torstai 15. maaliskuuta 2012

Kisa-asut 2012

Hei! Suomessa jälleen. Mulle oli saapunut Helsinkiin kesän kisavaatteet Asicselta. Ihan kiva. Tosi kiva ja hirrrveen nättejä ja melko samanhenkisiä kuin muutamana edellisenä vuonna. Väreinä kultaa, norsunluuta ja mustaa.


Nimbus-sukkia. 

Kun saisi varusteiden sisälle vielä huippukuntoisen juoksijan. Karu totuus on vain, että reilun kahden kuukauden päästä alkaa kilpailukausi ja mulla on takana vasta yksi kympin lenkki. Huh. Takana on elämäni pisin tauko juoksemisesta. Jännä nähdä kuinka tästä ehditään nousta ja millaiseen kuntoon. Motivaatio on todella korkealla. Jännittää jalan ja koko naisen puolesta. Noh, onhan sitä ennenkin noustu vaikka mistä suosta. Aikaa on vähän ja kaikki mitä tehtävissä on tehdään ja huolella. Lääkärin mielestä pääsen vielä tänä kesänä kisoihin. Onhan sekin jo hienoa, mutta en halua vain olla mukana, haluan myös jonkinlaista tulosta. Nämä kisa-asut herättivät mut taas tähän päivään ja siihen, että aikaa on vähän. Onneksi kausi on kuitenkin pitkä ja jatkuu johonkin syyskuuhun asti. Senkin jälkeen on kaikenlaista maasto- ja maantiejuoksuja, joten muistetaan vanha kulunut sanonta "aina tulee uusia kisoja".

Näitä sais sitten lisää, kun taas pääsis kuntoon. Olisi ihan mahtavaa, jos juoksukisoista saisi jotakin  muuta palkinnoksi. Yksi pokaali on kiva sisustuselementti. Sata ärsyttää. :D

Lähden tästä lenkille ja ajattelen, että Paavo Nurmikin aloitti treenit maaliskuussa. Siihen aikaan (20-luvulla) se oli tavallista. Ei oltu Afrikassa treenaamassa talvella.. Silti juostiin kesällä kovaa. Kuvasin legendasta tehdyn kirjani. Oli se vaan kova. Kevyitä lenkkiaskelia lukijoilleni!


2 kommenttia:

  1. Tsemppiä!

    Tuttuja ajatuksia nuo kirjoittamasi reilun vuoden takaa, kun kävelykin piti opetella alusta asti uudestaan polvileikkauksen jäljiltä, pyöräilystä puhumattakaan, ja kepeillä kuljettiin puolen vuoden ajan. Mutta jos ei muuta, niin uskon, että pitkät (ja vaikeat) kuntoutusjaksot kasvattavat ainakin henkistä puolta kovemmaksi kuin ennen ja ainakin itselläni ajatus siitä, että urheiluun haluaa vielä panostaa täysillä kypsyi prosessin aikana.
    Näitä kuulumisia ja edistymisestä on tosi kiva lueskella. Toivottavasti suunta jatkuu samanlaisena ja pääset vielä testaamaan uusia kisa-asuja tositoimissakin kesän aikana :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Ihminen on jännä olento. Ensin olisi antanut mitä vaan, jottai vois kävellä kivutta, sitten odotti vaan sitä, että voi taas juosta. Seuraavaksi haluais pystyä juoksemaan päivittäin ja päästä kisoihin. Ja sitten osallistuminen ei riitä, vaan täytyy päästä hyviin tuloksiin. Toisaalta ehkä tämän kaiken innostuksen takia urheilijat silti toipuvat vammoista nopeammin, kuin muut ihmiset. Tietysti täytyy muistaa se maltti.. :)

      Poista