torstai 27. syyskuuta 2012

Syksyn startit

HEI!

Viimeisen postauksen jälkeen onkin tapahtunut kaikenlaista.. Päätin hetkellisestä syksyväsymysfiiliksestä huolimatta jatkaa kilpailemista. Vaikka motivaatio oli hetkellisesti kateissa, hämmästyin joka kerta kun tein kovemman treenin ja tajusin, että olin edelleen nousukunnossa. Juokseminen sujui treeneissä siis kuin itsestään. Päätin juosta Kaisaniemenjuoksun viiden kilsan kisan Helsingissä. Kisa juostiin sunnuntaina 16.9. ja ilma oli aurinkoinen. Toisena vaihtoehtona tapahtumassa oli tarjolla puolimaraton, mutta halusin juosta lyhyemmän matkan, koska tuntui, että vauhti asui vielä jaloissani. Reitti oli tarkistusmitattu ja tasan viisi kilsaa. Noin lyhyitä maasto/maantiekisoja on aika harvoin tarjolla Suomessa.

Lähdin rauhassa liikkeelle ja huomasin, etteivät miehet lähteneet yhtään kovempaa. Oma menoni tuntui helpolta ja kevyeltä, joten ylämäistä ja kovasta tuulesta huolimatta lisäsin vauhtia tai ainakin yritin pitää vauhdin kovana kärjessä. Töölönlahdella oli paljon sunnuntaikävelijöitä, mutta onneksi keulapyöräilijä hätisteli ihmisiä edestämme.

Loppupuoliskon nousuissa jäin yhdestä miesjuoksijasta, mutta paluumatkalla Kaisaniemen puistoon sain ajettua hänet kiinni. Puistossa vikan kilsan aikana menin ohi, mutta hän meni vielä kerran ohitseni. Sitten käännyttiinkin jo maalisuoralle ja latasin vielä viimeisen ryhminvaihdoksen jostakin ja pääsin hänen ohitse. Maalissa saatiin eroa kaksi sekuntia. Heh, voitin siis kaikki miesjuoksijat. Aikani oli 17.32. Maaliintuloa seurasi jonkin verran paikalle osuneita ihmisiä ja sainkin vastata hauskoihin kysymyksiin. Lähinnä eniten utelua herätti askellukseni ja spurttimainen loppukiri. Kiva, kun tällaisia juoksutapahtumia tuodaan ihmisten ilmoille.

Vitosen lähtö.

Loppukiri.

Loppuverkalla.

Palauttelin kisasta hyvin ja matkustin takaisin Turkuun. Keskiviikkona vedin juoksukouluryhmän harjoituksia, ja aloin kypsytellä ajatusta Ruissalojuoksuun osallistumisesta. Puolimaratoninnostusta oli havaittavissa ryhmämme naisilla, ja aloin itsekin miettiä Ruisrääkkiin osallistumista. Ajattelin, että juoksisin sen vain pitkänä vauhtikestävyysharjoituksena.

Torstaina tein lopullisen päätökseni osallistumisestani. Lauantaina matkustin bussilla Ruissaloon ja pelkäsin sadetta. Onneksi sää suosi minua jälleen ja pilvet väistyivät. Juuri ennen lähtöä kävin vaihtamassa shortsit. Ruissalon puolimaratonreitti on kaunis ja vaihteleva. Osa matkasta juostaan hiekkateitä, joten reitti ei ole erityisen nopea. Lisäksi mutkia ja mäkiä on paljon. Reitti voisi olla paremmin merkitty ja lähtöalueella voisi olla enemmän vessoja. Juoma-asemia sen sijaan oli ilahduttavan paljon. Itselläni oli vielä geelipussi kädessä melkein koko matkan ajan. :)

Lähdin rauhassa matkaan ja juoksu oli helppoa isossa porukassa. Vähitellen aloin kiristää vauhtia ja aloin saada edellä meneviä miehiä kiinni. Koko ajan tuntui hyvältä ja helpolta. Vatsaani sattui välillä, koska en ole tottunut juomaan kesken suorituksen, mutta puolimaratonilla on pakko. Kympin kohdalla tajusin, että vauhtini on kova, koska väliaikani oli 37.20. Vauhti ei kuitenkaan tuntunut kovalta. Lopussa kierrettiin Kuuvan lenkki. Tunsin, kuinka mulla oli vauhti päällä ja vaan hymyilytti. Hauska kisa. Vikan tonnin hurjastelin 3.30. En tajua. Loppuajakseni tuli 1.18.56, ja sillä irtosi voitto.

Kisan jälkeen muhun iski väsymys. Myös kunnon rankkasade saapui Turkuun. Kisan jälkeen tarjolla oli hernekeittoa, kahvia, mehua, pullaa ja Yosaa. Ainakin palautuminen lähti heti käyntiin, kun pakotin itseni syömään kaiken mahdollisen.

Mitäs teille lukijoille kuuluu? Oletteko osallistuneet johonkin tapahtumiin? Mun juoksukouluryhmään muuten voi edelleen liittyä mukaan! Treenit ovat aina keskiviikkoisin Turussa.

Lauantain saalis.





2 kommenttia:

  1. Ihan huippu kirjoitus! Mua kiinnostikin tietää miten toi vitonen huipentui :) Onnittelut kans puolikkaan ennätyksestä ja voitosta!
    Mä muuten haastoin sut mun blogissa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä tosiaan lyhyesti vitosen huipennus.. :D Niin ja tosiaan puolikkaan aika oli ennätykseni. Olin juossut puolikkaan vain kaksi kertaa aiemmin, joten sinänsä ennätyksen pitääkin parantua vauhtikestävyystason kehittyessä. Onnittelut vielä myös sun Espoossa kiskaisemasta puolikkaan enkasta! :) Täytyykin käydä katsomassa mitä oot kehittänyt mun pään menoksi blogissasi..

      Poista