Vitosen enkka

Moikka moi :) !

Olympialaiset ovat vieneet huomioni viime päivinä. En kuitenkaan ole unohtanut juoksemista. Kolmosen kisasta maltoin palautella hyvin. Kävin jopa kevyen lenkin päälle Vantaan kuusijärvellä vesijuoksemassa ja saavutin lievän hypotermian. Olin yhteensä järvessä vain puolisen tuntia, mutta olisi pitänyt nousta pois heti kun kylmyys alkoi hiipiä jäseniin jo parinkymmenen minuutin kohdalla. Vaikka kuinka yritin lisätä vauhtia niin kylmyys ei hellittänyt. Tarttisin varmaan jonkun märkäpuvun tohon touhuun vaikka on kuinka kesä.. Onneksi juostessa on oikeastaan aina lämmin. Oon aina ollut kylmyydelle jotenkin herkkä. Oon niitä ihmisiä, jotka voivat tosi hyvin kun on helle.

Muuten olenkin voinut hyvin. Se on jännä tunne, kun tuntee kroppansa niin hyvin. Tunnen nousukunnon ja sen fiiliksen, kun juoksuvauhti alkaa muuttamaan lihaksiin. Se on ihmeellinen fiilis, mutta sen vain tietää. Harjoituksissa pyrin kuuntelemaan olotilaa, ja antamaan fiiliksiäni tukevia ärsykkeitä itselleni. Vaikeat loukkaantumisjaksot ja astma ovat tehneet musta itseni huippuasiantuntijan. Lapsena äitini aina toitotti lausetta: ”Kukaan muu ei tiedä miltä susta tuntuu kun sä itse.” Mietin, usein mitä se silläkin tarkottaa. Vanhemmiten olen alkanut sisäistämään tätä juttua.

Harjoituksissa en ole tehnyt ihmeitä. Ihan perus vk-treeniä ja ratavetoja. Olen panostanut ravintoon, lepoon, palautumiseen ja treenaamisen rytmittämiseen. Ja se, etten ole ollut töissä on muuten ollut hyvä juttu tässä kuviossa. Olen kuntouttanut leikatun jalan huolellisesti, enkä ole kiirehtinyt. Yhdentoistatunnin yöunet ovat olleet jokaöistä luksusta. Päiväuniakin olen nautiskellut, jos siltä on tuntunut. Onneksi multa on aina sujunut lahjakkaasti syöminen ja nukkuminen ;).

Näillä se tuli. Vitosen rytmillä koko matka. Enkka. Hämeenlinnassa keskiviikkona oman veljen jänistellessä tasasta kierrosvauhtia 3.20-tonneja. Vikalla tonnilla olin viisi sekkaa jäljessä, mutta loppukirin ansiosta loppuaikani oli 16.40. Mutta eihän se mikään ihme ole, koska tää on terveenä lähes mun hyvän kunnon lähtötaso. On aina ollutkin, mutta en vain ole tällä matkalla kilpaillut. Oikeesti mun kuuluisi juosta viidellätoista alkavia vitosia. Tällä kropalla, koneistolla ja itseluottamuksella. Uskokaa itseenne, niin kaikki on mahdollista. Ja pysykäämme ehjinä, niin saavutamme todellisen tasomme.. :) Hyvää kesän jatkoa kaikille ja tsemppiä treeneihin!

Ja nyt tsemppaan ja laitan kuviakin. ;)

Uudesta kämpästä. Päässäni serkkuni tekemä lettikampaus.

Vaatehuoneessa on nyt kenkähylly rakkailleni ;).

Pappani täytti 85 ja serkkuni poika 9 vuotta samana päivänä. Juhlan kunniaksi herkuteltiin äitini väsäämällä mansikkakakulla! Mansikat olivat kotoisin isovanhempieni omalta mansikkapellolta, Päytää koristaneet ruusut olivat palkintoni Twilight-kympiltä!