keskiviikko 29. helmikuuta 2012

Flunssafiiliksiä

Oon edelleen siis flunssassa. En tiedä onko tämä jotakin influenssaa, vai jotain tavallista perusflunssaa. Kausi-influenssarokotuksen otin kunnon astmaatikon ja urheilijan tavoin leikkaukseni jälkeen joulukuun alussa. Tänä vuonna kuitenkin myös rokotetut ovat sairastuneet, koska influenssavirus on jotenkin muuntunut. No, ihan sama. Kyllä mä yhden flunssan kestän. Oireina ovat olleet kurkkukipu, nenän tukkoisuus ja kuume. Onneksi tauti ei ole edennyt keuhkoihin. Olen myös ylpeä itsestäni, etten ole ottanut yhtäkään särkylääkettä tai flunssalääkettä olotilaani helpottamaan. Pari kertaa on ollut lähellä..

Aloe vera -nenäliinoja. Ei pitäis nenänalunen muuttua punaiseksi, mutta muuttui kuitenkin.

Vahvistavia flunssaeväitä. Hunajaa, mustikoita ja mehuja.

Ja sisällä hiihtelen Nalle Puh-fleecehousuissa.


Tahdon karaista itseäni ja kehittää musta vahvemman. Tätä olen jo muutaman vuoden harrastanut, ja olenkin onnistunut parantamaan astmaani, hoitamaan allergioitani ja kehittämään puolustusjärjestelmääni. Musta on tullut jo vahva. Viimeksi sairastin flunssan syyskuun alussa, enkä siihenkään tarvinnut antibiootteja! Joskus aiemmin olin aina kipeä ja sain helposti kaikki taudit. Pyrin myös syömään terveellisesti, en käytä eineksiä ja yritän tehdä ruokani mahdollisimman hyvistä raaka-aineista alusta loppuun itse. Eipähän myöskään tarvitse pelätä allergiareaktioita. Sitten olen tehnyt omaa siedätyshoitoa totuttelemalla joihinkin minua allergisoiviin ruoka-aineisiin. Nyt se on ollut helpompaa, kun harjoittelu on ollut vähäistä. Elimistö siis kestää paremmin, kun ulkoisia ärsykkeitä on vähemmän. Keväällä sitten siedätykset jäävät vähemmälle, kun puut kukkivat ja juoksen ulkona enemmän!

Tänään tuli muuten kolme kuukautta täyteen akillesjänneleikkauksesta. Lääkärin mukaan saisin siis aloittaa juoksemaan useammin kuin kolme kertaa viikossa ja kokeilla hieman reippaampaa vauhtia. Lisäksi saisin myös juosta vaikka tunnin yhtenäisen lenkin. Aurinko paistaa ja täällä on sulat tietkin jo, mutta en nyt tässä tilassa pääse treenaamaan.

Lähdenkin tästä huuhtelemaan poskiontelot ystävälläni sarvikuonolla. Se on hyvä tapa ja piristää! Laitan hieman suolaa veden sekaan ja sitten hommiin. Sain napsaistua otuksesta pari kuvaakin!

Nenänhuuhtelukannu eli sarvikuono.

Vesi valuu siis toisesta sieraimesta sisään ja toisesta ulos.
 



4 kommenttia:

  1. Paranemisia! Mie sairastan todella harvoin, mutta nyt olen kuukauden yskinyt ja tänään äityi kylkikipu aivan omille lukemilleen. Kuvissa ei onneksi murtumia tai keuhkokuumeeseen viittaavaa, mutta jostain olen onnistunut nestettä keräämään oikean keuhkon sivuun????? Nähtäväksi jää mitä siitä sitten seuraa, kipeetä ainakin tekee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, mulla on ollut kolme pahempaa keuhkokuumetta, mutta kuvissa ei ole koskaan näkynyt nestettä. Olen sitten syönyt antibioottia ja kortisonitabletteja viikkokausia ja lopulta parantunut. Uudestaan vaan lääkäriin, jos oireesi eivät hellitä! Eikös yskiessä vähän murtunut kylkiluu voi aiheuttaa tuota nestettä, eikä välttämättä näy heti kuvissa?

      Poista
    2. Joo murtuma ei välttämättä kuvissa näy. Olen kyllä 99% varma tällä hetkellä, että murtuma siellä kuitenkin on, sellainen monttu tossa rinnan alla ja kun siitä kylkiluuta painaa vihloo kivasti kylkeä kohti. Kontrollikuvaan menen parin viikon päästä, aikaisemmin toki jos vointi pahenee. Miula ei koskaan ole ollut keuhkokuumetta, mutta rtg-lääkäri oli lausunut että keuhkoissa on vanhoja jälkiä jotka viittaisivat aiemmin sairastettuun keuhkokuumeeseen.. Mutta nyt otetaan rennosti ja toivotaan pikaista toipumista.

      Poista
    3. Jep, rennosti vaan, niin eiköhän sitä taas kohta olla menossa!

      Poista