Ajatusta juoksutekniikkaan!

Patrolin blogissani julkaisin uusimpia ajatuksiani. Käykää toki lukemassa! Hyvää pääsiäistä kaikille!

Olen todennut, että lentäen pääsee kovempaa. ;)

Oletteko maltillisia kevätjuoksijoita vai tuntuuko asfaltti säärissä? Entä mietittekö juoksutekniikkaa yhtään vai annatteko kantapäille vallan, jos muuten tuntuu hyvältä? :)

ASICS GEL-NIMBUS 14

”No hei Minna. Kuulin, että ne muuttaa Nimbusta. Se ei taida olla enää sama kenkä. Se on entistä kevyempi ja pehmeämpi. Miten ne kestää ihmisten alla? Mitä ASICS oikein ajattelee?” Näin mulle huudeltiin muutama kuukausi sitten paikallisessa Intersportissa, kun hierojalta palatessani koukkasin liikkeessä ihmettelemässä muuten vaan. Kauhistelin ja rauhoittelin. Kohtahan se selviää. Tuskin se täysin on voinut muuttua. Askelklinikkakoulutuksessa meille kerrottiin hieman, mitä ASICS ajattelee.

Juoksijoiden palautetta ympäri maailmaa on kuunneltu. Nimbuksesta on haluttu tehdä hieman aiempaa kevyempi ja ketterämpi, ja kuitenkin mukavuustekijät on pidetty mukana. Kantapään pitäisi nyt olla erityisen mukava. 

Kuvassa naisten malli koossa 36, miesten malli nähtävissä täältä.

Viime viikolla sain kengät itselleni. Ja nyt mulla on ollut uusin Gel Nimbus 14 -versio aktiivikäytössä puolitoista viikkoa. Ja en kauhistele enää. Nämähän ovat paremmat kuin koskaan. Yhden päivän hyppelin kengillä sisätiloissa ja totesin, että seuraavana päivänä nämä huippuyksilöt saavat jo kohdata Turun maantiet. Lähdin rennosti hölköttämään ja huomasin, että 15 kilometriä hujahti. Ihanan pehmeät lenkkarit ja samalla tukevat. Ei tietoakaan mistään rakoista tai hankaumista. Päkiätkään eivät puutuneet kuten viimevuotisissa toisinaan oli tapana. Näin lyhyen testiajan perusteella voin hyvällä omallatunnolla suositella kenkää.

Tiet eivät ole täällä vielä sulaneet, mutta Nimbusten pohja on yllättävän pitävä ja luotettava jäätikkökohdissakin. Aiempien versioiden parhaat ominaisuudet on saatu vangittua tähän versioon. Kenkä on kevyt, mutta selvästi kuitenkin lenkkari, eikä mikään kisakenkä. Kuntoilijoille nämä sopivat hyvin myös maratonille. En edelleenkään tiedä pehmeämpää ja mukavampaa lenkkikenkää. Kaikki pitkät PK-lenkkini juoksen yleensä Nimbuksilla.

Miten se sitten on muuttunut? Nimbus 14 on vähän kevyempi kuin ennen, mutta ei kovin paljoa. Kyllä se edelleenkin kestää ihmisten painoa. Kannan ja päkiän välinen korkeusero on 13mm (naisten mallissa), joten mun arat ja muutamaan otteeseen operoidut akillesjänteetkin pitävät tästä ratkaisusta. Pohja ei siis ole tasainen, kuten niin usein tällä hetkellä markkinoilla olevat luonnollisuutta korostavat lenkkarit. Nimbus on siis hyvä ratkaisu ”oikeaksi” lenkkariksi kevyiden tai jopa paljasjalkatossujen rinnalle.

ASICS -nettisivuilla Nimbusta kuvaillaan seuraavasti:

Mallistomme vaimennetuin juoksujalkine neutraalille askeltyypille

Cushioning -kategorian vaimennetuin jalkine harrastajasta aktiivijuoksijaan. Kanta ja päkiä Gel-vaimennus, rullaava ja kimmoisa SoLyte-välipohja yhdistettynä Guidance Line -ohjaavuusuran kanssa tuovat mukavan ja turvallisen juoksukokemuksen. Päällisen lukuisat yksityiskohdat ja istuvuusominaisuudet ehkäisevät hiertymiä ja parantavat tuntumaa. Ykkösvalinta monipuoliseen harjoitteluun ja lenkkeilyyn.

Kirjoittelen lisää kokemuksistani, kunhan kengille kertyy hieman enemmän kilsoja mittariin. Ulkonäkökin on upea! Onko joku muukin jo testannut Nimbus 14 uutuuden? Oletteko aikeissa hankkia oman mukavan parin?

PT-asiakas juoksi päin seinää

Moikka!

Maanantaista on tullut mun uus suosikkipäivä. Ai miks? No siks, että se on mulla kevyt päivä. Laiskimus kun oikeasti olen. Ja kun en tee edes oikeita töitä, niin kevyen päivän voi ottaa aika rennosti. En muuten ole niitä urheilijoita, jotka eivät osaa hyvällä omallatunnolla vain olla. Väsytti hieman eilinen pitkä lenkki, mutta ihmekös tuo, sillä eilen juoksin sulaneen tienpinnan innoittamana kolmenkympin lenkin! Elämäni toisen. Tästähän alkaa tulla tapa... Eli en olekaan niin laiska. Viime vuonna tähän aikaan juoksin 30 kilsaa koko viikon aikana. Aika hyvä progressio. ;) Tänään lisäksi tapahtui hyviä asioita, jotka liittyvät henkilökohtaiseen elämääni, mutta ärsyttävästi jätän nämä parhaat hehkutukset toistaiseksi täältä pois. Muutenhan tää menee ihan liian jeejee-tarinaksi. Yleensä synkistelystä on helpompi kirjoittaa.

Kerron sitten mun pt-asiakkaasta. Siis harjoitusasiakkaasta. No, ei tääkään osuus ole mitään synkistelyä. Kerrotaan nyt sen verran, että ikää hänellä on 27 ja sukupuoli on nainen, niin saatte hieman enemmän tarinasta irti. Reilussa kuukaudessa on jo tapahtunut ihmeitä. Tänään tutkimme hänen uusinta inbody-mittauksen tulosta ja vertailimme edelliseen. Parasta oli, että rasvaprosentti oli pudonnut edellisestä mittauksesta 4,5%. Lihasmassaa on tullut lisää, ja hän nauttii uudesta hänelle räätälöidystä saliohjelmasta. Ruokapäiväkirjan pohjalta viilasimme syömisiä kuntoon kolme viikkoa sitten.

Juoksutekniikkavinkkejä hän kävi hakemassa maratonkouluryhmäni tekniikkatreeneistä. Tänään valvoin, tsemppasin ja juoksin mukana hänen vauhdikkaan juoksutreenin. Teimme laskevana sarjana VK-tyyppisen harjoituksen. Palautukset olivat kaksiminuuttisia kävellen. Loppua kohden valmennettavastani löytyi uskomatonta sisukkuutta. Viimeinen pätkä päättyi ison ylämäen päälle, jossa iskivät tajuttomat maitohapot. Sain häneltä hätäisen vilkaisun, ja kannustin taistelemaan vikat viisitoista sekuntia. Hän taisteli. Treenin jälkeen hän ihmetteli, että miten pystyy juoksemaan silloin, kun jalat eivät enää liiku. :) Tuli ihan parasta analysointia. Selitin, että oli mahtavaa seurata vierestä, kun hän tavallaan juoksi päin seinää. Hän ei varmasti koskaan ennen ollut sitä oikeasti kokenut. 

Mullekin tuli siis samalla hyvä kevyt ja palauttava harjoitus. Olen niin ylpeä hänestä ja siitä, että vaikka painossa on tapahtunut vasta muutaman kilon muutos, niin ulkonäössä muutokset ovat huomattavia. Ryhti on parantunut. Kiinteytymistä on selvästi tapahtunut. Itsekin hän hehkutti, että on kivaa, kun farkut tuntuvat löysiltä. Ja tärkeintä on uusi energinen ja hyvä olo.

Iltalukemista.

Etenemme rauhallisella vauhdilla, sillä tavoitteena on oikea elämäntapamuutos ja kiinteytyminen. Hän on hyvällä tiellä ihanneminäänsä kohti. Päämotivaattorina hänellä ovat omat kesähäät, joissa hän haluaa näyttää tietysti hyvältä. Lisäksi jossakin kesän juoksutapahtumassa taittuu kevyesti kymppi. Parasta, kun saa harjoitella noin motivoituneen asiakkaan kanssa. Eiköhän musta tule vielä oikein hyvä personal traineri. Sitä en epäile, mutta lähinnä alkoi mietityttämään juoksenkohan mäkin kesällä jossakin välissä kympin? Radalla en ole nimittäin sitä vielä koskaan kokenut.

Oletteko lukijat juosseet viime aikoina päin seinää? Tai edes joskus? :)

Useasti seinään juossut kotijoogaaja.

Maaliskuuta

Hei!

Yllätys. Mä päivitän blogia. Kaikki on edelleen hienosti. Olen terveenä ja juoksu kulkee. Silloin on kaikki asiat yleensä juoksijan elämässä mukavasti. Tänään julkaisin Patrolin sivuille blogitekstin, jossa on myös hieman hallikauden kuulumisia.

Hallikauden jälkeen on palattu normaaliin arkeen. Olen lisännyt juoksumääriä ja hillinnyt tehoja. Pitkät VK-treenit ovat muuttaneet taas takaisin ohjelmaan. Keskiviikkona menin Helsinkiin ja kävin Espoossa Patrolin askelklinikkakoulutuksessa. Ihmettelimme kevään uusia lenkkarimalleja ja niiden erikoisominaisuuksia. Lisäksi tutustuimme uusiin ASICS-juoksutekstiileihin, joihin on tänä vuonna panostettu aiempaa enemmän. 

Heidi Pappila tutkailemassa tekstiiliuutuuksia.

Tämän kevään ASICS-valikoimaa!

Torstaina juoksin 12 kilsan vauhtikestävyystreenin Helsingin keskuspuistossa. Tie oli luminen, mutta aurattu. Hiekotuksessa oli sitten säästelty ja askel hieman lipsui. Onneksi pakkanen lauhtui keskipäivään mennessä ja keuhkoni voivat oikein hyvin. Aikaa tuohon hölköttelyyn kului 47 minuuttia, joten olen ihan hyvässä vireessä. Illalla matkustin takaisin Turkuun.

Tänään mulla jatkuivat personal trainer -opinnot Leaf Areenalla Turussa. Opinnot ovat edenneet jo vitosjaksolle. Tänään käsiteltiin markkinointia ja tuotteistamista. Oli kyllä oikein mielenkiintoista jälleen. Huomenna homma jatkuu. Aiheena on ainakin psyykkisen valmennuksen juttuja. Tämä Trainer4You:n koulutus on kyllä ollut todella hyvä. 

Viime aikoina mulla on ollut myös PT-kurssiini liittyvä harjoitusasiakas Jonna, jolle olen räätälöinyt henkilökohtaista ohjelmaa. Nyt on pakko mennä nukkumaan, koska huomenna on taas koulutuspäivä!

Jonnan tyylinäytettä vatsalihas/lonkankoukistajatreenistä! Onko joku joskus kokeillut tuollaista kuntopallonheittelyä laitteessa?

Paluu

Hei!

Tiedetään, ettei musta ole tämän blogin puolella juuri kuulunut. Yleensä urheilijat eivät päivittele nettiin, kun kaikki on huonosti. Mun tauosta päätellen, taidan olla poikkeus. Kaikki taitaa olla ihan hyvin! Reilu vuosi sitten perustin tämän ajanvietteeksi Ruotsiin, ja kirjoitusteni ohessa sain perusteltua itselleni ajatuksiani, että mun kannattaisi vielä koittaa tätä juoksujuttua. Tuntui, että olin yksin ajatusteni kanssa, mutta samalla mulla oli vahva tunne, että kestävyysjuoksu-urani on vielä pahasti kesken. Parasta oli, että paluuni omalle tasolle tapahtui nopeammin kuin edes itse uskoin. Mennyt syksykin oli melko rikkonainen harjoituksellisesti, mutta silti mulla on nyt kaikessa tekemisessä sellainen ote, että treeneissä vain kummastelen helppoutta ja uusia vauhteja.

Tämä oli kuntoutusblogi. Nyt tästä pitäis varmaan leipoa jotakin muuta. Eikä edes tarvii. Tämä on edelleen hyvän mielen juoksublogi. Olen sama Minna ja mulla on kivaa. Musta on taas tullut oikeesti juoksija. Ainakin omasta mielestäni, ja sehän on tärkeintä. Olen ehkäpä hieman vahvempi, nopeampi ja kestävämpi kuin ennen. Ei se haittaa. Ehkä kannattaa jatkaa kirjoittelua, koska pelkästään tämän blogin aikana on tapahtunut niin paljon mahtavia juttuja.

Viimeisin päivitykseni tässä blogissa on leirillelähtötunnelmista. Täältä voi lukea leirikuulumistarinan tammikuulta. Maspalomasissa kaikki sujui siis hienosti. Suomeen paluun jälkeen sairastelin viikon, jonka jälkeen päätin testata hallijuoksua. Talveen paluustanikin voi lukea täältä.

Hallijuoksut jatkuivat hienosti. Viikko sitten Myllypurossa kellotin kauden kärkiajat alimatkoilla, ja pirteä menoni tuotti maaottelupaikan. Pienen mietinnän jälkeen päätin hyväksyä tarjouksen kiskoa Suomi-asun ylle ja tarttua tonnivitosen haasteeseen. Eilen tulimme takaisin Ruotsin Växjöstä. Tonnivitosella tein lyhyen ratojen halliennätykseni kolmella sekunnilla. Entinen olikin homehtunut Tilastopajan mukaan jo 11 vuotta. Viikon takaisesta Myllypuron juoksusta lohkesi melkein yhdeksän sekuntia. :) Kovatasoisessa startissa aikani riitti viidenteen sijaan, kun lopussa sain puristettua yhden ruotsalaisen ohi.

Muutenkin oli mahtava reissu, joka ansaitsisi ihan oman tarinan. Nyt suuntaan kuitenkin aamupalalla, koska tämän tekstin tarkoituksena oli vain tulla moikkaamaan teitä ja kertoa, että kirjoitan jatkossakin. Koska mun tarina ei ole vielä ohi, halusitte niin tai ette.. ;)

Leirille!

Moikka taas!

Joulut on vietetty onnistuneesti. Joulupukki toi mulle uuden läppärin. Haluaa ilmeisesti, että jatkan kirjoittelua.. Aattona tempaisin Perniön lumisilla teillä 25km letkeästi rallatellen. Ihmeen hyvä oli kulku ja paikalliset ihmettelivät pirttiensä ikkunasta ulkona viillettävää kylähullua! Joulupäivän vietin Helsingissä. Vanhempieni luota lähtee kätevästi kotiovelta ladut keskuspuiston herkulliseen latuverkostoon. Kaivoin varastosta vanhan perinteisen menoon tarkoitetun luottoparin (Karhun Sarajevot vuodelta 84). Niihin on jälkeenpäin toki vaihdettu nykyaikaiset siteet. Monotkin on samat kun joskus 13-vuotiaana. Enhän mä koskaan kasvanut isoksi aikuisuudesta nyt puhumattakaan. Kympin verran hiihdeltiin. Maisemat olivat kauniita, vaikka ei niitä oikein ehtinyt ihmetellä. Äitin kanssa homma yltyi loppumatkasta hieman kisaksi. Hän on yllättävän kova hiihtämään. Tekniikka on peräisin kilpahiihtoajoilta ja käsivoimaakin on enemmän kuin minulla.

Tapaninpäivänä vaihdettiin laji juoksuun, ja vielä vauhtiakin hain vähän jälleen pienen sairastelun jälkeen. Suuntana oli siis Myllypuron liikuntahalli. Äiti sentään putosi jo alkuverkkavauhdissa. Ihmettelin juoksun helppoutta. Kuntosalipuolella ei ollut muita, joten kertailin vähän samalla opintojani. Salitreenin jälkeen juoksin määräintervallia ja onneksi pohkeet eivät kommentoineet enää mitenkään hallijuoksua. Alkoi jopa hetkellisesti tehdä mieli hallikisoihin. Katsotaan nyt rauhassa, onko kyseessä vain hetkellinen mielenhäiriö vai innostaako vielä kuukauden päästä moinen ajatus.

Parasta on kuitenkin se, että alle kuuden tunnin päästä starttaa Finnair kohti Gran Canariaa ja mä oon siellä kyydissä! Jee, paluu leirielämään. Edellisestä etelän leiristä on vierähtänyt kaksi vuotta. Olimme silloin Akin kanssa Keniassa. Nyt kuitenkin on kyseessä tuttu saari (olen aikoinaan ollut vaihto-oppilaana Las Palmasissa), ja säätiedotkin lupailevat hyvää keliä! Innostus on huipussa! Maltilla vaan niin saan hyvät viikot kasaan. Tulis jo kesä tännekin.. Kuvat on edelliseltä Kanarian leiriltäni kolmen vuoden takaa.

Hyvää uutta vuotta kaikille lukijoille!!! Onko kukaan lähdössä lähiaikoina talvea pakoon etelään? :)

Kompressiosäärystimet testissä

Hei!

Pakko kirjoittaa uusimmat kuulumiset. Kymmenen päivää sitten akillesjänneleikkauksestani tuli täyteen vuosi! Ja millainen vuosi tämä onkaan ollut. Asuin Ruotsissa ja muutin takaisin Suomeen. Keskityin kuntouttamaan jalkaa rauhassa ja palasin vähitellen takaisin oikean juoksuharjoittelun pariin. Kuntoni nousi yllättävän nopeasti loukkaantumista edeltäneelle tasolle. Parasta oli loppukesästä, kun sain juostua uusiksi ennätykseni kolmosella, vitosella ja puolimaratonilla. Olen oppinut paljon palautumisen tärkeydestä ja ymmärtämään vielä aiempaa paremmin omaa kroppaani.

Aamukahvilla Japanissa ennen kisaa.

Ennen Japanin kisamatkaa sairastin kolme viikkoa pahaa flunssaa. Onneksi selvisin siitä ilman minkäänlaisia lääkekuureja, vaikka juoksuharjoitteluun tulikin ärsyttävän pitkä tauko. Sain yhden hyvän treeniviikon Suomessa kuitenkin kasaan ennen matkaan lähtöä. Japanissa kaikki sujui hyvin. Hengitys alkoi parin päivän päästä toimimaan, vaikka majoitusmökeissämme oli hometta ja pölyä sekä höyhentäytteiset peitot. Mukaan matkaan sain Compressport-kompressiosäärystimet, joita testasin heti ekalla kympin verryttelylenkillä. Pohkeet tuntuivat hyviltä ja pitkän lentomatkan rasitukset eivät painaneet jaloissa.

Compressport-säärystin ja oma juoksusukka.

Päätin juosta kisankin uusissa säärystimissäni. Olen ennenkin käyttänyt kompressiosukkia, mutta olen aina ollut jotenkin hieman epäileväinen niiden käyttämisestä kisoissa. Aiemmin kisoissa käyttämäni pitkävartiset sukat ovat todellakin olleet vain lähinnä pitkävartiset sukat! Ei niissä ole juuri ollut oikeaa kompressiokiristystä. Jotenkin kireät kompressiosukat ovat aina ahdistaneet mua kisatilanteessa. Lisäksi monissa kompressiosukissa itse sukkaosa ei ole ollut mielestäni tarpeeksi hyvä kisakenkiin tai piikkareihin.

Tässä kokotaulukko.

Compressport-kompressiosäärystimet tuntuvat hyvältä ratkaisulta etenkin siksi, että samalla voi käyttää omia mieluisia urheilusukkia. Valitsin väriksi kirkkaan pinkin. Sopivat muuten hyvin mun kisakenkiini! Koko valitaan niin, että mitataan pohkeiden leveimmän kohdan ympärysmitta ja katsotaan taulukosta sopiva koko. Itselläni ympärysmitta on 33cm, eli ykköskoko on taulukon mukaan sopiva. Jos on tosi pieni pohje, niin on mahdollista tilata myös kokoa 0 olevat säärystimet. 

Kisapäivänä oli vain kymmenen astetta lämmintä ja satoi jääkylmää vettä. Oli hyvä ratkaisu juosta kompressiosäärystimillä. Vaikka olin aivan kohmeessa osuuteni lopussa, niin sääret, akillekset, nilkat ja pohkeet voivat hyvin. Ensimmäistä kertaa maantiejuoksun jälkeen pohkeeni eivät kramppailleet maalissa. Tietysti viisi kilsaa on aika lyhyt matka, mutta kuitenkin voisin väittää, että pohkeeni palautuivat kisasta hieman nopeammin kuin yleensä. Päkiäaskelteinen juoksutekniikkani jumittaa pohkeita etenkin kovilla alustoilla.

Äkilliset kylmät kelit aiheuttivat mulle taas kuumetta ja viikon juoksutauon. Yleensä mun astma reagoi aina voimakkaasti ensimmäisiin koviin pakkasiin, joten annoin sitten keuhkojen vain sopeutua. Perjantaina palasin taas juoksun pariin. Ilmakin onneksi lauhtui. Eilen tein harjoituksen Espoossa Ratiopharm areenalla. Juoksin tonnin vetoja ensimmäistä kertaa hallissa tänä talvena. Hengitys toimi hyvin, mutta pohkeet suuttuivat hieman kovasta alustasta. Mulla oli kompressiosukat jalassa, mutta ei tällä kertaa säärystimiä. Olisi varmaan pitänyt olla. Treeni meni hyvin, mutta loppuverkkana tein vain kilsan verkan hölkäten ja kävellen. Eiköhän ne jalat kuitenkin taas vähitellen totu halliolosuhteisiin. Tänään korvasin kuitenkin pitkän lenkin kuntopyörällä. Samalla voi katselin EM-maastojen nettilähetystä suoraan Budapestista!

Esportissa. Treeni ohi!

Mun kisastudio pyörän selästä..

Onko joku teistä kokeillut kompressiosäärystimiä? Entä oletteko käyneet sisätiloissa treenailemassa tai hakeneet pitävää juoksualustaa matolta? Hyvää joulunodotusta kaikille lukijoille ja tsemppiä treeneihin! :)