lauantai 20. lokakuuta 2012

Vantaan puolimaraton

No moi moi!

Kerrotaan siitä toisesta puolikkaasta. Vantaasta. Henkilökohtaisesta ihmiskokeestani.

Ennen kisaa kaikki tuntui melko hyvältä. Fiilis oli odottavainen, luottavainen ja rento. Jalat olivat jumittaneet pahasti viimeisen reippaan harjoituksen jälkeen, jonka tein jo keskiviikkona. Kisa juostiin siis viime sunnuntaina. Ennakkoon mietin taktiikkaa ja etenkin sitä, että pitäisi uskaltaa lähteä tarpeeksi kovaa vauhtia liikkeelle. Palautumisvaikeuksien takia päätin kuitenkin startata rauhallisemmin kuin olin suunnitellut.

Verryttelyäni sotki hieman Akin taistelu maratonmitalista. Hänen juoksu näytti helpolta, mutta ahdistuin sen jälkeen kun hän lähti vikalle kympin lenkille. Tunsin jotenkin telepaattisesti, että sillä on rankkaa.. Joo, ei olla kaksosia, mutta joskus tunnen tällaisia juttuja. :) Lähdin juoksemaan vastaan ja ihmettelin, missä se viipyy. Vihdoin Aki tuli näkyviin ja juoksin innoissani kertomaan kannustusjoukoille, että nyt se tulee. Tajusin, että sen vauhti on hidas. Takaatuleva juoksija saalisti Akia hulluna, mutta Aki ehti kahden sekunnin turvin maaliin hopeamitalistina. Hieno fiilis. Kaikilla oli tunteet pinnassa. Kasasin itseni ja aloin keskittyä omaan juoksuuni.

Alkumatkaa mentiin Kirsin johdolla. Nuori Oonakin oli menossa mukana. Vauhti alkoi mennä 3.50-vauhdin päälle, joten päätin laittaa lisää vauhtia koneeseen. Tuntui ihan hölkältä. Sitten mentiin n.3.40-vauhtia ja Kirsi putosi. Musta tuntui helpolta ja edelleen liian hitaalta, mutta tuntui, ettei lihaksissa ollut samaa rentoutta kuin kolme viikkoa aiemmin Ruissalossa. Vauhdista tuli epätasaista ja nykivää. Sahattiin tonneja 3.35 ja 3.48 välillä. Maratoonareita ja neljännesmaratoonareita oli tientäydeltä jaloissa.

Toisella kierroksella oli paremmin tilaa juosta. Huomasin väliajoista, että on mahdollista alittaa 1.18, jos sama vauhti vain jatkuisi. Innostuin. Joku mies tuli mukaan, ja innostuttiin lisäämään porukalla vauhtia 11 kilsan jälkeen. Vauhti nousi 3.30/km ja allekin. Päätin ottaa rauhallisemmin, mutta luonteeni laittoi vastaan. Älä nyt luovuta, kun pystyt ihan hyvin tällä rytmilläkin juosta.. Jättäydyin kuitenkin muutaman sekunnin Oonasta ja miehestä. Tajusin, että oma vauhtinikin on kova, mutta he vetivät kolmisen kilsaa alle 3.30-vauhtia. Sitten huomasin, että jalkani vetävät kunnon asvalttijumiin. Voimia olisi ollut, mutta jalat eivät tehneet yhteistyötä ja pohkeet halusivat pois. Vauhdinlisäys ei ollutkaa niin järkevää. 15 kilsaa oli vasta takana. Vähäinen asvalttijuoksuni kostautui. Kilsavauhtini putosi 15-20 sekkaa.

Ärsytti, kun tajusin, että menee saumat enkkaan. Lopuksi sain tsempattua ja sain aikaakin vähän kiinni. Vika tonni tuli vain päättäväisyydellä alle 3.30. Ruissalon ajasta jäin puoli minsaa eli loppuaikani oli 1.19.34. Voittoajalle jäin puolitoista minuuttia. Maalissa jalat olivat kipeät, mutta muuten olin pirteämpi kuin aiempien puolikkaideni jälkeen.

Mitä tästä opin? Noh, kolme viikkoa oli mun kestävyydelle vielä liian vähän kahden puolikkaan väliin. Toisaalta tasaisella ja ihan omalla juoksulla tulos olisi nytkin voinut olla hieman parempi. Huomasin kuitenkin, että kestävyyteni on yllättävän hyvällä tasolla siihen nähden, etten kuluvan vuoden aikana ole kovin montaa pitkää lenkkiä edes juossut. Kokonaismäärä varmaan on kuusi ja sitten nämä puolikkaan kisat..

Lisäksi en katkennut ihan täysin, vaikka matkavauhti nousikin välillä lähelle mun kympille ominaista kisavauhtia. En ole myöskään koskaan ennen juossut puolikkaan kisassa ns. muita vastaan vaan aina olen keskittynyt vain omaan juoksuuni yksinäni. Tästä tuli lopulta hyvä fiilis. Palautuminen on sujunut hyvin, vaikka torstai-iltana sairastuinkin pieneen flunssaan. Ensi vuonna puolikas on helpompi kohdata, koska nyt mulla on siitä kokemusta. Lisäksi homma helpottuu huomattavasti jos ja kun pystyn talven pk-kaudellakin tekemään juoksuharjoituksia toisin kuin viime vuonna. Leikattu akillesjännekään ei ole sanonut mitään näistä puolikkaista. Nyt täytyy jo oikeasti uskoa, että hyvä jalka siitä tuli. :)

Kiitos kaikille kannustuksista ja onnitteluista! :) Ne ovat mulle tärkeitä! Kohta avaan ovea jo uuteen harjoituskauteen..





6 kommenttia:

  1. Kiitos hienosta raportista ja hyvin pystyt välittämään kisan fiilikset :)

    Tuli sitten hyvää kokemusta ja toivottavasti seuraava puolimaraton on vähän helpompi kokemus. Tsempit syksyyn ja uuteen harjoituskauteen :)

    Onko muuten sinun osaltasi kenties jo ensi kaudella odotettavissa mahdollinen maratondebyytti vai vasta myöhemmin? Jotenkin tuntuu, että potentiaalia myös sinulta löytyy tuolle matkalle.

    Terveisin nimimerkki Huoltojoukkojen vahvistus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi, kun jaksoit lukea! En lupaa mitään ensi kaudesta. Sen olen hankalalla urallani oppinut.. ;) Potentiaalia varmasti on, mutta ensin pitäisi saada oikeasti ehjä vuosi hyvää tekemistä alle. Ja nimenomaan sitä juoksemista..

      Poista
  2. Hei!
    Mahtava kisaraportti! Sori kun olin tiellä maratoonarina, ens vuonna en enää oo ;) Kevyesti veditte ohi kun mä yritin epätoivoisesti laahustaa maaliin asti!
    Tsemppiä uudelle harjoituskaudelle, toivottavasti ongelmat on takanapäin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kaija :) ! Älä pyytele anteeks, kaikilla on oikeus juosta siellä! Reitti ja aikataulu on vaan suunniteltu niin, että porukkaa on tien täydeltä. Ohittaminen on kivaa, mutta jatkuva pujotteleminen on yllättävän raskasta..
      Tsemppiä sullekin talvikauden treeneihin!!

      Poista
  3. Hello Minde!!

    Myöhäset onnittelut vielä kovasta puolimaratonista!! Hyvinhän se kulkee pitempikin matka!! Maratondebyyttiä odotellessa..

    Onpas kiva löytää myös uusia ja POSITIIVISIA juoksublogeja!! En jaksa sellaisia blogeja, joissa ainoastaan valitetaan ja kerrataan epäonnistumisia...

    Löysin tänne Miinin uuden Esteellinen elämä -blogin kautta :)

    Pistin blogisi seurantaan ja odottelen jo tulevia postauksia..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi, ja kiva, jos olet jaksanut lukea. Tää blogi on mun näköinen eli positiivinen. Kyllä osaan myös vinkua ja valittaa siitä kun koko maailma on toisinaan mun juoksemista vastaan, mut eihän se mitään auta.. :)

      Poista