Vähän niinkuin ylimenokausi

Yleisurheilijoilla on perinteisesti ylimenokausi kilpailukauden päätyttyä syyskuussa. Nuoruudestani muistan lauseen, jota toitotettiin leireillä. "Eivät nuoret juoksijat tarvitse ylimenokautta." Enkä tosiaan tarvinnut. Kun kesän kisat loppuivat, juostiin syksyn maastokisoja ja muutamia hölkkätapahtumia marraskuuhun asti. Joulukuun puolella olivat jo ensimmäiset hallikisat, joita jatkui maaliskuun alkuun. Sitten juostiin taas maastoja toukokuun puoliväliin, josta siirryttiin radalle. Aina oli jotain, eikä koskaan väsyttänyt. 


Toista se on nyt. Ruotsiottelun jälkeen tekisi aina mieli levätä, vaikka olisi takana rikkinäinen harjoituskausi ja vähän kisoja. Toisilla tuntuu veto loppuvan täysin jo Kalevan Kisoihin, vaikka sen jälkeen on vielä paljon hyviä ratakisojakin jäljellä. Nyt pidin maaottelun jälkeen henkisen viiden päivän huilin ja lähdin Hampuriin juoksemaan maantiekymppiä. Kunto ei tuossa ajassa notkahtanut ja tuloksena maantiekympin ennätys taistelujuoksulla 34.11. Virallinen bruttoaika oli sitten sekunnin huonompi.

Hampurin kisan jälkitunnelmissa. Nuo kovat naiset jäivät mun taakse! Paula Todoran (oik.) on muuten tuore Romanian mestari puolimaratonilla.

Syksyn aikana sain vihdoin valmiiksi yleisurheilun Nuorisovalmentajatutkinnon Pajulahdessa. Ryhmässämme oli ihan mielettömän hauska meininki. Kaikki lajit tuli käytyä hyvien kouluttajien opissa. Ennakkoon mietin, että tämä viimeinen jakso olisi kaikista puuduttavin, kun aiheena olivat heittolajit. Totuus oli toinen, sillä koko ajan oli mielenkiintoista treeniä ja asiaa, vaikka oltiin kaukana meikäläisen mukavuusnurkkauksesta. Kiekonheitto ei oikein lähtenyt ja moukari oli järkyttävän painava, mutta kuulan ja keihään sain jopa muutamaan otteeseen lentämään. 

Mäkisen Anssi yrittää opettaa mulle kiekkoa.. ;)

Vietin oikeastaan koko syksyn ajan arkisin ylimenokautta, johon yhdistin pk-harjoittelua. Juoksin pk-lenkkejä, vedin lasten yleisurheiluharjoituksia, huolehdin palautumisesta ja lihashuollosta. Viikonloppuisin osallistuin kisoihin. Hollannissa kävin syyskuun lopussa vielä yrittämässä maantiekymppiä, mutta kuuma keli ja liian kova aloitus veivät parhaan terän juoksusta. Olin kuitenkin helpottunut, että huonollakin tuntemuksella juoksu kulki 34.37. Kyseisessä Utrechtin kisassa on neljä vuotta sitten juostu kaikkien aikojen kovin miesten maantiekympin aika. Reittiä on kuitenkin sittemmin muutettu yleisöystävällisempään eli hitaampaan muotoon. Tapahtumana se oli hieno. Plussaa tietysti eliittijuoksijoiden kuninkaallisesta kohtelusta. Oli hassua, kun kisan jälkeen moni kysyi olenko ihan oikeasti Suomesta, koska päälläni oli Suomen edustustakki. Hollantilainen manageri selvensi, etteivät skandinaavit yleensä juokse eliittistarteissa kymppisakkiin. Ihmettelin, koska itse olin lähinnä pettynyt kisaani. Ehkä se todella on totta, että kovemmassa kisaseurassa kehittyy ja alkaa ajattelemaan itseään jo seuraavalle tasolle.

Eliittijuoksijoiden taukohuone. Keskityin lattialla ja hörpin VIP-juomana Aguariusta.

Maalialueella myytiin pokaaleja! Juoksijat saivat sitten ostaa omansa! Olis varmaan pitänyt varata yks kirppispöytä ja laittaa pytyt myyntiin..

Hotellin respassa mua luultiin norjalaiseksi. Myös telkkarin asetukset olivat norjaksi.. Kisojen lopputuloksissa olinkin sitten jo hollantilainen. :D

Suuremmitta stresseittä viimeistelin kauteni Hangon puolimaratonilla eli Itämerimaratonilla. Olin päättänyt, että huonon kelin sattuessa juoksen vain neljännesmaratonin, mutta kyseiseen tapahtumaan haluan tänä vuonna mukaan. Onneksi keli oli täydellinen ja starttasin elämäni viidennelle puolikkaalle. Edellisestä oli aikaa jo vierähtänyt puolitoista vuotta, mutta tiesin, että kympeiltä haettu vauhti kantaisi varmasti reilut 15km. Loput tulisi päättäväisyydellä ja sisulla. Ja niinhän se meni, alkuvauhti oli jopa varovaista. 3.40-vauhti tuntui naurettavalta hölkältä. Puolimatkan kohdilla kiristin vauhtia ja loppu tuli hyvin. 

Ongelmat alkoivat noin 17kilsan kohdalla krampeilla. Tuntui, että kroppa ihmetteli miksi juoksen näin kauan kovaa. Tuntui, että se huomioi pienetkin nykäykset, rytminvaihdokset ja mutkat. Olisin halunnut juosta kovempaa, mutta jalat tuntuivat pettävän alta. Viimeisen kaksi kilsaa mölysin ääneen, että kramppaa ja en voi juosta. Samalla GPS-kello näytti kilsavauhtia 3.20-3.25 väliin. Äiti huuteli mulle puoli kilsaa ennen maalia, että ei sitä oloa askeleestasi huomaa, juokse nyt vain maaliin tai jotain.. Olisi tehnyt mieli keskeyttää. Luulin, että polvet katkeaa. :) Puolentoistaminsan enkkaparannus ja Suomen kärkitulos lämmitti mieltä samalla kun kylmäpussit kylmensivät koipia. Ensi kerralla valmistaudun.

Äidin nappaama kuva kauheista loppumetreistä.

Muutaman tunnin päästä fiilikset olivat jo huomattavasti paremmat!

Kaksi viikkoa huilasin ja päätin tyhmyyksissäni juosta vielä yhden kisan. Pihtisalmen retrojuoksu houkutteli hyvillä rahapalkinnoilla, mutta valitettavasti mun eväät oli jo syöty. Eikä hengitystä helpottanut syksyn ekan pakkasyön jälkeinen kirpeä aamu. Korisin koko 9,4kilsan matkan. Omista jalkaongelmistaan toipunut teräslady Laura Markovaara jaksoi lopun niin terävästi, ettei oma vauhtini riittänyt. Silti ajallisesti rankka reitti kulki kovaa. 

Sunnuntaina tein jälleen huonon ratkaisun ja juoksin pitkän lenkin jumisilla pohkeillani Ruissalossa. Illan päätteeksi leikattu akilles muistutti olemassaolostaan ja täytti itsensä nesteellä. Pohkeet olivat umpijumissa. Päätin, että nyt on aika oikealle ylimenokaudelle. En halua huilata toista talvea putkeen. Maajoukkueleirillä Pajulahdessa juoksin vain yhden lenkin ja tein muuten korvaavaa harjoittelua ja punttia. Jätin myös Pohjoismaiden mestaruusmaastoja varten järjestetyn katsastusjuoksun väliin. Lisäksi tein selväksi, etten juokse PM-maastoja myöskään Hakunilassa. 

Janican Minillä kurvailtiin maajoukkueleirille Pajulahteen.

Lepo, korvaavat ja huoltotoimenpiteet ovat osoittautuneet jo nyt oikeiksi ratkaisuiksi. Jalat ovat kunnossa. Hengitys on tottunut kylmenevään ilmaan. Voin taas juosta kivuitta. En ole väsynyt ja motivaatio nousee taas esiin. Viikonloppu Helsingissä oli sopiva tähän väliin. Olin toimitsijatehtävissä Runner's High:n Halloweenrunissa lauantaina ja osallistuin porukan pikkujouluihin. Vähitellen totutan nyt itseni takaisin normaaliin pk-kauden harjoitteluun ja joulukuun puolivälissä suuntaan maajoukkuejuoksijoiden kanssa pitkästä aikaa etelän leirille Espanjan Torreviejaan. Ensi vuoteen pääsen toivon mukaan ehjänä ja paremmista lähtökuopista kuin koskaan ennen! Mukavaa syksyn jatkoa kaikille!

Pelottavaa jengiä.. Mulle laitettiin veitsi kurkulle.

Aina herttainen Nina Chydenius (keskellä) oli mukna kympillä!

Pink Dreams

Moikka!

Nyt on kivaa kerrottavaa. Mutta märehditään silti hetki vielä niissä synkissä taustoissa, jotka tekevät tästä hetkestä erityisen. Harjoituskauteni lokakuusta maaliskuuhun oli säälittävä. Täydellinen juoksutauko oli urani pisin, mutta korvaavien pariin pääsin kunnolla helmikuussa. Harjoittelu oli kuitenkin varovaista ja jopa liiankin maltillista. Lääkäri kehotti aloittamaan piikkarijuoksuun totuttelun jo hyvissä ajoin, mutta en uskaltanut, koska tuntemuksia oli koko ajan. En missään nimessä halunnut takapakkia ja paluuta walker-ortoosi-helvettiin ja kyynärkepeille.

Hunajahölkän jälkeen seurasin SM-maastot reitin varresta. Tajusin, että kilpailumotivaationi on oikeasti niin kova, että kesällä on pakko päästä kilpailemaan. Toukokuussa sain parhaana viikkona kasaan jo 70 juoksukilsaa. Korvaavat saivat vähitellen väistyä. Kesäkuun eka päivä tein päätöksen, että avaan kilpailukauteni Paavo Nurmi Gameseissä 25.6. 3000 metrin kilpailussa.

Pelkästään tuo päätös sai aikaan mielettömän fiiliksen. Seuraavana päivänä olin poikaporukassa Turun Samppalinnassa vesijuoksemassa. Hehkuttelin juoksufiilistä, ja jotenkin juttu ajautui siihen, että voisin oikeasti osallistua jo parin päivän päästä juostavan Tilastopajakisan vitoselle. Kovempi juoksutreeni oli muutenkin suunnitteilla keskiviikoksi, joten päätin ilmoittautua. Kaksi päivää ahdisti, jännitti, pelotti ja hymyilytti. Jalan takia startti olisi tehtävä vielä lenkkareilla. Kisa oli samalla vielä katsastus Euroopan joukkuemestaruuskilpailuihin, joten mukaan oli ilmoittautunut hyvä ryhmä valtakunnan kovimpia vitosen naisia.

Lähdin matkaan varovasti, mutta rytmi löytyi jostain selkäytimestä mukavasti. Päätin roikkua hieman yli 17 minuutin loppuaikaa kohti menevän naislauman mukana. Kaksi kilsaa tuli yllättävän helposti ja päätin, etten katso kierrostaulua tai kuuntele väliaikoja. Keskityin vaan juoksuun. Kolme kilsaa tuli ajassa 10.14, sen rekisteröin, koska se kiinnosti. Samalla mietin, että pelkkä kolmonenhan menisi jo heittämällä alle kymmeneen, jos tämäkin tuntui tältä. Kolmosen jälkeen ei tuntunut enää niin hyvältä. Roikuin silti, ja en enää ajatellut mitään. Päätin, että olkoon aika mikä hyvänsä maalissa, höylään siitä kesän aikana minuutin pois. Kolme vikaa kiekkaa oksetti, eikä muistikuvia ole. Loppukiristä oli turha haaveilla, kun alla oli lenkkarit ja eväät olivat syöty jo moneen kertaan! :D

Loppuaika oli 17.01 ja tuloksena neljäs sija. Olin haaveillut pinkeissä unissani 17 minuutin ajasta, mutta oletin kunnon olevan vasta 17.30:n nurkilla. Hyvä näin.

Palauttelin rauhassa, ja päätin että ensi kisaan on saatava piikkarit alle. Juhannuksena kävin Keuruulla juoksemassa 3000m. Pinkit unet ennustivat loppuajaksi 9.45. Päätin, että olen tyytyväinen, jos se menee rikki. Minttu Hukka lähti alusta tekemään rohkeaa sooloa 9.30 loppuaikaan ja onnistui. Onneksi muu porukka liikkui itselleni sopivassa rytmissä.

Vauhti ei ollut tasainen, ja Nina Chydeniuksen kanssa teimme vetotöitä. Kaksi kierrosta ennen maalia olin aivan poikki. Päätin silti väkisin kammeta Ninan ohi 600m ennen maalia, enkä jäädä kyttäilemään. Nina kuitenkin hiillosti ihan loppuun asti, mutta sain pidettyä kakkossijan. Loppuaikani oli 9.43. Jee. Pinkit unet tiesivät kuntoni! Kaikki voimat jäivät radalle, joten loppuverkasta ei tahtonut tulla mitään.

Maanantaina kävin vähän nuuhkimassa piikkareilla Paavo Nurmen stadionin mondoa. Askel tuntui hyvältä, joten julistin, että pelkästään mondo alustana ottaa Keuruun kolmosen ajastani kymmenen sekuntia pois.

Normaalisti olen kisapäivänä jopa unelias, mutta keskiviikkona hypin seinille. Mietin, että kisa kulkee jos saan levottoman energiani siirrettyä edes osittain illan juoksuun. Tunnelma kisassa oli mielettömän hieno. Kaikki lähtivät kovaa. Yritin hillitä alkuvauhtiani, mutta ekat kierrokset menivät silti turhan räväkästi. Tonni tultiin 3.10, mutta se ei tuntunut vielä pahalta. Nina teki ryhmämme vetotyöt alussa, mutta sitten menin itse vetämään. Kisasta on hapokkaan huuruiset muistikuvat, mutta ilmeisesti Janica meni ohitseni noin kolme kierrosta ennen maalia. Päätin roikkua, vaikka tuntui pahalta.

Lähtöhässäkkää ja keskittymistä jalat ilmassa Paavo Nurmi Gameseissä.

600 metriä ennen maalia oksennus alkoi nousta suuhun. Muistan, että se maistui kahville. Roikuin väkisin mukana, vaikka tuntui, etten liikkunut enää eteenpäin. Sata metriä ennen maalia yritin ohi, mutta vaikka pää halusi mennä, niin jalat eivät enää kyenneet yhteistyöhön. Maalissa voin pahoin. Sijoitus oli 7. Olin varma, että aikani oli huono, sillä loppu tuntui hitaalta. Yllätys oli suuri, kun kuulin, että loppuaikani oli 9.33. Siis kymmenen sekkaa parannusta viiden päivän takaiseen juhannusjuoksuun oli totta. Paha olo seurasi vielä seuraavan päivän. Jännä, miten loukkaantumisen jälkeen irtiottokyky saattaa olla yllättävän kova!

Kisan jälkeen palkintojen jaosta.. Tuomo, minä ja Aki.

Viikonloppuna kävimme isovanhempien luona Keski-Suomessa. Samalla reissulla piipahdimme Jämsässä Kestävyyskarnevaaleilla. Juoksin 1500m, jotta hapot tulisivat jälleen tutuksi. Palautuminen keskiviikon kisasta oli edelleen kesken, mutta harjoituksen vuoksi päätin osallistua. Mitään odotuksia ei ollut, mutta tiesin, että pystyn todennäköisesti kuntoni puolesta 4.30:n loppuaikaan kaikenlaisilla taktiikoilla. Juoksussa oli jänis 1000 metriin, joten päätin ottaa riskin ja katsoa kauanko pysyn tällä hetkellä 4.20-vauhdissa.

 Tonnin väliaikani oli 2.55, mutta sitten sain taistella loppumatkan happokuorman kanssa. Muistikuvat loppuvatkin kierrosta ennen maalia, jolloin ajattelin, että pyörryn ja kaikki tulevat ohitseni. Jotenkin kuitenkin juoksin tuon vikan kierroksen. Loppuaika oli juuri 4.30, joka oikeutti kolmanteen sijaan. Huh, tulipas juostua, ja ensi kerralla tämäkin on sitten astetta helpompaa. En ole kuitenkaan harjoituksissa vielä juossut yhtään 1500:n vauhteja, joten tälläkin matkalla ajasta saisi lohjeta sekunteja vielä paljon pois.

Pitkän postauksen päätteeksi haluan kiittää kaikkia, jotka ovat tavalla tai toisella tsempanneet ja olleet mukana. Seuraava startti on lauantaina SM-viesteissä. Matkana 4x800m HKV:n riveissä. Vähän pikamatkan puolellehan tuo jo nykyään mulla menee, mutta silti kasi on aina se matkoista rakkain..  ;)

Menenkin tästä ottamaan yhdet pinkit päikkärit! Palataan! Hyviä kesälenkkejä kaikille lukijoilleni!

-Minna

Mietteitä

Kevät tulee kovaa vauhtia. Metsäreitit sulavat ja ihmiset innostuvat taas lenkkeilystä. Myös syksyllä telakoituneet bambit heräilevät vähitellen talvikoomasta. Kyllä. Luit oikein.. Energiaa tulee lisää ilmeisesti auringosta ja netissä pölyttynyt blogikin alkaa taas kiinnostamaan. Pari sanaa on kuitenkin vielä kerrottava tuosta synkästä talvikaudesta. Samalla saan jopa ihan itse kerrottua tilanteestani, ja jopa oikaistua joitakin epämääräisiä huhuja ja väärinkäsityksiä, jotka korviini ovat kantautuneet.. Ainahan on niitä, jotka tietävät asioistani enemmän kuin minä itse.

Talvikoomailussa ei siis ollut mitään kivaa tai siistiä. Elin lokakuusta maaliskuuhun kauheassa epätietoisuudessa pääsenkö koskaan takaisin jaloilleni. Tarkemmassa katselmuksessa kantakalvon kiinnityskohdasta löytyi sittenkin repeämä. Tämän sain tietää tammikuun puolessa välissä. Sen aiheuttajasta ei ole tietoa. On todennäköistä, ettei vaivani edes liity juoksemiseen. Bambit kun sattuvat olemaan herkkä ihmislajityyppi, joka osaa teloa itseään radan ulkopuolellakin.. Ja aina lahjakkaasti tietenkin tavoilleen uskollisena.

Pääsin kepeistäni eroon tammikuun puolessa välissä ja aloin varovasti kävellä. Kävely sattui, ja jalat puutuivat. Veteen sain kuitenkin hypätä Turun telakkaremmin riemuksi ja korvaavat lähtivät vesijuoksulla vähitellen käyntiin. Ja todellakin käytän sanaa KORVAAVAT, koska niitä ne on silloin, kun mitään muuta ei saa tai voi tehdä. Turha sitä on hienostella, että ne kehittävät ja ovat sitä ja tätä ominaisuutta tukevaa sanonko mitä, koska pääasiallinen tunne yleensä kuitenkin on vit...sin kiva fiilis. joo.

Jalkapohjaani oli kepeillä köpöttelyn ja walkerissa oleilun aikana muodostunut joku ihmeellinen klöntti, joka sattui ihan hulluna. Viisaat lääkärini hakkasivat päänsä yhteen ja keksivät ratkaisuksi kiusanteon. Jospa hakataan 2000 kertaa vasaralla sitä möhkälettä ja katsotaan sitten kuinka kova on bambin kipukynnys. Auts. Ihan kuin se joulukuinen piikitysoperaatio ei olisi ollut tarpeeksi. Sain siis tammi-helmikuussa ESWT-hoitoa jalkaani kolme kertaa. 

Ensimmäisellä kerralla kahden lyönnin jälkeen olin valmis potkimaan fyssarin, joka hoitoa antoi. Pidettiin tauko. Sain tietää, että sirorakenteisia naisihmisiä tämä hoitomuoto sattuu vähän enemmän. Kyseinen tieto ei varsinaisesti helpottanut oloani. Kuitenkin tsemppasin ja päätin kestää. Muistan, kun tuskankyyneleideni seasta kuulin, että 700 lyöntiä täynnä.. meinasin pyörtyä, mutta ajattelin, että selvisin maaotteluvitosestakin, vaikka kahden kiekan jälkeen tuntui ihan liian flunssaiselta ja pahalta. Vihdoin hoito oli ohi. Fyssari totesi, että itse entisenä pikajuoksjana ei voi ymmärtää kestävyysjuoksijan sielunmaisemaa kivunsiedossa. Varattiin aika viikon päähän. Onneksi kaksi seuraavaa hoitokertaa eivät olleet niin pahoja.

Helmikuussa tein harjoituksia vesijuosten ja kuntopyörällä. Välillä koitin myös crossaria, mutta siitä jalkani ei kauheasti tykännyt. Kävelyä lisättiin koko ajan asteittain. Lääkärini siirsi juoksuaskelkokeiluni Sotshin olympiakisojen jälkeiseen aikaan. Mua ärsytti, mutta onneksi näin. Eipähän tullut hätiköityä. Päätin katsoa kisat rauhassa, vaikka kovasti juoksemisen testaaminen alkoi houkuttaa heti kun tajusin, että kävelystä on pahimmat kivut poissa. Vähitellen jalka alkoi kestää pidempää yhtenäistä kävelyä niin, ettei kipuja enää ollut lainkaan. Palasin töihin ehkä viikkoa liian aikaisin. Staattinen seisominen sai aikaan kipuja, mutta onneksi jalka sopeutui nopeasti. Juoksemiseen pääsin käsiksi maaliskuun alussa. Tällä viikolla olen juossut kaksi kertaa ja yhtenäisesti onnistuu jo kuusi kilsaa kivuttomasti. Joka viikko jalan tilanne on ollut edellistä viikkoa parempi. Se on saanut jälleen siirtämään ajatuksiani kesään ja kilpailemiseen. Motivaatiota on ja loukkaantumiseen en halua lopettaa!  

Motivaatiokuva heinäkuulta! (kuva:Jarno Maimonen)

Viikon treenailut

Tässä viimeisen viikon treenit vielä kasattuna yhteen. Tänään olen ollut tosi väsynyt, ja päätinkin nyt pitää kevyen viikon. Eilinen 18 kilsaa oli näin ekana oikeana pitkänä lenkkinä sen verran rankka, että täytyy malttaa palautella, jotta voi taas kehittyä. Ja levossahan se kunto oikeasti kehittyy. Muistakaapas se ;).

maanantai: juoksumatolla 5km 24.40 + spinning 45' + juoksumatolla 5km kiihtyvästi 22.30

tiistai: ap: lenkki juosten 8km 39.25 + koordinaatioharjoitukset hiekkakentällä 20'
 ip: spinning 50' + selän kuntoutusliikkeet

keskiviikko: lenkki matolla 7km 32.50 + core-jumppa 30'

torstai: aamu: bodybalance 55'
ip: juoksu vr 3km+ 2x4x200m/1'/3' hiekkatiellä + vr 3km
ilta: spinning 54'

perjantai: ap: lenkki juosten 6km 36'
ip: bodybalance 1h

lauantai: spinning 50' + juoksumatolla kiihtyvä 9km 39.20 + selän kuntoutusliikkeet

sunnuntai: aamu: joogaliikkeet ja liikkuvuus
ap: PK-pitkä juosten 18km 1h 43'

VK:n vikat metrit Portugalin leirillä vuonna 2009.

Juoksua tuli siis yhteensä 66km. Venyttelyjä ja lihashuoltoja en tähän erikseen kirjaa. Spinningistä on sen verran pakarat jumissa, joten siitäkin pieni breikki on nyt paikallaan. En halua, että pyöräily alkaa yhtään näkyä negatiivisesti juoksutekniikassani. Hyvät fiilikset ovat siitä, että leikattu akillesjänne ja jalat yleensä kestävät jo hyvin päivittäistä juoksemista. Olosuhteet tietenkin ovat olleet puolellani. Lisäksi on ollut kiva huomata, että pääsin juoksemiseen käsiksi helpommin kun ennakkoon ajattelin. Mukavaa treeniviikkoa kaikille!

Viikon treenit

Hahaa!!!Nyt sain sen rehellisen ehjän treeniviikon kasaan! Se näytti seuraavalta:


maanantai: matolla juosten 9km vauhtileikittely 40.40 + selän kuntoutusliikkeet salilla

tiistai: ap: juoksulenkki 6km 33' + koordinaatiot hiekkakentällä

ip: spinning 40min

keskiviikko: ap: pyöräily 3km + kentällä 500m kävelyä + 1km juoksua 5'30"+1km kävelyä + 2 x 200m/ 200m käv. (38,2 & 35,2) + 500m kävelyä + pyöräily 3km
ip: soutu 4' + core-jumppa 30' + punttis 30'

torstai: aamu: bodybalance 55'
ap: lenkki juosten 8km 44:30
ilta: spinning 54'

perjantai: ap: lenkki 6km 33'
ip: bodybalance 55'

lauantai: juoksu/kävelylenkki 13km 1h 33'

sunnuntai: spinning 2h 2'

Askel kerrallaan ylös asti.

Positiivista oli, että sain juoksua mukaan lähes jokaiselle päivälle. Jalat eivät enää protestoineet vastaan, kuten edellisellä viikolla. Jokapäiväiseen juoksemiseen oli tarkoitus totutella kunnolla tällä viikolla, ja se onnistui. Tietysti lämpimät kelit ja pehmeät juoksualustat ovat suurena apuna tässä tilanteessa. Nyt tarkoitukseni on nousujohteisesti lisätä juoksemista. Nyt määrällisesti sain siis kasaan 44km. Vähitellen siis lisään juoksukertoja viikkoon. Peruslenkkeilyn pidän hitaana ja vauhtia alan lisäämään kovempiin treeneihin. Jalan ehdoilla mennään. Korvaavia harjoituksia en myöskään halua mättää tuntikausia, sillä haluan pitää hyvän tuntuman juoksuun. Fiilikset ovat mahtavat! Tätä lisää. Palkintona vetelin tiramisujätskiä :)!!!

Akillesjänteen kuntoutus

Moi!

Ja terveiset jälleen juoksumatolta. Aamupäivän 9km sujui jo 45 minuuttiin. Ja sykkeet pysyivät aerobisella puolella! Hienoa, että pystyn jo mattolenkkeilemään ns. normaalia kevyttä lenkkivauhtiani. Tämä vauhti vaan ei tunnu vielä niin keveältä kuin normaalisti, sillä sykkeet ovat vielä sen reilut 20 pykälää ylempänä kuin normaalisti samassa vauhdissa. Mutta tilanne on tosi hyvä, kun pystyn jo näinkin menemään. Muutamassa viikossa sykkeetkin ovat varmasti jo ihan eri luokkaa. Täytyy kuitenkin muistaa, etten ole saanut juosta vielä yhtään kovaa. Eli kaikki tehollisempi treeni on tapahtunut korvaavilla laitteilla.

Ajattelin tänään tarinoida hieman jalkani tämänhetkisestä tilanteesta. Marraskuun lopun akillesjänneleikkauksestani tuli eilen tiistaina kuluneeksi yksitoista viikkoa. Paraneminen on sujunut hyvin ja kipuja ei ole enää juuri lainkaan. Aamuisin on havaittavissa aamujäykkyyttä ja ehkä hieman turvotusta, joka päivän mittaa lähtee pois. Jänne on silti edelleen melkein kolme kertaa paksumpi kuin ennen leikkausta. Lääkäri sanoi jälkitarkastuksessa, että sitä vahvistettiin jotenkin, ja siellä on vielä leikkauslankoja, jotka sulavat ajan mittaan pois. Koon pitäisi siis hiljalleen palata takaisin normaaliksi.

Jänteen liikkuvuus on vielä huono, mutta on koko ajan hiljalleen parantunut. Kuntoutusliikkeenä teen pumppauksia jumppakuminauhalla.

Käytössäni on vanha Thera-Band-merkkinen kuminauha. 

Nilkan liikkuvuus on hiljalleen parantunut, ja nyt se menee jo 90 asteeseen.

Lisäksi kuntoutusliikkeenä ovat kyykkäilyt ja päkijöille nousut. Olen pyrkinyt tekemään näitä muutaman kerran päivässä, mutta vähän kerrallaan. Lisäksi olen varovasti tehnyt erilaisia pohjevenytyksiä.

Näin päin mulla ei ole liikkuvuusongelmaa.

Pieni kynnys jopa venyttää hyvin!

Iltaisin olen laittanut jalalle Voltaren-geeliä. Se on tulehduskipugeeli, ja sen pitäisi poistaa turvotusta nilkan alueella. Lääkäri sanoi, että kyseinen geeli on hyvä kipugeeli eikä kuivata ihoa. Mun tapauksessahan leikkausviilto tehtiin lopulta jänteen ulkoreunalle, koska sisäpuolen iho oli kuiva ja kortisonipiikkien aiheuttamana sivuvaikutuksena oli havaittavissa lihaskatoa. Hyi! Siksi jouduinkin odottamaan operaatiota reilut kaksi kuukautta vielä lopullisen diagnoosin jälkeen. Nyt iho kuitenkin voi hyvin. Ja jalka ja mieli :) !!!

Voltaren-geelini.

Leikkaushaavani ja massiivinen pohkeeni..

Eipä tässä tämän ihmeempiä! Harjoitukset jatkuvat iloisella mielellä. Illalla mulla on vuorossa spinningiä ja core-jumppaa Satsissa. Huomenna on sitten kevyen päivän vuoro, ja tarkoituksenani on keskittyä joogajuttuihin! Vi ses!

Paluu aurinkotervehdyksiin!

Moi!

Keskiviikosta eteenpäin oon viihtynyt ahkerasti SATS-salilla. Täällä tiet ovat olleet inhottavassa lumipöperössä, joten siksikin salitreenit pystyin aloittamaan hyvään aikaan. Korvaavien harjoitusten päivinä ovat crosstrainer ja soutulaite olleet käytössä. Ja spinning-tunnillakin tuli pyöräiltyä kerran. Torstaisen juoksun rullailin matolla. 8km sujui 44 minuuttiin. Pidin sykkeen ja vauhdin aisoissa, vaikka viereen tulikin joku mamma loppuvaiheessa kiskomaan hieman kovempaa. Oon ylpeä, että hillitsin itseni, enkä lähtenyt haastamaan! Nilkka toimii koko ajan paremmin. Liikkuvuus lisääntyy hitaasti. Yllätyin, etteivät pohkeet kipeytyneet juuri lainkaan mattojuoksun jäljiltä. Lenkkareina mulla oli viime kevään Asicsen mallistosta olevat DS trainerit.

Crosstraineriin olen kelpuuttanut viime keväiset kirkkaan keltaiset Asicsen Sky Speedyt. Jalkanihan alkoi oireilla jo viime toukokuussa ja aluksi epäilin just näitä kyseisiä lenkkareita. No, kuten nyt tiedetäänkin, ei ainakaan näillä lenkkareilla ollut osuutta asiaan, mutta alitajuisesti ne jäi sitten käyttämättä.. Ja saavat todistaa toimivuutensa ensin crossarikenkinä ennen kuin pääsevät mukaan oikeaan juoksuun.

Noista lenkkareista tuleekin mieleen lähes vuoden takainen riemu. :)

Letit jäivät päähän Kenian leiristä. :) Kuvan keltaiset lenkkarit ovat Sky Speedyt ja pinkit ovat Nimbukset

Tähän voisinkin listata viime päivien treenit, jotta näette, miten puolirampa juoksijakin voi hyödyntää massasalien tarjontaa.

Keskiviikko:
aamupäivä: crosstrainer 1h + soutu 15'
ilta: spinning 45' + SATS Core (lihaskuntoa) 30'

Torstai:
aamu: juoksumatolla 8km 44min + bodybalance 55'
ilta: jooga 75'

Perjantai:
crosstrainer 1h + soutu 15' + kuntosalilaitteilla selkiä, vatsoja, ylätaljaa, takareisiä, dippiä
ilta: bodybalance 55'

Venyttelyjä en ole tähän erikseen listannut, sillä ne nyt kuuluvat luonnollisesti iltatoimiin. Ja salilla käyn aina saunomassa!

Löytyi vähän huono kuva, mutta kyllä mä oikeesti venyttelenkin!!!

Kuten huomaa, niin tykkään käydä liikkuvuutta, vartalonhallintaa ja tasapainoa kehittävillä tunneilla. Olen oikeastaan vuodesta 2004 harrastanut melko aktiivisesti oheisilla tunneilla käyntiä. Mulla on selässä se skolioosi, ja näistä oheisjutuista on ollut tosi paljon hyötyä ja iloa. On ollut mahtavaa huomata, että vähitellen olen pystynyt tekemään juttuja, joita en aluksi ikinä uskonut tällä rangalla edes olevan mahdollista tehdä. Mulla on luonnostaan yliliikkuvuutta nivelissä, mutta tiedostan kroppani, enkä pyri mihinkään älyttömiin ääriasentoihin. Juoksijalle ei ole hyötyä yliliikkuvuudesta. Täytyy kuitenkin muistaa, että juokseminen jäykistää ja jumittaa lihaksistoa, joten liikkuvuusominaisuuksia ei kannata päästää heikkenemään. Tarkoituksenani on siis lähinnä ylläpitää liikkuvuustasoni ja kehittää tasapainoa ja lihaskuntoa sekä opetella vartalon hallintaa. Perusliikkeet joogassa ja pilateksessa ovat todella hyödyllisiä juoksijoille ja miksei muillekin.

Hyvää perussettiä. Nämä multakin sujuu. Kuvat wehearthit.

Huomenna onkin taas juoksupäivä! Hihii!!! Kommentoidakin saa.

Salille mars!!!

Hahaaa!!

Nyt on havaittavissa pientä ryhdistäytymistä. Nimittäin päätin, että aktivoin jalkaleikkauksen jäljiltä jäähyllä olleen salikorttini paikalliseen SATS:iin tänään. Tarkoituksena on paahtaa korvaavia treenejä crossarilla ja soutulaitteella sekä osallistua spinning-tunnille hikoilemaan. Lisäksi ryhmäliikuntatunneista kelpuutan ohjelmaani bodybalancea, pilatesta, corea ja joogaa, jos sattuvat muuten sopimaan ohjelmaani. Ne ovat ihan jokaiselle hyödyllisiä rauhallisia oheistunteja ja lisäävät liikkuvuutta, vartalonhallintaa ja lihaskuntoa. Tai ei tuo core nyt niin rauhallista ole. Siinä pusketaan puolessa tunnissa aika tahdilla lihaskuntoliikkeitä musiikin tahtiin, mutta se on sopivasti spinning-rääkin jälkeen, joten ihan tarpeeksi hyvä loppuriehunta iltatreenin päätteeksi.

Kortti kaivettu esiin!!!!

Lisäksi huomisen juoksulenkin ajattelin kokeilla matolla. Ainakin saisi askeleeseen kunnon pidon alle ja vauhtikin voisi olla aavistuksen reippaampi kuin ulkoilmassa. No, se nähdään sitten! Ja kuntosalilaitteilla ja painoilla tulen kanssa rehkimään. Ja salilla pääsee saunaan.. Se on ihan kunnon sauna, vaikka ainoa miinus on, ettei voi heittää kunnon löylyjä, jos samaan aikaan saunomassa on muita eli ruotsalaisia..heh.. He kun eivät kestä minkäänlaisia löylyjä ja sitten istuskelevat eväineen siellä alalauteella pyyhe ympärillä. Toisinaan voivat raahata sinne vielä jonkun naistenlehden käpristymään.. Just så!

Hiihtelyä ja vesijuoksua

Heissan,

Keskiviikkona oli välipäivä juoksemisesta. Aamupäivällä intouduin kuitenkin ladulle. Joku pappa huuteli mulle, että ei sulla tyttö mitään pitoo oo. :) Huusin takas, että nää on luistelusukset, mutta hiihdän pertsaa, kun leikattu jalka ei vielä anna luistella! Sen eukko nauroi, että siitäs ukko kerranki sait. Noh, ei mulla oikeen ollut lauantaisia liistereitä enää pohjissa, joten eihän ne sukset pitänyt ja hiihto oli tosi rankkaa.

Kädessä mulla oli Suunnon sykemittari sykkeitä varten ja Garminin kello vielä mittaamas matkaa ja kilsavauhtii.. Joo, kyllä mulla on siihen Garminiin sykepantakin olemassa, mutta se on huono, koska ei näytä ihan luotettavia lukemia. Lisäksi näytössä mulla on ajanotto, matka ja kilsavauhti, joten syke menee toiselle sivulle, enkä hiihtäessä voi selailla kelloa niin helposti kuin juostessa. Ja syke muuten hakkas ihan hirveesti. 160 nurkilla oli, vaikken hiihtänyt edes kovaa. Mulla on aina ollut tosi korkeat sykkeet. Kymmenen kilsan jälkeen nilkat kipeytyivät kunnolla pohjeluiden kohdalta molemmista jaloista. Pari kilsaa oli vielä matkaa perille, joten löysäsin hieman monoja ja sinnittelin. Kotona luiden päälle muodostui mustelmat. Syy on varmaankin se, ettei pitäis hiihtää perinteisellä 12 kilsaa luistelumonoilla.

Illalla menin vielä vesijuoksemaan 40 minuutiksi. Ostin maanantaina erityisuimakortin, jolla pääsee Helsingin kaupungin uimahalleihin vuodeksi 52 eurolla. Erityisuimakortteja myönnetään myös astmaatikoille, joten varmaan ensimmäisen kerran hyödyin keuhkohelvetistäni. Suosittelen ostamaan kortin, jos vain jokin listan ongelmista tarjoaa siihen mahdollisuuden. En tiedä onko muilla kaupungeilla vastaavia liikuntaetuja, mutta monen sairauden kohdalla liikunnasta on niin suuri apu ihmisen hyvinvoinnille, että kortin olemassaolo on erittäin perusteltua. Tietysti pelkkä kortti ei kenenkään tilannetta helpota, vaan sitten sen kanssa pitäis vielä liikkuakin!

Lopuksi vielä pari kuvaa.

Erityisuimakortti. Ihan kuin vanha bussikortti!

Vesijuoksuliivit. Ostettu kesällä Prismasta 15 eurolla, kun vanhoista meni kuminauha.

Adidaksen läpsyt. Ehdottomat uimahallissa.

Matkailua ja hiihtoa

Hej!

Perjantaina pääsin vihdoin Arlandasta eteenpäin. Aamulla heräsin aikasin, ja ryntäsin aamulenkille ulos. Yöllä oli tullut Ruotsiinkin lisää lunta, eikä lenkkitiet olleetkaan niin hyvässä kunnossa kun edellisenä päivänä olin huomioinut. Viikon toisen puolituntisen heitin pyöräteitä hölkäten. Lisäksi ikuistin ympäristöstä muutaman foton. Lopuksi kävin vähän tekemässä lihaskuntoa hotellin hienolla salilla, josta räpsäisin myös muutaman otoksen.

Oli vielä vähän hämärää, kun lähdin lenkille.

Hotelli sijaitsi kauppakeskuksen yhteydessä.

Jalassa Adidaksen goretex-lenkkarit, Asicsen windstopper-talvijuoksutrikoot ja Puman kimaltelevat säärystimet.

Ihan siisti hotellin sali. Aerobisista laitteista pystyi ihmettelemään alhaalla liikekeskuksessa shoppailevia ihmisiä. :)

Ostin Stadiumin Outletista juoksusukat ja multisport-sukat.
50krn/ pari.

Turun reissusta tuli tällä kertaa pikavisiitti, mutta ehdin hoitaa asiani ja tavata ystävää. Sitten matkasin junalla Helsinkiin. Helsingissä onkin kunnolla lunta. Lauantaina kaivoin viime talvena hankkimani sukset ja sauvat esiin, ja lähdin Paloheinän laduille hiihtämään. Reilu 12km tuli mittariin perinteistä. Yritin alussa luistella, koska onhan mun sukset luistelusukset, mutta nilkka ei siihen vielä taipunut. Perinteinen ei kuitenkaan kiusannut jalkaa, joten sillä sitten edettiin! Vauhti oli ihan laturetkitasoa, koska keskivauhti oli melkein 6min/km. Kivaa se silti oli ja Pitkäkosken ja Paloheinän maisemat on ihan uskomattoman kauniita! Jalka kesti hyvin hiihtämisen, mutta itse olin loppupäivän muuten ihan poikki. Palauttelin mm. piparkakkutalon tuhoamisella :) Sunnuntaina vetäisin heti aamusta viikon kolmannen puolituntisen juosten, ja loppupäivä meni patikoimisen merkeissä matkamessuilla. 

Jes! Miss Atomic ja yksi suksi. Pipo on Rukan windstopper, hanskat Niken juoksuhanskat, housut oikeesti One Way:n hiihtohousut (!) ja takki Asicsen juoksutakki. Noi juoksuhanskat ei näköjään tykkää hiihtämisestä, sillä sauva kulutti ikävästi fleece-pintaa.

Kuulumisia ja kuvia

Hih hei,

Tiistaina tein toisen yhtenäisen juoksulenkkini. Puolituntia saan nyt kuntoutusohjelmani mukaan juosta kolme kertaa viikossa..KEVYESTI ! Tein havainnon, että pyörätiet olivat sulia, joten tein päivän hölkän kovalla alustalla. Ajattelin, että jos tulee yhtään pieniäkään kivun tuntemuksia, niin käännyn kävellen takaisin. Jalka on vielä niin herkkä, että sitä todella täytyy kuunnella ja sen mukaan mennä. Yleensä suosin lenkeilläni aina kuin mahdollista hiekkapohjaisia teitä. Liitän tähän mukaan nyt viikon aikana kertyneitä lenkkiotoksia, jotta kaikki voi nähdä kuinka kauniista maisemasta on mahdollista nauttia juostessa!

Puolituntinen siis kului mukavasti ja Garmin näytti matkakseni 5,4km. Eli lauantaista olikin huimaa kehitystä :) Silloinhan ehdin vain sen vitosen. Tosin silloin tie ei ollut sula, ja pyyhälsin tuota rantaviivaa pitkin kulkevaa maastoreittiä.

Keskiviikkona hakkasin treenin kuntopyörällä. Tavoitteenani oli hätyytellä vauhtikestävyysalueen sykkeitä. Verryttelyksi poljin vartin, jonka jälkeen kiskoin 4x8'/2' eli neljä kertaa kahdeksan minuuttia kovaa ja aina kaksi minuuttia kevyttä polkemista palautuksena. Sykkeet olivatkin jokaisen vedon jälkeen korkeammat ja viimeisessä maksimi taisi olla n.185. Lopuksi vielä pyörittelin kaksikymmenä minuuttia verryttelyksi kevyillä vastuksilla. Päälle vielä vähän keskivartaloliikkeitä ja treeni oli paketissa.

Käytössäni on tällainen ihan perus kuntopyörä. Kahvakuulakin on muuten päässyt kuvaan sekä veljeltä jenkkilästä saatu bambi ;)

Tänään tarkoituksena oli lentää Turkuun, mutta lento peruttiin, kun olin jo portilla odottamassa koneeseen pääsyä. Koneeseen oli ilmeisesti tullut jokin tekninen vika. Joten tää päivä on tullut vietettyä Arlandassa hotellissa, kauppakeskuksessa, treenaten ja herkutellen.

Näihin kuviin ja tunnelmiin on hyvä päättää! Bye! Adios! Hejdo!