Moi taas!
Viikossa on tapahtunut paljon. Askelklinikka sujui mukavasti Jumbon Stadiumissa. Huomaa, että juoksu on parhaillaan kova muotilaji, ja ihmiset ovat tosi kiinnostuneita askelluksestaan, lenkkareista ja kaikesta, mikä nyt jotenkin liittyy lajiin. Tuntui, että olin välillä ihan pyörryksissä, kun kaikki halusivat tietää kaiken. Apunani oli fysioterapeutti Hanna, joka selitti sitten tarkemmin ihmisten jalkojen asennosta, ryhdistä ja askeleesta. Yhdessä sitten mietittiin minkätyyppinen jalkine olisi asiakkaalle paras vaihtoehto. Olimme tosiaan melkoinen tehokaksikko, sillä mun lenkkaritietämyksellä löydettiin nopeasti sopivia kenkiä ja saimme paljon tyytyväisiä asiakkaita. Kaksi asiakasta olivat ihan liikuttuneessa tilassa löydettyään hyvältä tuntuvat lenkkarit.
Sunnuntaina innostuin Helsingissä testaamaan ensimmäisiä tonnin vetoja lähes VUODEN tauon jälkeen! Suuntasin Keskuspuistoon vakiopätkälleni, jossa olen 13-vuotiaasta lähtien juossut erimittaisia vetoja. Tutulla pätkällä suoritetut vedot kertovat heti tason, jolla tällä hetkellä liikutaan. Sykemittari oli tietysti mukana, ja päätin lähteä rauhallisesti matkaan. Kuusi vetoa oli tarkoitus juosta ja pitkillä (kolmen minuutin) palautuksilla. Hämmästykseni oli suuri, kun eka veto meni heti muutamalla sekunnilla alle neljän minuutin. Tokalla meni tasan neljään ja kolme seuraavaa 3.50 tienoille. Viimeisen päätin juosta ilman turhia jarrutteluja ja se sujuikin 3.37. Aika käsittämätöntä. Joo, tiedetään, että on pohjat kunnossa yms. Mutta silti aikamoinen suoritus. Osui toki ihan täydellinen keli ja juoksufiiliskin. Jalat tuntuivat kevyiltä ja hyviltä. Se vain meni rennosti enkä edes hengästynyt. Maksimisykekin oli vain 185, joten olisin päässyt kovempaakin.
Sitten tuli vappu, ja muhun iski pieni vappuflunssa. Tuli neljä päivää totaalilepoa. Pelkäsin vain, että menee keuhkoihin ja maltoin huilata ja toivoa, että paranen. Perjantaina tuntuikin jo paremmalta ja päädyin siihen tulokseen, että lauantaina on palattava juoksutreenien pariin. Vapun vietin Turussa. Meillä on uusi asunto keskustassa, ja eka muuttokuormakin saatiin viikko sitten. Sairastellessani ehdin siis samalla hieman järjestellä tavaroita.
Lauantaina kävin kaverin kanssa lenkillä ja piipahdin Turun Crossfit-salilla. Katottiin, miten voisin jatkossa harjoitella mahdollisimman oikeaoppisesti kyykkyä näiden nilkkojeni kanssa. Täytyy vain harjoitella ja pitää keskivartalo tiukkana. Nilkkani kuulema antavat just riittävästi periksi kyykkäilyyn, mitä alunperin kovasti epäilin. Kaverini ovat innoissaan crossfitista. Juoksemisen ohella crossfit on tällä hetkellä kovasti ihmisiä kiinnostava liikuntajuttu. Monet crossafit-liikkeet ovat tosi hyviä lihaskuntoliikkeitä juoksijoillekin. Itse tykkään kovasti kahvakuulasta.
Tänään sunnuntaina juoksin fiilistelemään urheilupuistoon, ja tapasin siellä sattumalta tuttuja. Innostuin tekemään muutamia lyhyitä mäkivetoja ja satasen rullauksia hiekkatiellä yhden paikallisen juoksijatytön treenin mukana. Hänen valmentaja onneksi muistutti ja huomautteli, että vasemman jalan työntöni jää vielä helposti vajaaksi. Akillesjänne ei enää juostessa vaivaa, mutta nilkka täytyy opettaa juoksemaan uudelleen. Askelluksessa työntö pitää siis tulla loppuun asti varpaiden kautta. Jalat tosiaan ihmetteli mäkivetoja, ja koko kroppa tärisi jälleen uudesta ärsykkeestä.
Siinä siis päivitetyt kuulumiset. Mulla on täällä hidas mokkula, joten bloggailu ei ole kovin miellyttävää, mutta heti kun saan kunnon netin, palailen taas tiheämmän postailun merkeissä kuvien kera!
