Kiihtyvää, pitkää ja muuta mukavaa

Moikka!

Sadekelit ovat täällä saarella jatkuneet. Välillä aurinkokin on näyttäytynyt ja toisinaan on satanut rakeita. Lämpötilakin on pudonnut alle kymmeneen asteeseen. Toisaalta allergioiden kannalta on ollut ihan hyvä, että katupölyt ja lepän siitepöly ovat huuhtoutuneet pois. Juoksemiseen kelit ovat silti olleet hyvät, koska metsätietkin ehtivät kunnolla sulaa ennen kuin tämä "takatalvi" iski. Urheilukentälle en tällä viikolla sitten kelin takia päässyt, mutta se ei meininkiä haitannut.

Perjantaina pidin kevyen päivän, ja ikuistin pari kuvaakin. Illalla tehtiin herkullista jauhelihapitsaa.

Windstopper-paita (Puma), ehdoton sadekelillä.

Tämän viikon asennekynnet :D! Mitäs sanotte?!

Lauantaina osallistuin viikon rankimmalle Satsin spinning-tunnille. Asiakaspalvelussa mulle tarjottiin vitsinä zumbatunnin lipuketta. Selitin sitten hätääntyneenä, että olin ilmoittautunut spinningiin. Työntekijätriolla oli taas hauskaa pilailla suomitytön kustannuksella..:). Spinningin jälkeen intouduin vielä juoksemaan matolla yhdeksän kilsan kiihtyvän. Lähdin pk:sta, sitten pk2-alueelle, sitten vk-vauhtiin ja vikalla tonnilla menin jo mk:n puolelle. Sain loppusykkeeksi 197. En edes kiihdyttänyt kaikkea, mitä olisi löytynyt, joten 200 olis mennyt helposti rikki. En sitten näköjään olekaan niin pahassa pyöräilyjumissa. Urakan jälkeen sain vielä kertoa itsestäni muutamalle meininkiä ihmetelleelle ruotsalaisnaiselle.

Kevätkukkia meidän talon edestä.

Myrskypilvet valtasivat taivaan.

Tänään päätin kokeilla rauhallista pitkää lenkkiä siten, että tarkoitus oli mennä koko matka juosten. Päätin juosta Grönstaan, kiertää siellä Lidingö Loppetin kympin lenkin ja sitten hölkätä takaisin kämpille. Mittaa kyseisellä reissulla olisi huikeat 18km. Oli niin hyvät filikset, että ajattelin selviäväni, mutta päätin, että jos en jaksa, niin kävelen välillä. Onneksi retki sujui hyvin, enkä pistänyt kävelyksi edes kuuluisassa Abborrbackenin nousussa. Parasta oli ohitella muita lenkkeilijöitä. :) Kilpailuhenki heräilee... Tosin sateisella säällä ei ollut pahinta ruuhkaa lenkkipoluilla. Matkaankin kului aikaa pieni ikuisuus eli tunti ja 43 minuuttia. Kunto on ollut viime viikkoina hyvässä nousussa, joka näkyy etenkin madaltuneina kevyiden lenkkien sykkeinä. Lisäksi ison mäen jälkeen ei enää kestä kauaa, että sykelukema tasoittuu. Ja tärkeintä on, etten enää ajattele lainkaan leikattua jalkaani juostessa, koska siinä ei ole mitään tuntemuksia.

Inhoon valkoposkihanhia. Nyt ne ovat taas täällä ja likaavat kaikki rannat.

Kääntöpaikan vesiputous.

Pitsaperjantain herkkutekele

Miten teidän viikonloppu sujui? Tuliko paljon treenailtua? Mun pitäis keksiä joku alustava kisa, mihin osallistun nyt kevään aikana, mutta en ole vielä päättänyt missä ja mille matkalle uskallaudun taas mukaan! Jostain on kuitenkin taas aloitettava.