varmaan onkin huomannut, niin olen sunnuntaisen Vantaan SM-maastokisan listoilla. Ja tosiaan tarkoituksena on startata ja tehdä tähänastisen SM-maastourani paras sijoitus aikuisten sarjassa. Olen osallistunut aiemmin yleisen sarjan kisaan vain kaksi kertaa (vuosina 2005 ja 2010) ja molemmilla kerroilla sijoitus on ollut 13. En siis todellakaan ole mikään maastotykki, ja keväällä mua piinaa eniten siitepölyallergiasta johtuvat hengitysvaikeudet. 

Nuorten sarjoissa pärjäsin toisinaan hyvin, mutta matkanahan junnusarjojen tytöillä on vain 4km. Mestaruuden N19-sarjassa juoksin vuonna 2000 Kemissä, jossa lumilinnakaan ei ollut vielä kokonaan sulanut eikä siis siitepölyistä tietoakaan. :)

Vantaalla järjestettiin SM-maastot edellisen kerran vuonna 1995, jolloin olin 12-vuotiaana mukana 17-vuotisten nelosella. Olin tuolloin 30., joka oli ihan kelvollinen suoritus, sillä osanottajia taisi olla lähes sata. Muistan noista kisoista kaksi juttua. Puolessa matkassa muhun iski kauhea vatsakramppi, jonka takia kävelin kymmenen askelta. Mietin puoli kilsaa uskallanko kävellä, mutta tulin siihen tulokseen, että se on ainoa ratkaisu. Vanhempani olivat ratavalvojia, joten heidän kohdalla en kehdannut kävellä. Lisäksi huomioin, että reitin varressa oli koko ajan joitakin tuttuja. Vähän myöhemmin otin askeleeni ja kramppi helpotti. Kisateltalta ostin ASICS-merkkisen hihattoman kisapaidan, ja ajattelin, että joku päivä juoksen se päällä vielä maratonin. Mitäköhän tuo 18 vuoden takainen tyttö miettisi, jos saisi tietää, että maraton on edelleen juoksematta, mutta paita on tallessa ja mahtuu vieläkin päälle!?! :D

Viime lauantaina osallistuin pm-maastoihin, jotka järjestettiin Hakunilassa samalla reitillä, jossa kilpaillaan sunnuntainakin. Fiilis oli hyvä, vaikka olinkin ollut promoamassa ASICS-tuotteita HCR:n expossa seitsemän tuntia edellisenä päivänä. Jalkani olivatkin ihan turvoksissa ja väsyneet perjantaina, mutta ajattelin, että lauantain maastokisa on sopiva piristys tähän väliin. Henkisesti on helpompaa startata SM-kisaan, kun reitti tuli tutuksi kisaolosuhteissa jo pm-juoksussa. Muutenkin Hakunilan urheilukenttä näytti hienolta, kun ensi kertaa näin uusitut rakennukset.

HCR:n exposta.

Juoksu kulki yllättävän rennosti. Matkana oli vain kaksi kierrosta eli reilu 4km. Taivallettiin reilu 2,5km yhdessä HIFK:n Maria Söderströmin kanssa, mutta sitten hän jäi vauhdistani. Piirinmestaruus tuli ajalla 14.24. Garmin näytti matkaksi 4,2km. Reitti ei ole yhtään niin kauhea ja paha, kun SM-maastoreitit toisinaan ovat. Alustana on rataa, hiekkatietä, nurmikkoa, pehmeää hiekkaa ja purua. Eli jokaiselle jotakin.. Matkalla on kaksi pitkää alamäkeä ja pari tiukempaa ylämäkeä. 

Kisan jälkeen poseerattiin!

Reitti on silti ihan tarpeeksi raskas, varsinkin kun juostaan sunnuntaina vielä kierros lisää. Toivon lauantai-illalle sadetta, jotta siitepölyarvot hieman laskisivat. Liikaa vettä ei kuitenkaan tarvita, sillä ajatuksissani on hyödyntää ”mailerimaista” askeltani ja en halua, että alusta pehmenee. :) Meitä HKV:n naisia on ilmoittautunut starttiin neljä, joten joukkuekin saadaan kasaan. Pitäkäänhän peukkuja! Nyt tarvitaan asennetta ja vauhtia! :) Hyvää kisaviikonloppua lukijoille! (Teitä on tilastojen mukaan yllättävän paljon..)

Juokseminen ja allergia

Hei!

Kevätflunssa alkaa vähitellen helpottaa. Tästä päästäänkin sujuvasti seuraavaan ajankohtaiseen aiheeseen eli siitepölykauteen. Olen ollut lapsesta asti allerginen. Erityisesti kevät on aina ollut vaikeaa aikaa. Muistan, kun olin viisivuotias ja kevätaamuni alkoivat sillä, että suunnistin kylpyhuoneeseen pesemään yön aikana muurautuneet silmäni auki. Mulla oli aina silmätulehdus ja keuhkoputkentulehdus. Olin aina ihan tukossa. Inhosin silmätippoja, koska en osannut laittaa niitä itse.

Kevät 1993 oli vaikea koivuallergisille. Silloin minäkin sain ensimmäisen koivuallergiadiagnoosini yhdessä astman kanssa. Meillä oli ollut nuorten pm-maastot Paloheinässä. Jo lähtöviivalla avasin keuhkojani oksentelemalla limaa. Muut tytöt kerääntyivät ihmettelemään, mitä olin mahtanut syödä. Odotin hyvää juoksua, mutta eihän siitä mitään tullut. Hengitys vinkui ja Paloheinän mäet olivat tavallista hankalampia. Olin 11-sarjassa viides, joka oli tuolloin paras siihenastinen sijoitukseni pm-maastoissa. Se ei kuitenkaan lämmittänyt. Olin vihainen, sillä omasta mielestäni jäin kärkitytöille aivan liikaa ja liian helposti.

Koivu.

Pääsin valittamaan tilanteestani lääkärille. Viides sija ärsytti. Mua tutkittiin ja selvisi, että keuhkojeni kapasiteetista noin 30 prosenttia oli käytössä. Lääkäri ilmoitti myöhemmin vanhemmilleni, että tuossa tilanteessa lapsi ei normaalisti suostu juoksemaan askeltakaan, mutta tuo tyttö mesoo, että oli vasta viides. Sain ensimmäiset astmalääkkeeni ja lupauksen lääkäriltä, että jos muistan ottaa lääkkeet ohjeiden mukaan, niin vuoden päästä olen piirinmestari. Tämä diili tuntui hyvältä, ja vuoden päästä tosiaan voitin 12-vuotiaiden sarjan minuutin erolla seuraavaan.

Syksyllä on hyvä hengittää.

Valitettavasti tarinan jatko ei ole yhtä onnistunut. Juoksumääräni kasvaessa henkeen vedetyn pölyn määräkin on kasvanut. Astma ja allergia ovat olleet elämässäni aina. Toisinaan kevät on ollut todella vaikea. Useana vuonna olen paennut pahinta koivuaikaa ulkomaille. Yleensä silloin paluu Suomeen on ollut tosi vaikea. Olen saanut herkästi hengitystieinfektion ja tapellut sitten sen kanssa pahimmillaan koko kauden ajan. Tämän kevään olen ajatellut olla Suomessa, ja yritän kestää allergia-ajan. Jos tilanteeni pahenee, otan äkkilähdön muualle. Kesällä kukkii heinät ja loppukesällä pujo, joten mun on vaan kestettävä. SM-maastot jätän todennäköisesti suosiolla väliin.

Terveystalo haastatteli mua muutama viikko sitten allergioita käsittelevään juttuun. Jutussa on tarkemmin allergia-asiaa kiinnostuneille. Sen voi lukea täältä. Toivotaan nyt, että tulee hellejakso, jonka jälkeen tulee kunnon vesisademyrsky...:)

Onko teillä muilla allergiaongelmia keväisin tai kesäisin? Teettekö muutoksia yksittäisiin harjoituksiin tai harjoitusohjelmaan allergian takia?

ASICS klinikka

HEIII!

Huomenna on mahdollisuus tulla katsastamaan kevään ASICS-mallisto Jumbon Intersporttiin! Meillä on siellä ASICS klinikka siis lauantaina 6.4. klo 10-16 ! Toimin itse asiantuntijana ja lisäksi paikalla on naprapaatti Lauri Kalima.

Tervetuloa testaamaan oma askelluksesi! Autamme sinua löytämään jalallesi ja askeleellesi parhaiten sopivat juoksukengät kesäksi. Lauantaina askelklinikoita on myös monissa muissa urheiluliikkeissä ympäri Suomea. Voit tarkistaa klinikka-aikataulun täältä.

Fiiliksissä Fujista!

Moikka!

On tullut pidettyä blogitaukoa, koska olen ollut edelleen flunssassa. En ole siis voinut juosta. En myöskään ole tehnyt muuta urheilua. Viime viikonloppuna tosin kävin toisen osan Trainer4You:n kuntosalivalmentajakoulutuksesta ja selvisin näyttökokeesta. Muutakin kivaa on tapahtunut, sillä sain vahvistuksen, että pääsen mukaan Japanin Chibaan juoksemaan maratonviestiä Suomen maajoukkueessa. Reissuun on lähdössä kahdeksan juoksijaa, mukana mm. Minni ja veljeni Aki.

Nämä kuvat ovat edelliseltä Japanin reissulta kolmen vuoden takaa.

Lentokoneesta kuvattu Fuji.

Ja Fujista siirrytään toiseen Fujiin. Olen nimittäin saanut Asicselta pari hehkuttamisen arvoista juttua. Ykkösenä uudet Gel-Fuji Attack -maastojuoksulenkkarit. Nämä ovat loistavat syksykeleissä. Pohjat ovat pitävät ja gore-tex -pinnan ansiosta jalat pysyvät kuivana. Silti lenkkarit ovat notkeat ja hyvät jalassa. Ja booonuksena tietysti maailman kaunein ulkonäkö. :) Ja Japaniteema on huomioitu kantapään heijastimella, joka esittää Fuji-vuorta! :D Omani ovat kokoa 37, mutta ovat mulle ihan sopivat (jalkani normaalisti pieni 36). Joten kannattaa ottaa suoraan omaa numeroa reilumpi koko jo heti sovittaessa. Lisäksi lesti on kapea.

Fuji-vuori!

Pitävä pinkki pohja.

Sitten vielä muihin aiheisiin. Kaija laittoi mulle jokin aika sitten blogihaasteen, ja oon nyt vihdoin jaksanut tehdä sen. Pahoittelen tylsiä vastauksiani, mutta kun parhaat jutut ovat joskus vähän yksinkertaisia.

• Mitä tekisit, jos voittaisit lotossa miljoonan? Ostaisin osakkeita, kävisin kampaajalla ja lähtisin reissuun. Tukisin taloudellisesti jotain nuorta juoksijaa.
• Suurin haaveesi lähitulevaisuudelta? Olla onnellinen.
• Suosikki vuodenaikasi? Kesä.
• Erikoisin taitosi? Olen liian hyvä biisikärpäsessä.
• Mistä saavutuksestasi olet erityisen ylpeä? Juoksu-urastani  sekä pienistä itseni voittamisen hetkistä.
• Oletko ilta-vai aamuihminen? Ilta.
• Mihin olet koukussa? En mihinkään. Riippuvuus on heikkoutta.
• Miten tykkäät rentoutua? Sohvalla maaten ja katsellen jotain hyvää leffaa tai sarjaa ja samalla syöden itsetehtyä pitsaa.
• Haaveidesi matkustuskohde? Malediivit.
• Mitkä ovat vakio-ostoksesi ruokakaupasta? Karpalomehu, kanaa, tummaa pastaa ja juustoa.
• Ketä ihailet? Ihmisiä, joilla on elämässään se oma juttu, jonka eteen ovat tehneet uhrauksia muiden mielipiteistä välittämättä.

Niin joo, viime viikolla myös vanhenin. Täytin 30! Ja opettelin tekemään täydellisen mummonutturan. En kokenut ikäkriisiä, koska nyt olen tarpeeksi vanha juoksemaan pitkiä matkoja. Heh. Hyvää syksyn jatkoja kaikille!!! :)

Syksyn startit

HEI!

Viimeisen postauksen jälkeen onkin tapahtunut kaikenlaista.. Päätin hetkellisestä syksyväsymysfiiliksestä huolimatta jatkaa kilpailemista. Vaikka motivaatio oli hetkellisesti kateissa, hämmästyin joka kerta kun tein kovemman treenin ja tajusin, että olin edelleen nousukunnossa. Juokseminen sujui treeneissä siis kuin itsestään. Päätin juosta Kaisaniemenjuoksun viiden kilsan kisan Helsingissä. Kisa juostiin sunnuntaina 16.9. ja ilma oli aurinkoinen. Toisena vaihtoehtona tapahtumassa oli tarjolla puolimaraton, mutta halusin juosta lyhyemmän matkan, koska tuntui, että vauhti asui vielä jaloissani. Reitti oli tarkistusmitattu ja tasan viisi kilsaa. Noin lyhyitä maasto/maantiekisoja on aika harvoin tarjolla Suomessa.

Lähdin rauhassa liikkeelle ja huomasin, etteivät miehet lähteneet yhtään kovempaa. Oma menoni tuntui helpolta ja kevyeltä, joten ylämäistä ja kovasta tuulesta huolimatta lisäsin vauhtia tai ainakin yritin pitää vauhdin kovana kärjessä. Töölönlahdella oli paljon sunnuntaikävelijöitä, mutta onneksi keulapyöräilijä hätisteli ihmisiä edestämme.

Loppupuoliskon nousuissa jäin yhdestä miesjuoksijasta, mutta paluumatkalla Kaisaniemen puistoon sain ajettua hänet kiinni. Puistossa vikan kilsan aikana menin ohi, mutta hän meni vielä kerran ohitseni. Sitten käännyttiinkin jo maalisuoralle ja latasin vielä viimeisen ryhminvaihdoksen jostakin ja pääsin hänen ohitse. Maalissa saatiin eroa kaksi sekuntia. Heh, voitin siis kaikki miesjuoksijat. Aikani oli 17.32. Maaliintuloa seurasi jonkin verran paikalle osuneita ihmisiä ja sainkin vastata hauskoihin kysymyksiin. Lähinnä eniten utelua herätti askellukseni ja spurttimainen loppukiri. Kiva, kun tällaisia juoksutapahtumia tuodaan ihmisten ilmoille.

Vitosen lähtö.

Loppukiri.

Loppuverkalla.

Palauttelin kisasta hyvin ja matkustin takaisin Turkuun. Keskiviikkona vedin juoksukouluryhmän harjoituksia, ja aloin kypsytellä ajatusta Ruissalojuoksuun osallistumisesta. Puolimaratoninnostusta oli havaittavissa ryhmämme naisilla, ja aloin itsekin miettiä Ruisrääkkiin osallistumista. Ajattelin, että juoksisin sen vain pitkänä vauhtikestävyysharjoituksena.

Torstaina tein lopullisen päätökseni osallistumisestani. Lauantaina matkustin bussilla Ruissaloon ja pelkäsin sadetta. Onneksi sää suosi minua jälleen ja pilvet väistyivät. Juuri ennen lähtöä kävin vaihtamassa shortsit. Ruissalon puolimaratonreitti on kaunis ja vaihteleva. Osa matkasta juostaan hiekkateitä, joten reitti ei ole erityisen nopea. Lisäksi mutkia ja mäkiä on paljon. Reitti voisi olla paremmin merkitty ja lähtöalueella voisi olla enemmän vessoja. Juoma-asemia sen sijaan oli ilahduttavan paljon. Itselläni oli vielä geelipussi kädessä melkein koko matkan ajan. :)

Lähdin rauhassa matkaan ja juoksu oli helppoa isossa porukassa. Vähitellen aloin kiristää vauhtia ja aloin saada edellä meneviä miehiä kiinni. Koko ajan tuntui hyvältä ja helpolta. Vatsaani sattui välillä, koska en ole tottunut juomaan kesken suorituksen, mutta puolimaratonilla on pakko. Kympin kohdalla tajusin, että vauhtini on kova, koska väliaikani oli 37.20. Vauhti ei kuitenkaan tuntunut kovalta. Lopussa kierrettiin Kuuvan lenkki. Tunsin, kuinka mulla oli vauhti päällä ja vaan hymyilytti. Hauska kisa. Vikan tonnin hurjastelin 3.30. En tajua. Loppuajakseni tuli 1.18.56, ja sillä irtosi voitto.

Kisan jälkeen muhun iski väsymys. Myös kunnon rankkasade saapui Turkuun. Kisan jälkeen tarjolla oli hernekeittoa, kahvia, mehua, pullaa ja Yosaa. Ainakin palautuminen lähti heti käyntiin, kun pakotin itseni syömään kaiken mahdollisen.

Mitäs teille lukijoille kuuluu? Oletteko osallistuneet johonkin tapahtumiin? Mun juoksukouluryhmään muuten voi edelleen liittyä mukaan! Treenit ovat aina keskiviikkoisin Turussa.

Lauantain saalis.

Kisaraportit

Hei!

Voisin tehdä pienen yhteenvedon täällä viimeaikaisista kisastarteistani. Kalevan kisoissa tosiaan juoksin 5000m ja 1500m viimeisenä kilpailupäivänä sunnuntaina. Valmistautuminen kisoihin oli sujunut hyvin, mutta kisapäivään mahtui hieman epäonnea. Vitosen toisella tonnilla sisäkentän puolelta kaatui tuulipussilipputanko äkillisesti eteeni. Tein reaktiona kunnon varsahypyn ja loikkasin tangon yli. En oikein edes ehtinyt tajuta, mitä tapahtui.

Oikeassa takareidessä tuntui oudolle ja ajattelin, että loukkaannuin reidestä jotenkin. Kuitenkin matkaa oli jäljellä vielä monta kierrosta, ja olin kisassa kuudentena. Yritin kovasti psyykata ajatukseni takaisin kilpailuun ja keskittyä tekemään hyvän juoksun. Nousin viidenneksi, mutta en saanut enää neljän juoksijan kärkijoukkoa kiinni. Kärjessä lähdettiin aluksi minulle hieman liian kovaa vauhtia matkaan, joten jäin juoksemaan omaa vauhtiani. Keli oli kuitenkin tuulinen ja en pystynyt pitämään matkalla yllä ihan suunniteltua vauhtiani. Loppuaikani oli 16.56. Heti maaliin päästyäni huomasin, että mulla on koko oikea puoli selästä krampissa ja etenkin alaselkä oli tosi kipeä. Kipu säteili myös reiteen.

Valmentajani sanoi, että "onnettomuuden" jälkeen juoksuasentoni uuttui toispuoleiseksi, ja hän oli heti nähnyt, että hyppy aiheutti selkääni jotain. Onneksi seurallani oli kisoissa mukana fysioterapeutti, joka käsitteli erittäin kovaotteisesti selän kisan jälkeen. Otin myös yhden särkylääkkeen. Sitten aloin keskittyä vielä päivän toiseen juoksuun. Fiilikset olivat vähän tyhjät, kun ärsytti vitosen kisa, vaikka tavallaan juoksin ihan senhetkisen tasoni mukaisen juoksun siinä kelissä. Tuli vain niin epäuskoinen fiilis, että miten just mulle voi käydä noin!

Noh, lähdin sitten rennosti ilman paineita tonnivitoselle. Siinäkin kärki lähti aluksi kovaa, mutta tuuli verotti kaikkien matkavauhtia. Itse lähdin aika rauhassa ja parantelin vähitellen sijoituksiani. Lopuksi sain vielä hyvän iskun päälle ja nousin yllätyksekseni neljänneksi. Aikani oli 4.31. Pronssiin jäi kuitenkin yli kolme sekuntia, joten mitalijossittelut oikeastaan voi unohtaa. Tietysti tilanne olisi voinut olla toinen, jos olisinkin päättänyt keskittyä 1500:lle vitosen sijaan, mutta tulevaisuuttani ajatellen tämä oli oikea ratkaisu.

Kisajärjestäjät eivät ottaneet vastuuta eteeni kaatuneesta esineestä. He vain pahoittelivat tapahtunutta. Mielestäni SM-tason kisoissa, (eikä kyllä missään muissakaan) saisi tapahtua urheilijoille tuollaista. Kisojen jälkeen kävin pari kertaa naprapaatilla Turussa, ja hän laittoi selkääni paikoilleen. Otin seuraavan viikon rennosti, mutta torstaina kävin testailemassa tonneja radalla. Ällistykseni oli suuri, kun tajusin, että kuntoni on edelleen nousussa. Juoksin siis torstain treenissä kesän parasta vauhtia! Sen seurauksena päätin startata sunnuntaina Turussa 3000 metrin kilpailuun.

3000 metrin kisa pidettiin siis viime sunnuntaina Paavo Nurmen stadionilla Turussa. Selkäni oli vielä Kalevan kisojen tapahtumien jäljiltä hieman juminen, mutta muuten fiilikset olivat erinomaiset. Päätin rohkeasti, että tavoittelen kisassa kolmosen ennätystäni. Kisaan osallistui monta juoksijaa ja jopa kaksi kenialaista. Kysyin kenialaisilta, mitä vauhtia he meinaavat juosta ja toinen sanoi, että hänen tavoitteena on 9.00 ja toisen tavoite oli 9.15. Itse ajattelin lähteä 9.30-vauhtia. 13-vuotta vanha ennätykseni oli 9.36.07 ja kauden parhaani 9.52.24.

Lähdin matkaan tasaista vauhtia ja yllättävän helposti pystyin ylläpitämään suunniteltua vauhtia. Toisella tonnilla ajoin toisen kenialaisen kiinni, ja jätin hänet samantien. Tuuli oli ihan hirveä ja aina etusuoralla sai ihan hulluna tehdä töitä, ettei putoaisi vauhdista. Vikalla tonnilla tuuli vielä yltyi. Onneksi jaksoin puskea ja loppuaikani oli ennätys! 9.34.30 ! Uskomaton fiilis! Sainpas siirrettyä viime vuosituhannelta asti kummitelleen ennätykseni historiaan.

Tällä viikolla olen tehnyt pk-kauden treenejä. Yhden kahdeksan kilsan kiihtyvän vauhtikestävyystreenin kävin juoksemassa Ruissalossa. Tänään tein parin tunnin pitkän lenkin. Tuosta viime sunnuntain kisasta on olemassa kuvamateriaalia, kunhan saisin ne itselleni! Sitten voin laittaa muutaman kuvan tännekin.

Nyt alkaa ratakausi olla osaltani paketissa. Ensi viikonloppuna on vielä innokkaille ratakisoja, mutta en tiedä osallistuisinko enää niihin. Kylmät ja tuuliset syksykelit eivät ole ratakisoissa kivoja. Ratakisat kuuluu kesään ja niissä on tarkoitus juosta pienissä vaatteissa! :) Muuten kyllä tykkään kovasti syksystä ja on ihana aloittaa uutta treenikautta ja tehdä pk-treenejä syksyisessä luonnossa. Olen kyllä ajatellut osallistua johonkin syksyiseen juoksutapahtumaan. Onko täällä muita syksylenkkeilystä/ syksyn juoksutapahtumista innostuneita? Entä seurasko joku innokas Kalevan kisoja telkkarista?

Asics Gel Fuji Attack maastojuoksulenkkarit!

Hej!

Pakko esitellä teille uusimmat ystäväni. Olen viime aikoina juossut metsäpoluilla Asicsen maastojuoksuun tarkoitetuilla Gel Fuji Attack-lenkkareilla. Uuden Fuji trail malliston Gel Fuji Attack on kevyt ja tosi istuva maastojuoksukenkä.

Aika räväkän väriset!! Nämä siis naisten malli ja kokoa 36.

 Lestiltään kenkä on DS-trainerin tyyppinen, joten soveltuu ainakin omaan jalkaani tosi hyvin. Painoa tietysti on hieman enemmän, koska pohja on suunniteltu jämäkäksi ja maastoon soveltuvaksi. Maastojuoksukengäksi nämä ovat todella rullaavat ja keveät kengät.

Erittäin pitävä ja joustava pohja.

 Pohja tuntuu erityisen pitävältä. Kengän ulkopinnassa on Rock Protection Plate -materiaalia, joka vähentää kulumista. Yläosasta kenkä on tehty niin, että vettä imeytyisi mahdollisimman vähän ja pohjan materiaalin tulisi mahdollistaa hyvin kosteuden poistuminen. Kengännauhat piilotetaan solmimisen jälkeen kielessä olevaan hauskaan taskuun. Tässä ajatuksena se, ettei maasto-olosuhteissa nauhat takerru mihinkään ja meno jatkuu vaivattomasti. Nimensä lenkkarit ovat saaneet tietysti japanilaisen Fuji-vuoren mukaan, joka komeileekin kengän takaosassa heijastavana.

Siinä se Fuji-vuori komeilee!

Löysin Youtubesta pienen esittelypätkän lenkkareista. Videon esittelyssä ovat miesten mallin kengät. Hintaa Gel Fuji Attackeillä on noin 150 euroa.


Miltäs kenkä teidän mielestä näin ulkoisesti näyttää?  Vai onko joku ehtinyt jo kokeillakin? Myynnistä näitä löytyy ainakin pääkaupunkiseudun hyvinvarustetuista Intersporteista ja tietysti nettikaupoista. Syksyksi markkinoille on tulossa tietysti enemmän maastojuoksukenkiä.