Fiiliksissä Fujista!

Moikka!

On tullut pidettyä blogitaukoa, koska olen ollut edelleen flunssassa. En ole siis voinut juosta. En myöskään ole tehnyt muuta urheilua. Viime viikonloppuna tosin kävin toisen osan Trainer4You:n kuntosalivalmentajakoulutuksesta ja selvisin näyttökokeesta. Muutakin kivaa on tapahtunut, sillä sain vahvistuksen, että pääsen mukaan Japanin Chibaan juoksemaan maratonviestiä Suomen maajoukkueessa. Reissuun on lähdössä kahdeksan juoksijaa, mukana mm. Minni ja veljeni Aki.

Nämä kuvat ovat edelliseltä Japanin reissulta kolmen vuoden takaa.

Lentokoneesta kuvattu Fuji.

Ja Fujista siirrytään toiseen Fujiin. Olen nimittäin saanut Asicselta pari hehkuttamisen arvoista juttua. Ykkösenä uudet Gel-Fuji Attack -maastojuoksulenkkarit. Nämä ovat loistavat syksykeleissä. Pohjat ovat pitävät ja gore-tex -pinnan ansiosta jalat pysyvät kuivana. Silti lenkkarit ovat notkeat ja hyvät jalassa. Ja booonuksena tietysti maailman kaunein ulkonäkö. :) Ja Japaniteema on huomioitu kantapään heijastimella, joka esittää Fuji-vuorta! :D Omani ovat kokoa 37, mutta ovat mulle ihan sopivat (jalkani normaalisti pieni 36). Joten kannattaa ottaa suoraan omaa numeroa reilumpi koko jo heti sovittaessa. Lisäksi lesti on kapea.

Fuji-vuori!

Pitävä pinkki pohja.

Sitten vielä muihin aiheisiin. Kaija laittoi mulle jokin aika sitten blogihaasteen, ja oon nyt vihdoin jaksanut tehdä sen. Pahoittelen tylsiä vastauksiani, mutta kun parhaat jutut ovat joskus vähän yksinkertaisia.

• Mitä tekisit, jos voittaisit lotossa miljoonan? Ostaisin osakkeita, kävisin kampaajalla ja lähtisin reissuun. Tukisin taloudellisesti jotain nuorta juoksijaa.
• Suurin haaveesi lähitulevaisuudelta? Olla onnellinen.
• Suosikki vuodenaikasi? Kesä.
• Erikoisin taitosi? Olen liian hyvä biisikärpäsessä.
• Mistä saavutuksestasi olet erityisen ylpeä? Juoksu-urastani  sekä pienistä itseni voittamisen hetkistä.
• Oletko ilta-vai aamuihminen? Ilta.
• Mihin olet koukussa? En mihinkään. Riippuvuus on heikkoutta.
• Miten tykkäät rentoutua? Sohvalla maaten ja katsellen jotain hyvää leffaa tai sarjaa ja samalla syöden itsetehtyä pitsaa.
• Haaveidesi matkustuskohde? Malediivit.
• Mitkä ovat vakio-ostoksesi ruokakaupasta? Karpalomehu, kanaa, tummaa pastaa ja juustoa.
• Ketä ihailet? Ihmisiä, joilla on elämässään se oma juttu, jonka eteen ovat tehneet uhrauksia muiden mielipiteistä välittämättä.

Niin joo, viime viikolla myös vanhenin. Täytin 30! Ja opettelin tekemään täydellisen mummonutturan. En kokenut ikäkriisiä, koska nyt olen tarpeeksi vanha juoksemaan pitkiä matkoja. Heh. Hyvää syksyn jatkoja kaikille!!! :)

Vantaan puolimaraton

No moi moi!

Kerrotaan siitä toisesta puolikkaasta. Vantaasta. Henkilökohtaisesta ihmiskokeestani.

Ennen kisaa kaikki tuntui melko hyvältä. Fiilis oli odottavainen, luottavainen ja rento. Jalat olivat jumittaneet pahasti viimeisen reippaan harjoituksen jälkeen, jonka tein jo keskiviikkona. Kisa juostiin siis viime sunnuntaina. Ennakkoon mietin taktiikkaa ja etenkin sitä, että pitäisi uskaltaa lähteä tarpeeksi kovaa vauhtia liikkeelle. Palautumisvaikeuksien takia päätin kuitenkin startata rauhallisemmin kuin olin suunnitellut.

Verryttelyäni sotki hieman Akin taistelu maratonmitalista. Hänen juoksu näytti helpolta, mutta ahdistuin sen jälkeen kun hän lähti vikalle kympin lenkille. Tunsin jotenkin telepaattisesti, että sillä on rankkaa.. Joo, ei olla kaksosia, mutta joskus tunnen tällaisia juttuja. :) Lähdin juoksemaan vastaan ja ihmettelin, missä se viipyy. Vihdoin Aki tuli näkyviin ja juoksin innoissani kertomaan kannustusjoukoille, että nyt se tulee. Tajusin, että sen vauhti on hidas. Takaatuleva juoksija saalisti Akia hulluna, mutta Aki ehti kahden sekunnin turvin maaliin hopeamitalistina. Hieno fiilis. Kaikilla oli tunteet pinnassa. Kasasin itseni ja aloin keskittyä omaan juoksuuni.

Alkumatkaa mentiin Kirsin johdolla. Nuori Oonakin oli menossa mukana. Vauhti alkoi mennä 3.50-vauhdin päälle, joten päätin laittaa lisää vauhtia koneeseen. Tuntui ihan hölkältä. Sitten mentiin n.3.40-vauhtia ja Kirsi putosi. Musta tuntui helpolta ja edelleen liian hitaalta, mutta tuntui, ettei lihaksissa ollut samaa rentoutta kuin kolme viikkoa aiemmin Ruissalossa. Vauhdista tuli epätasaista ja nykivää. Sahattiin tonneja 3.35 ja 3.48 välillä. Maratoonareita ja neljännesmaratoonareita oli tientäydeltä jaloissa.

Toisella kierroksella oli paremmin tilaa juosta. Huomasin väliajoista, että on mahdollista alittaa 1.18, jos sama vauhti vain jatkuisi. Innostuin. Joku mies tuli mukaan, ja innostuttiin lisäämään porukalla vauhtia 11 kilsan jälkeen. Vauhti nousi 3.30/km ja allekin. Päätin ottaa rauhallisemmin, mutta luonteeni laittoi vastaan. Älä nyt luovuta, kun pystyt ihan hyvin tällä rytmilläkin juosta.. Jättäydyin kuitenkin muutaman sekunnin Oonasta ja miehestä. Tajusin, että oma vauhtinikin on kova, mutta he vetivät kolmisen kilsaa alle 3.30-vauhtia. Sitten huomasin, että jalkani vetävät kunnon asvalttijumiin. Voimia olisi ollut, mutta jalat eivät tehneet yhteistyötä ja pohkeet halusivat pois. Vauhdinlisäys ei ollutkaa niin järkevää. 15 kilsaa oli vasta takana. Vähäinen asvalttijuoksuni kostautui. Kilsavauhtini putosi 15-20 sekkaa.

Ärsytti, kun tajusin, että menee saumat enkkaan. Lopuksi sain tsempattua ja sain aikaakin vähän kiinni. Vika tonni tuli vain päättäväisyydellä alle 3.30. Ruissalon ajasta jäin puoli minsaa eli loppuaikani oli 1.19.34. Voittoajalle jäin puolitoista minuuttia. Maalissa jalat olivat kipeät, mutta muuten olin pirteämpi kuin aiempien puolikkaideni jälkeen.

Mitä tästä opin? Noh, kolme viikkoa oli mun kestävyydelle vielä liian vähän kahden puolikkaan väliin. Toisaalta tasaisella ja ihan omalla juoksulla tulos olisi nytkin voinut olla hieman parempi. Huomasin kuitenkin, että kestävyyteni on yllättävän hyvällä tasolla siihen nähden, etten kuluvan vuoden aikana ole kovin montaa pitkää lenkkiä edes juossut. Kokonaismäärä varmaan on kuusi ja sitten nämä puolikkaan kisat..

Lisäksi en katkennut ihan täysin, vaikka matkavauhti nousikin välillä lähelle mun kympille ominaista kisavauhtia. En ole myöskään koskaan ennen juossut puolikkaan kisassa ns. muita vastaan vaan aina olen keskittynyt vain omaan juoksuuni yksinäni. Tästä tuli lopulta hyvä fiilis. Palautuminen on sujunut hyvin, vaikka torstai-iltana sairastuinkin pieneen flunssaan. Ensi vuonna puolikas on helpompi kohdata, koska nyt mulla on siitä kokemusta. Lisäksi homma helpottuu huomattavasti jos ja kun pystyn talven pk-kaudellakin tekemään juoksuharjoituksia toisin kuin viime vuonna. Leikattu akillesjännekään ei ole sanonut mitään näistä puolikkaista. Nyt täytyy jo oikeasti uskoa, että hyvä jalka siitä tuli. :)

Kiitos kaikille kannustuksista ja onnitteluista! :) Ne ovat mulle tärkeitä! Kohta avaan ovea jo uuteen harjoituskauteen..

Palautuminen

Hei,

Otsikko kertookin kaiken mitä olen viime viikkoina yrittänyt tehdä. Kolmen viikon takainen Ruissalojuoksun puolikas sujui hyvin, enkä missään vaiheessa kisaa tuntenut minkäänlaista väsymystä. Loppua kohden kiihdyttelin vauhtia, ja kaikki sujui liiankin helposti.

Kisan jälkeen iski kuitenkin fyysinen väsymys. Olin ihan poikki ja olisin voinut jäädä Ruissalon kylpylän aulaan istumaan ja nukkumaan loppupäiväksi. Seuraavan viikon otin harjoituksellisesti kevyesti. Lepopäiviä oli useita ja yhtenä päivänä kävin Janican kanssa Caribian kylpyläosastolla kellumassa. Uskaltauduttiin kylmäaltaaseen ja laskettiin rengasliukumäestä.

Palauttelua..

Juoksukoulun naisille jaksoin keskiviikkona vetää treenin ja pistelin heidän mukana muutaman mäkivedon. Viikonlopusta tuli sitten muuten rankka, koska kävin kuntosalivalmentajakoulutuksen ekan osan Leaf Areenalla. Kuntosalilla tuli siis heiluttua tuntikausia joka päivä, joten ihan lepoviikonlopusta tuokaan ei mennyt, vaikka juoksumäärä olikin minimissä.

Viime viikolla olin hieronnassa, ja hieroja kauhisteli mun pohkeita. Muualle kroppaan hän ei 45 minuutin ajassa ehtinytkään. Hehheh.. Ei sitten ihmetellyt jumeja, kun kerroin puolikkaasta ja salikoulutuksesta. Päädyttiin siihen, että jatkan palauttelua.

Lisää palauttelua..

Noh, tämä tarinahan ei tietenkään olisi yhtään Minnaa, jos ei viedä sitä eteenpäin pienellä loppuhuipennuksella. Olen nimittäin päättänyt laittaa itseni pienimuotoiseen ihmiskokeeseen. Kohtaan puolimaratonin haasteet uudestaan sunnuntaina Vantaalla. Haluan nähdä miten olen toipunut ja voinko tällä samalla kunnolla mahdollisesti kiskoa puolikkaan kovaa vain kolme viikkoa edellisestä. Edellisillä kerroilla mun puolikkaiden väli on ollut kaksi vuotta, joten mitään vertailua mulla ei asiaan ole.

Sunnuntaina aikaisemmin päivällä Vantaalla juostaan myös SM-maraton, johon veljeni osallistuu. Se on hänen debyyttimaraton, joten uusia kokemuksia hänkin metsästää. Hänen urakkaansa nähden mulla on edessä sprinttimatka. Kaivan vain esiin nyt hyvän juoksufiiliksen, ja pyrin tekemään rennon ja kovan suorituksen. Ykstoistatuntiset yöunet ovat jälleen maistuneet, ja pohkeetkin ovat osoittaneet yhteistyön merkkejä. Toivottavasti ilmakin pysyisi lämpimänä ja sateettomana. Hiilaripainotteista loppuviikkoa kaikille lukijoille! :D