ASICS GEL-NIMBUS 14

”No hei Minna. Kuulin, että ne muuttaa Nimbusta. Se ei taida olla enää sama kenkä. Se on entistä kevyempi ja pehmeämpi. Miten ne kestää ihmisten alla? Mitä ASICS oikein ajattelee?” Näin mulle huudeltiin muutama kuukausi sitten paikallisessa Intersportissa, kun hierojalta palatessani koukkasin liikkeessä ihmettelemässä muuten vaan. Kauhistelin ja rauhoittelin. Kohtahan se selviää. Tuskin se täysin on voinut muuttua. Askelklinikkakoulutuksessa meille kerrottiin hieman, mitä ASICS ajattelee.

Juoksijoiden palautetta ympäri maailmaa on kuunneltu. Nimbuksesta on haluttu tehdä hieman aiempaa kevyempi ja ketterämpi, ja kuitenkin mukavuustekijät on pidetty mukana. Kantapään pitäisi nyt olla erityisen mukava. 

Kuvassa naisten malli koossa 36, miesten malli nähtävissä täältä.

Viime viikolla sain kengät itselleni. Ja nyt mulla on ollut uusin Gel Nimbus 14 -versio aktiivikäytössä puolitoista viikkoa. Ja en kauhistele enää. Nämähän ovat paremmat kuin koskaan. Yhden päivän hyppelin kengillä sisätiloissa ja totesin, että seuraavana päivänä nämä huippuyksilöt saavat jo kohdata Turun maantiet. Lähdin rennosti hölköttämään ja huomasin, että 15 kilometriä hujahti. Ihanan pehmeät lenkkarit ja samalla tukevat. Ei tietoakaan mistään rakoista tai hankaumista. Päkiätkään eivät puutuneet kuten viimevuotisissa toisinaan oli tapana. Näin lyhyen testiajan perusteella voin hyvällä omallatunnolla suositella kenkää.

Tiet eivät ole täällä vielä sulaneet, mutta Nimbusten pohja on yllättävän pitävä ja luotettava jäätikkökohdissakin. Aiempien versioiden parhaat ominaisuudet on saatu vangittua tähän versioon. Kenkä on kevyt, mutta selvästi kuitenkin lenkkari, eikä mikään kisakenkä. Kuntoilijoille nämä sopivat hyvin myös maratonille. En edelleenkään tiedä pehmeämpää ja mukavampaa lenkkikenkää. Kaikki pitkät PK-lenkkini juoksen yleensä Nimbuksilla.

Miten se sitten on muuttunut? Nimbus 14 on vähän kevyempi kuin ennen, mutta ei kovin paljoa. Kyllä se edelleenkin kestää ihmisten painoa. Kannan ja päkiän välinen korkeusero on 13mm (naisten mallissa), joten mun arat ja muutamaan otteeseen operoidut akillesjänteetkin pitävät tästä ratkaisusta. Pohja ei siis ole tasainen, kuten niin usein tällä hetkellä markkinoilla olevat luonnollisuutta korostavat lenkkarit. Nimbus on siis hyvä ratkaisu ”oikeaksi” lenkkariksi kevyiden tai jopa paljasjalkatossujen rinnalle.

ASICS -nettisivuilla Nimbusta kuvaillaan seuraavasti:

Mallistomme vaimennetuin juoksujalkine neutraalille askeltyypille

Cushioning -kategorian vaimennetuin jalkine harrastajasta aktiivijuoksijaan. Kanta ja päkiä Gel-vaimennus, rullaava ja kimmoisa SoLyte-välipohja yhdistettynä Guidance Line -ohjaavuusuran kanssa tuovat mukavan ja turvallisen juoksukokemuksen. Päällisen lukuisat yksityiskohdat ja istuvuusominaisuudet ehkäisevät hiertymiä ja parantavat tuntumaa. Ykkösvalinta monipuoliseen harjoitteluun ja lenkkeilyyn.

Kirjoittelen lisää kokemuksistani, kunhan kengille kertyy hieman enemmän kilsoja mittariin. Ulkonäkökin on upea! Onko joku muukin jo testannut Nimbus 14 uutuuden? Oletteko aikeissa hankkia oman mukavan parin?

PT-asiakas juoksi päin seinää

Moikka!

Maanantaista on tullut mun uus suosikkipäivä. Ai miks? No siks, että se on mulla kevyt päivä. Laiskimus kun oikeasti olen. Ja kun en tee edes oikeita töitä, niin kevyen päivän voi ottaa aika rennosti. En muuten ole niitä urheilijoita, jotka eivät osaa hyvällä omallatunnolla vain olla. Väsytti hieman eilinen pitkä lenkki, mutta ihmekös tuo, sillä eilen juoksin sulaneen tienpinnan innoittamana kolmenkympin lenkin! Elämäni toisen. Tästähän alkaa tulla tapa... Eli en olekaan niin laiska. Viime vuonna tähän aikaan juoksin 30 kilsaa koko viikon aikana. Aika hyvä progressio. ;) Tänään lisäksi tapahtui hyviä asioita, jotka liittyvät henkilökohtaiseen elämääni, mutta ärsyttävästi jätän nämä parhaat hehkutukset toistaiseksi täältä pois. Muutenhan tää menee ihan liian jeejee-tarinaksi. Yleensä synkistelystä on helpompi kirjoittaa.

Kerron sitten mun pt-asiakkaasta. Siis harjoitusasiakkaasta. No, ei tääkään osuus ole mitään synkistelyä. Kerrotaan nyt sen verran, että ikää hänellä on 27 ja sukupuoli on nainen, niin saatte hieman enemmän tarinasta irti. Reilussa kuukaudessa on jo tapahtunut ihmeitä. Tänään tutkimme hänen uusinta inbody-mittauksen tulosta ja vertailimme edelliseen. Parasta oli, että rasvaprosentti oli pudonnut edellisestä mittauksesta 4,5%. Lihasmassaa on tullut lisää, ja hän nauttii uudesta hänelle räätälöidystä saliohjelmasta. Ruokapäiväkirjan pohjalta viilasimme syömisiä kuntoon kolme viikkoa sitten.

Juoksutekniikkavinkkejä hän kävi hakemassa maratonkouluryhmäni tekniikkatreeneistä. Tänään valvoin, tsemppasin ja juoksin mukana hänen vauhdikkaan juoksutreenin. Teimme laskevana sarjana VK-tyyppisen harjoituksen. Palautukset olivat kaksiminuuttisia kävellen. Loppua kohden valmennettavastani löytyi uskomatonta sisukkuutta. Viimeinen pätkä päättyi ison ylämäen päälle, jossa iskivät tajuttomat maitohapot. Sain häneltä hätäisen vilkaisun, ja kannustin taistelemaan vikat viisitoista sekuntia. Hän taisteli. Treenin jälkeen hän ihmetteli, että miten pystyy juoksemaan silloin, kun jalat eivät enää liiku. :) Tuli ihan parasta analysointia. Selitin, että oli mahtavaa seurata vierestä, kun hän tavallaan juoksi päin seinää. Hän ei varmasti koskaan ennen ollut sitä oikeasti kokenut. 

Mullekin tuli siis samalla hyvä kevyt ja palauttava harjoitus. Olen niin ylpeä hänestä ja siitä, että vaikka painossa on tapahtunut vasta muutaman kilon muutos, niin ulkonäössä muutokset ovat huomattavia. Ryhti on parantunut. Kiinteytymistä on selvästi tapahtunut. Itsekin hän hehkutti, että on kivaa, kun farkut tuntuvat löysiltä. Ja tärkeintä on uusi energinen ja hyvä olo.

Iltalukemista.

Etenemme rauhallisella vauhdilla, sillä tavoitteena on oikea elämäntapamuutos ja kiinteytyminen. Hän on hyvällä tiellä ihanneminäänsä kohti. Päämotivaattorina hänellä ovat omat kesähäät, joissa hän haluaa näyttää tietysti hyvältä. Lisäksi jossakin kesän juoksutapahtumassa taittuu kevyesti kymppi. Parasta, kun saa harjoitella noin motivoituneen asiakkaan kanssa. Eiköhän musta tule vielä oikein hyvä personal traineri. Sitä en epäile, mutta lähinnä alkoi mietityttämään juoksenkohan mäkin kesällä jossakin välissä kympin? Radalla en ole nimittäin sitä vielä koskaan kokenut.

Oletteko lukijat juosseet viime aikoina päin seinää? Tai edes joskus? :)

Useasti seinään juossut kotijoogaaja.

Puolikas

Täytyy täälläkin hehkuttaa maanantain pitkää lenkkiäni. Intouduin Turussa kauniissa auringonpaisteessa juoksemaan Ruissaloon. Vapun aikoihin kärsitystä flunssasta ei ollut enää tietoakaan. Hieman tietysti kärsin koivun siitepölyistä, mutta näillä harjoitusmäärillä allergiankin vielä kestää. Edellisestä yli 20 kilsan lenkistä oli ehtinyt vierähtää lähes vuosi!

Lenkki lähti rennosti ja huomasin pisteleväni jatkuvasti viiden minuutin tonneja. Fiilis tuntui hyvältä, ja intouduin juoksemaan Ruissalon kylpylälle asti. Garmin näytti lenkkini pituudeksi 21,3km. Enemmän kuitenkin hymyilytti loppuaika 1.44. Olin kuitenkin ihan koko matkan taivaltanut PK-sykkeellä, eikä syke pompannut aerobiselta alueelta edes pahimmissa ylämäissä. Naureskelinkin, että en olisi ollut HCR:llä ihan viimeisten joukossa! Tietysti tämäkin peruslenkkini kertoo siitä, että peruskunto on jo kohtuullisella tasolla. Lisäksi tietysti ilahduttaa se, että pitkän treenitauon jälkeen rauhallisesti aloitettu juoksuharjoittelu on tullut toteutettua oikein. Akillesjänneleikkauksestanihan on kuitenkin ehtinyt kulua vasta viisi kuukautta.

Lenkillä tuli hieman jano, koska en etukäteen ajatellut noin pitkää lenkkiä juoksevani ja keli oli yllättävän lämmin. Mukanani ei ollut mitään juotavaa, mutta onneksi olen sellainen kameli, että kestän kyllä. Lisäksi olisin pärjännyt hieman vähemmässä vaatetuksessa, mutta onneksi en pahemmin hikoile, vaikka muuten kärsinkin kuumuudesta. Yleensä pitkillä lenkeillä olisi hyvä juoda 20 minuutin välein. Laimea urheilujuoma imeytyy paremmin kuin vesi. Lisäksi ennakkoon kannattaa tankata nesteitä. Heh, älkää tehkö niinku mä, vaan niinku mä sanon!

Lenkillä mulla oli muuten käytössä uusimmat Asicsen Nimbukset. Käyttökokemusta on nyt kertynyt sen verran, että voin rehellisesti sanoa niiden olevan kaikkien aikojen mukavimmat lenkkarit. Jotenkin se pehmeys tuntuu erityisen hyvältä maantiellä juostessa. Lisäksi kengät ovat rullaavat ja jalka istuu hyvin. Peruslenkeille yksinkertaisesti loistava valinta. Jalat eivät väsy. Ehkä siksi jaksoin juosta lenkkini noin hyvin. :)

Nimbukset.

Ensimmäisillä käyttökerroilla päkijäni hieman puutuivat, mutta kenkien pehmennyttyä ja mukauduttua jalkaani tämä ongelma poistui. Kovaan juoksuunhan Nimbukset ovat liian tukevat ja raskaat, eikä alustatuntumaa ole kuten kevyemmissä tossuissa tai kilpakengissä. Toisaalta peruslenkkareissa on mukavaa, ettei kaikkia kiviä tunne pohjien läpi. Teilläkin on varmaan jo jokinlaisia kokemuksia tämän kevään Nimbuksista. Ovatko kengät olleet mieluisat? Entä osallistuiko joku viikonloppuna HCR:lle?

Tämä tarina herätti mut taas miettimään, että juokseminen on ihan oikeasti se mun juttu. Ja mä ihan oikeasti voin nousta takaisin hyvään juoksukuntoon. :)

Kiihtyvää, pitkää ja muuta mukavaa

Moikka!

Sadekelit ovat täällä saarella jatkuneet. Välillä aurinkokin on näyttäytynyt ja toisinaan on satanut rakeita. Lämpötilakin on pudonnut alle kymmeneen asteeseen. Toisaalta allergioiden kannalta on ollut ihan hyvä, että katupölyt ja lepän siitepöly ovat huuhtoutuneet pois. Juoksemiseen kelit ovat silti olleet hyvät, koska metsätietkin ehtivät kunnolla sulaa ennen kuin tämä "takatalvi" iski. Urheilukentälle en tällä viikolla sitten kelin takia päässyt, mutta se ei meininkiä haitannut.

Perjantaina pidin kevyen päivän, ja ikuistin pari kuvaakin. Illalla tehtiin herkullista jauhelihapitsaa.

Windstopper-paita (Puma), ehdoton sadekelillä.

Tämän viikon asennekynnet :D! Mitäs sanotte?!

Lauantaina osallistuin viikon rankimmalle Satsin spinning-tunnille. Asiakaspalvelussa mulle tarjottiin vitsinä zumbatunnin lipuketta. Selitin sitten hätääntyneenä, että olin ilmoittautunut spinningiin. Työntekijätriolla oli taas hauskaa pilailla suomitytön kustannuksella..:). Spinningin jälkeen intouduin vielä juoksemaan matolla yhdeksän kilsan kiihtyvän. Lähdin pk:sta, sitten pk2-alueelle, sitten vk-vauhtiin ja vikalla tonnilla menin jo mk:n puolelle. Sain loppusykkeeksi 197. En edes kiihdyttänyt kaikkea, mitä olisi löytynyt, joten 200 olis mennyt helposti rikki. En sitten näköjään olekaan niin pahassa pyöräilyjumissa. Urakan jälkeen sain vielä kertoa itsestäni muutamalle meininkiä ihmetelleelle ruotsalaisnaiselle.

Kevätkukkia meidän talon edestä.

Myrskypilvet valtasivat taivaan.

Tänään päätin kokeilla rauhallista pitkää lenkkiä siten, että tarkoitus oli mennä koko matka juosten. Päätin juosta Grönstaan, kiertää siellä Lidingö Loppetin kympin lenkin ja sitten hölkätä takaisin kämpille. Mittaa kyseisellä reissulla olisi huikeat 18km. Oli niin hyvät filikset, että ajattelin selviäväni, mutta päätin, että jos en jaksa, niin kävelen välillä. Onneksi retki sujui hyvin, enkä pistänyt kävelyksi edes kuuluisassa Abborrbackenin nousussa. Parasta oli ohitella muita lenkkeilijöitä. :) Kilpailuhenki heräilee... Tosin sateisella säällä ei ollut pahinta ruuhkaa lenkkipoluilla. Matkaankin kului aikaa pieni ikuisuus eli tunti ja 43 minuuttia. Kunto on ollut viime viikkoina hyvässä nousussa, joka näkyy etenkin madaltuneina kevyiden lenkkien sykkeinä. Lisäksi ison mäen jälkeen ei enää kestä kauaa, että sykelukema tasoittuu. Ja tärkeintä on, etten enää ajattele lainkaan leikattua jalkaani juostessa, koska siinä ei ole mitään tuntemuksia.

Inhoon valkoposkihanhia. Nyt ne ovat taas täällä ja likaavat kaikki rannat.

Kääntöpaikan vesiputous.

Pitsaperjantain herkkutekele

Miten teidän viikonloppu sujui? Tuliko paljon treenailtua? Mun pitäis keksiä joku alustava kisa, mihin osallistun nyt kevään aikana, mutta en ole vielä päättänyt missä ja mille matkalle uskallaudun taas mukaan! Jostain on kuitenkin taas aloitettava.