Haaste

Hei!

Tiedän, että odottelette jotakin raporttia SM-maastoista. Olen sen tehnytkin, mutta odottelen vielä kuvia liitteeksi juttuuni. Julkaisen tarinan sitten Patrolin blogissani.

Kunto on edelleen hyvässä nousukurssissa! Maastotkin menivät osaltani ihan hyvin. Päivän kunto oikeutti neljänteen sijaan naisten kutosella. Siitepöly vaikeutti hengitystäni, mutta kerrankin jaksoin vääntää keuhkojen supistelusta huolimatta. Tietysti tämä varmaan 30 vuoteen heikoin koivun siitepölykevät on ollut nyt puolellani.

Kova into on nyt ratakisoihin ja radalla olenkin käynyt jo vapusta saakka treenailemassa kerran viikossa. Tänään kulku oli jo mukavan lennokasta, joten mieli on nyt hyvä samoin lähtökohdat alkavaan kilpailukauteen. Nyt täytyy vain olla tarkkana keuhkojen hyvinvoinnin kanssa.

Maratonkoululaisteni kanssa valloitimme keskiviikkona Luolavuoren mäen täällä Turussa mäkitreenin päätteeksi. Porukka on kehittynyt tammikuusta huimasti. (kuva: Janica Mäkelä)

Jotta teille olisi nyt edes jotakin luettavaa, vastasin joku aika sitten tulleeseen blogihaasteeseen. Se lähetettiin mulle Kotoisasti-blogista. Kiitoksia vaan!

1. Mikä ärsyttää eniten? Kun ihmiset tuomitsevat, vaikka eivät tunne.

2. Valitsisitko autiolle saarelle mukaan loppuelämän varastot juustoa vai salmiakkia? Juustoa.

3. Entäpä juustoa vai suklaata? Suklaata.

4. Mitä tosi noloa olet joskus tehnyt? Laulanut karaokea.

5. Osallistutko nettiarvontoihin? Harvoin.

6. Oletko todella huono jossain, jota kuitenkin teet aina uudelleen ja uudelleen? Penkkipunnerruksessa.

7. Millä esineelläsi on eniten tunnearvoa? Kihlasormuksella.

8. Mistä olet elämässäsi erityisen ylpeä? Saavutuksista elämässäni ja tekemistäni ratkaisuista niiden eteen.

9. Oletko koskaan ollut rakastunut? Olen.

10. Ajoissa vai myöhässä? Just in time, joka on aina kovan työn takana..

11. Varhaisin muisto laspuudestasi? Olen noin yksivuotias. Odotamme ison pyöreän pöydän ympärillä ruokaa päiväkodissa. Mulla on kauhea nälkä, eivätkä muut lapset pöydän ympärillä osaa puhua. Alan hakkaamaan käsillä pöytään, ja saan kaikki muutkin leikkiin mukaan. Aiheutamme pienen kaaoksen, jota tarhatädit eivät oikein saa millään loppumaan! :D

En haasta nyt ketään, mutta halukkaat lukijani, joilla on blogi, saavat toki tehdä! :)

Maastopäätös

Heiheihei heihei hei!

Tosiaan, kuten joku varmaan onkin huomannut, niin olen sunnuntaisen Vantaan SM-maastokisan listoilla. Ja tosiaan tarkoituksena on startata ja tehdä tähänastisen SM-maastourani paras sijoitus aikuisten sarjassa. Olen osallistunut aiemmin yleisen sarjan kisaan vain kaksi kertaa (vuosina 2005 ja 2010) ja molemmilla kerroilla sijoitus on ollut 13. En siis todellakaan ole mikään maastotykki, ja keväällä mua piinaa eniten siitepölyallergiasta johtuvat hengitysvaikeudet. 

Nuorten sarjoissa pärjäsin toisinaan hyvin, mutta matkanahan junnusarjojen tytöillä on vain 4km. Mestaruuden N19-sarjassa juoksin vuonna 2000 Kemissä, jossa lumilinnakaan ei ollut vielä kokonaan sulanut eikä siis siitepölyistä tietoakaan. :)

Vantaalla järjestettiin SM-maastot edellisen kerran vuonna 1995, jolloin olin 12-vuotiaana mukana 17-vuotisten nelosella. Olin tuolloin 30., joka oli ihan kelvollinen suoritus, sillä osanottajia taisi olla lähes sata. Muistan noista kisoista kaksi juttua. Puolessa matkassa muhun iski kauhea vatsakramppi, jonka takia kävelin kymmenen askelta. Mietin puoli kilsaa uskallanko kävellä, mutta tulin siihen tulokseen, että se on ainoa ratkaisu. Vanhempani olivat ratavalvojia, joten heidän kohdalla en kehdannut kävellä. Lisäksi huomioin, että reitin varressa oli koko ajan joitakin tuttuja. Vähän myöhemmin otin askeleeni ja kramppi helpotti. Kisateltalta ostin ASICS-merkkisen hihattoman kisapaidan, ja ajattelin, että joku päivä juoksen se päällä vielä maratonin. Mitäköhän tuo 18 vuoden takainen tyttö miettisi, jos saisi tietää, että maraton on edelleen juoksematta, mutta paita on tallessa ja mahtuu vieläkin päälle!?! :D

Viime lauantaina osallistuin pm-maastoihin, jotka järjestettiin Hakunilassa samalla reitillä, jossa kilpaillaan sunnuntainakin. Fiilis oli hyvä, vaikka olinkin ollut promoamassa ASICS-tuotteita HCR:n expossa seitsemän tuntia edellisenä päivänä. Jalkani olivatkin ihan turvoksissa ja väsyneet perjantaina, mutta ajattelin, että lauantain maastokisa on sopiva piristys tähän väliin. Henkisesti on helpompaa startata SM-kisaan, kun reitti tuli tutuksi kisaolosuhteissa jo pm-juoksussa. Muutenkin Hakunilan urheilukenttä näytti hienolta, kun ensi kertaa näin uusitut rakennukset.

HCR:n exposta.

Juoksu kulki yllättävän rennosti. Matkana oli vain kaksi kierrosta eli reilu 4km. Taivallettiin reilu 2,5km yhdessä HIFK:n Maria Söderströmin kanssa, mutta sitten hän jäi vauhdistani. Piirinmestaruus tuli ajalla 14.24. Garmin näytti matkaksi 4,2km. Reitti ei ole yhtään niin kauhea ja paha, kun SM-maastoreitit toisinaan ovat. Alustana on rataa, hiekkatietä, nurmikkoa, pehmeää hiekkaa ja purua. Eli jokaiselle jotakin.. Matkalla on kaksi pitkää alamäkeä ja pari tiukempaa ylämäkeä. 

Kisan jälkeen poseerattiin!

Reitti on silti ihan tarpeeksi raskas, varsinkin kun juostaan sunnuntaina vielä kierros lisää. Toivon lauantai-illalle sadetta, jotta siitepölyarvot hieman laskisivat. Liikaa vettä ei kuitenkaan tarvita, sillä ajatuksissani on hyödyntää ”mailerimaista” askeltani ja en halua, että alusta pehmenee. :) Meitä HKV:n naisia on ilmoittautunut starttiin neljä, joten joukkuekin saadaan kasaan. Pitäkäänhän peukkuja! Nyt tarvitaan asennetta ja vauhtia! :) Hyvää kisaviikonloppua lukijoille! (Teitä on tilastojen mukaan yllättävän paljon..)

Juokseminen ja allergia

Hei!

Kevätflunssa alkaa vähitellen helpottaa. Tästä päästäänkin sujuvasti seuraavaan ajankohtaiseen aiheeseen eli siitepölykauteen. Olen ollut lapsesta asti allerginen. Erityisesti kevät on aina ollut vaikeaa aikaa. Muistan, kun olin viisivuotias ja kevätaamuni alkoivat sillä, että suunnistin kylpyhuoneeseen pesemään yön aikana muurautuneet silmäni auki. Mulla oli aina silmätulehdus ja keuhkoputkentulehdus. Olin aina ihan tukossa. Inhosin silmätippoja, koska en osannut laittaa niitä itse.

Kevät 1993 oli vaikea koivuallergisille. Silloin minäkin sain ensimmäisen koivuallergiadiagnoosini yhdessä astman kanssa. Meillä oli ollut nuorten pm-maastot Paloheinässä. Jo lähtöviivalla avasin keuhkojani oksentelemalla limaa. Muut tytöt kerääntyivät ihmettelemään, mitä olin mahtanut syödä. Odotin hyvää juoksua, mutta eihän siitä mitään tullut. Hengitys vinkui ja Paloheinän mäet olivat tavallista hankalampia. Olin 11-sarjassa viides, joka oli tuolloin paras siihenastinen sijoitukseni pm-maastoissa. Se ei kuitenkaan lämmittänyt. Olin vihainen, sillä omasta mielestäni jäin kärkitytöille aivan liikaa ja liian helposti.

Koivu.

Pääsin valittamaan tilanteestani lääkärille. Viides sija ärsytti. Mua tutkittiin ja selvisi, että keuhkojeni kapasiteetista noin 30 prosenttia oli käytössä. Lääkäri ilmoitti myöhemmin vanhemmilleni, että tuossa tilanteessa lapsi ei normaalisti suostu juoksemaan askeltakaan, mutta tuo tyttö mesoo, että oli vasta viides. Sain ensimmäiset astmalääkkeeni ja lupauksen lääkäriltä, että jos muistan ottaa lääkkeet ohjeiden mukaan, niin vuoden päästä olen piirinmestari. Tämä diili tuntui hyvältä, ja vuoden päästä tosiaan voitin 12-vuotiaiden sarjan minuutin erolla seuraavaan.

Syksyllä on hyvä hengittää.

Valitettavasti tarinan jatko ei ole yhtä onnistunut. Juoksumääräni kasvaessa henkeen vedetyn pölyn määräkin on kasvanut. Astma ja allergia ovat olleet elämässäni aina. Toisinaan kevät on ollut todella vaikea. Useana vuonna olen paennut pahinta koivuaikaa ulkomaille. Yleensä silloin paluu Suomeen on ollut tosi vaikea. Olen saanut herkästi hengitystieinfektion ja tapellut sitten sen kanssa pahimmillaan koko kauden ajan. Tämän kevään olen ajatellut olla Suomessa, ja yritän kestää allergia-ajan. Jos tilanteeni pahenee, otan äkkilähdön muualle. Kesällä kukkii heinät ja loppukesällä pujo, joten mun on vaan kestettävä. SM-maastot jätän todennäköisesti suosiolla väliin.

Terveystalo haastatteli mua muutama viikko sitten allergioita käsittelevään juttuun. Jutussa on tarkemmin allergia-asiaa kiinnostuneille. Sen voi lukea täältä. Toivotaan nyt, että tulee hellejakso, jonka jälkeen tulee kunnon vesisademyrsky...:)

Onko teillä muilla allergiaongelmia keväisin tai kesäisin? Teettekö muutoksia yksittäisiin harjoituksiin tai harjoitusohjelmaan allergian takia?

SM-maantiejuoksu Tuusula

Hei!

Raporttini kisasta pääset lukemaan Patrolin sivuilta tästä.

Ellun kanssa maalissa. Oltiin melkein kun Flanagan ja Goucher.

YOU ARE YOUR OWN LIMIT.

!Moi!

Kaikki hinkuu jotain puolimaratonia edeltävää fiilispostausta. Näitä teen. Näin tunnen. Näin valmistaudun. Näin nukun, syön ja lenkkeilen. Käyn hierojalla ja luen sähköpostia jne. Tää on se juttu. Jos maraton on parasta, niin puolikas on varmaan ainakin puoliks niin hyvä juttu. Ihanaa, tuskaa ja itsensä ylittämistä. Sitä flow-hömpötystä ja kaikkee. Hei oikeesti, ihan ku se nyt olis niin kivaa. Juostaan maantie rullalle ja toivotaan, että tulis enkka tauluun. Paha olo tulee varmasti. Ja olis siistii, kun sais viel hyvän sijoituksen. Mitä pidempi matka, sitä enemmän ehtii ajatellakin kaikkea. Näin maileritaustalla se on ärsyttävintä. Kisan kesto tekee siitä rankan, vaikka kilsavauhti ei olekaan niin ihmeellistä. Ainakaan mun mielestä ja meillä suomalaisilla. :)

Ai miltä nyt tuntuu? Ennen lauantaista starttia? Tunnen taas olevani nettimaailman tylsimys. Se on kisa. Juoksukisa. Oon juossut kaksvuotiaasta. Eka SM-puolikas. Se on vain hieman pidempi kisa. No ei jännitä. Mutta jospa vähän kuitenkin. Odotan innolla. Katsotaan, kuinka kovaa racer kulkee. Ja sehän kulkee. Olen juossut neljä puolikasta aiemmin, mutta nyt olen jotenkin valmistautunut. Tai ehkä ennemminkin latautunut. Nyt nähdään, kannattaako näihin valmistautua vai mennä vaan nykyajan fiilisvirrassa. Tämä puolikas on motivoinut mua treenaamaan vk-vauhteja hallikauden jälkeen. Olen edelleen ollut maltillinen ja järkevä. Kaikki itselleni asettamani tavoitteet ovat kesässä ja nyt suunta on hyvä. Tämä on vain välipala, joka olisi kiva herkutella antaumuksella loppuun asti ahmimatta.

En ota paineita!

Todiste1. Olen käynyt lenkillä. Syke ei näy, mutta ei se mitään lyönyt.

Niin ja viime viikonloppuna suoritin mun personal trainer -näyttökokeen!! Se muuten jännitti enemmän kuin kisat ikinä! Enää kirjallisen osuuden tentti ja sitten olen valmis! :D Jihaaaa..

ps. Saa kannustaa/ huutaa/ tsempata ja kovaa !!! Ja on muuten vähän pakkokin hei, jos reitin varrella pyöritte.. 

ASICS klinikka

HEIII!

Huomenna on mahdollisuus tulla katsastamaan kevään ASICS-mallisto Jumbon Intersporttiin! Meillä on siellä ASICS klinikka siis lauantaina 6.4. klo 10-16 ! Toimin itse asiantuntijana ja lisäksi paikalla on naprapaatti Lauri Kalima.

Tervetuloa testaamaan oma askelluksesi! Autamme sinua löytämään jalallesi ja askeleellesi parhaiten sopivat juoksukengät kesäksi. Lauantaina askelklinikoita on myös monissa muissa urheiluliikkeissä ympäri Suomea. Voit tarkistaa klinikka-aikataulun täältä.

Tulppaanijuoksu

Olin pääsiäisenä käymässä isovanhempieni luona keski-Suomessa. Juoksutreenit tein nastalenkkareilla ja järven jäällä tuli heitettyä jopa kolmen kilsan hiihtolenkki serkun ysivuotiaan pojan peesissä. Tuore Saarijärven alakoulun hiihtokisojen ronssimies opetti mua myös kännykkä- ja tietokonepeleissä. Kilpailufiilis alkoi nousta. Hetken nettisurffailun jälkeen päätin, että sunnuntaiksi on palattava Turkuun ja maanantaina on aika avata kevään maantiekausi. Maariassa, kymmenen kilsan päässä Turun keskustasta, olisi tarjolla Tulppaanijuoksu, jossa naisten kilpasarjan matkana oli viisi kilometriä.

Kelloja käännettiin vuorokausi ennen kisaa, joten tälle aamu-unisille juoksijalle oli jo suuri saavutus ehtiä ajoissa kisapaikalle. Startti oli kello 11.00. Auton mittari näytti muutamaa astetta pakkasta, mutta onneksi aurinko paistoi ja juoksun aikaan keli oli varmaan aika lähellä nollaa.

Reitti kulki kevyen liikenteen väylää 2,5km, jonka jälkeen oli kääntöpaikka ja edessä reitti samoja jälkiä takaisin maaliin. Lähdin tapojeni vastaisesti kerrankin hieman maltillisesti ja eka tonni oli 3.21. Kärki kiskoi parhaimmillaan kymmenisen sekuntia edelläni. Vähän ennen kääntöpaikkaa sain pääporukan kiinni, jonka jälkeen kiskoimme ylämäkeä yhdessä Suvi Miettisen kanssa. En oikeastaan kiristänyt vauhtiani, vaan koko muu joukko hyytyi kovaan alkuvauhtiin. Viimeisen puoli kilsaa jaksoin tsempata hieman reippaammin.

Uusi kisapaita ja viimevuotiset Racerit.

Maalissa en ollut kovin väsynyt. Ärsytti, kun Garmin näytti, että reitti oli sata metriä yli viisi kilsaa. Olin jo matkalla elätellyt toiveita, että loppuaika olisi lähellä 17 minuuttia. Vähän tuli varmaan matkan aikana kierreltyä asfaltilla olevaa hiekotusta, mutta tuskin nyt kuitenkaan sadan metrin verran. Loppuajaksi tuli 17.23, joka siis riitti koko kisan voittoon. Palkinnoksi tuli muutama kimppu valkoisia tulppaaneja sekä osanottomitsku. Lisäksi voitin Varsinais-Suomen piirinmestaruuden, sillä kisa oli avoin. Hyvä näin, sillä omat maantiejuoksun pm-kisat jäivät osaltani muutama viikko sitten väliin opiskelujeni takia. Illalla kotona iski hieman paha olo, sillä en ole vielä harjoituksissa juossut yhtään noin kovia kilsavauhteja, joita kisassa tuli vedettyä putkeen viisi. Tästä on hyvä jatkaa kesää kohti! Toivotaan, että kevät menee nopeasti ohi, ja siitepölyt eivät kiusaisi tänä keväänä niin paljon kuin yleensä.

Palkintotulppaanit.