torstai 23. helmikuuta 2012

Jalkahoitajalla juoksijan vuosihuollossa

Moikka!

Tänään heitin 9 kilsan lenkin lumisessa Helsingin keskuspuistossa. Ihan hyvin kulkivat nastalenkkarit auratulla ja lumisella lenkkipolulla. Päähäni kaivoin Haltin talvijuoksupipon, jota en ole muistanut omistavani. Pinkki sydänpipo olisi sopinut ystävänpäivään. Se on muuten fleecepipo.





Sydänkuvio ei sittenkään näy kuvissa..




Oli mulla asiaakin. Illalla kävin hoidattamassa työvälineet kuntoon. Kävin siis jalkahoitajalla Espoossa. Mulla on kerran vuodessa ollut tapana käydä jalkahoidossa jalkahoitajalla. Mitään vakiopaikkaa en ole käyttänyt, vaan olen mennyt aina mihin hoitolaitokseen milloinkin. Tällä kertaa käytin kesällä Citydiilistä bongaamani jalkahoitotarjouksen (maksoi vain 15e).



Pääasia jalkahoidossa on, että rapsutellaan vähän kovettumia jalkapohjasta. Lisäksi jalkahoitaja yleensä katsoo nilkan liikkuvuutta ja jalkaterän rakennetta sekä leikkaa varpaankynnet. Känsiä ja syyliä voidaan tarpeen tullen myös poistaa. Ja lopuksi rasvataan ja ihmetellään miten jaloista tuleekin niin sileät ja pehmoiset! Yleensä tunnin jalkahoito maksaa normaalisti noin 40-50 euroa.

Mulla tulee kovettumia etenkin päkijöihin juoksemisesta. Lisäksi varpaiden reunat kovettuvat, vaikka mulla onkin lenkkareissa aina vähintään se tarpeellinen yhden sentin käyntivara. Piikkareissa ja kilpatossuissa käyntivaraa ei juuri ole, ja siksi tuntuukin, että ne aiheuttavat helposti kovettumia. Käyntivara on tärkeä lenkkareissa siksi, että jalka yleensä turpoaa hieman lämmetessään lenkkareissa. Myös sukissa varpailla tulisi olla tilaa liikkua. Kovettumien ohentaminen on tärkeää siksi, että ne pysyvät pehmeämpinä, eikä jalkapohjan tuntoaisti pääse kärsimään. Pitkä juoksutaukoni aiheutti kuitenkin itsestään jo jalkapohjien pehmenemistä ja kovettumien katoamista. Eli jalkapohjani ovat nyt poikkeuksellisen pehmoiset, eivätkä tunnu yhtään omilta.. :)

Mulla on kestävyysjuoksijaksi jalat silti hyvässä kunnossa, mutta olenkin pyrkinyt pitämään niistä hyvää huolta. Iltaisin aina rasvaan jalkapohjat paksulla rasvalla ja nukun yleensä sukat jalassa. Varvasvälejä ei pidä muuten rasvata. Tiedän juoksijoita, jotka ovat saaneet kärsiä hoitamattomista jalkapohjistaan. Kovettuma-alueet saattavat halkeilla kuivuessaan, ja etenkin kuumilla keleillä juostessa ja jalkapohjan hautuessa kengässä, kovettumat voivat lähteä irti ja repiä jalkapohjaa vereslihalle. Yäk. En liitä tähän kuvalinkkiä erään juoksijan blogista, koska en halua, että kukaan menettää yöuniaan ;).

Käytössä olevia rasvoja.

The Body Shopin body butterit on mun lemppareita!
Jalkahoitaja kertoi tänään, että mun kannattaa käyttää vapaa-ajankenkinä pitäviä, ohutpohjaisia ja etenkin päkiän kohdalta taipuvia kenkiä vastapainona tukeville lenkkareille. Onneksi näin olenkin toiminut, sillä etenkin monissa käyttämissäni Asicsen lenkkarimalleissa on askeleen rullausta tehostettu nostamalla päkiän yläosaa ja varpaita hieman ylöspäin. Kun varpaat ovat hieman korkeammalla, päkiään kohdistuu enemmän painetta. Ja paine aiheuttaa kovettumaa. Notkeat vapaa-ajan kengät siis ovat tärkeät, jotta liikkumisen asento ja vakaus sekä liiketunto on parempi jalkaterän aistiessa alustan. Kun kenkien kärki ei nouse kärjestä ylöspäin, varpaat pystyvät osallistumaan askellukseen.

Siinäpä tärkeää infoa kaikille, jotka käyttää kenkiä päivän aikana! :) Ei saa unohtaa jalkapohjia, vaikka ne eivät päälle päin näykään..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti