Terveiset taas Ruotsista! Pakenin kylmyyksiä tänne torstai-iltana. Lauantaina kävin Södertäljessä katsomassa futismatsin, kun Suomen lempparijoukkueeni Inter matkusti tänne pelaamaan paikallista Syrianskaa vastaan. Katsomossa oli kylmä, mutta onneksi pääsimme tauolla sisätiloihin lämmittelemään. Pakkasta on täällä onneksi vähemmän kuin Suomessa. Tänään mittari oli enää nollan tuntumassa. Keuhkot ja koko kroppa tykkää!
Kuntoutumiseni etenee edelleen kolme kevyttä lenkkiä viikossa -tahdilla. Sunnuntaina oli hyvä meininki lenkillä, ja ehdinkin juosta 8km 42:30. Syke huiteli loppumatkasta melkeen VK-alueella, mutta ajattelin, ettei se nyt tämän kerran niin vaarallista ole. Juoksen sit seuraavan lenkin maltillisemmin. Noh, tänään oli sit sen maltillisemman lenkin vuoro. Meno tuntui ihan hirveeltä alusta asti. Tuli niin masentuneet fiilikset, ja tietysti piinasin itseäni vielä lisää ajatellen, että muut juoksijat kirmailevat tänään hallikisoissa, ja mulle tekee viiden ja puolen minuutin kilsavauhti tuskaa. Tuntuu järjettömältä, että oon joskus juoksennellut lenkkejä viiden minsan kilsavauhtia alasykkeillä, ja samalla höpötellyt jollekin toiselle juoksijalle. Haluun takas kuntoon!!! Tässä lajissa mikään ei vaan tapahdu hetkessä...
Järkeilin sitten kuitenkin, että mulla painaa tänään jaloissa vielä se sunnuntainen lenkki. Ja positiivisesti vielä mietin, että onhan tässä mukavasti menty eteenpäin. Lääkärikin puhui, että kesällä voisin jo kisoissa juosta, jos kaikki jatkuu yhtä hyvin. Jalkakin on juostessa kivuton.. Joskus on vaan niin rankkaa kääntää nää asiat positiivisiksi, mutta enhän mä muutakaan voi. Plaaplaa..
Lisään vielä muistutukseksi itselleni kuvan reilun kuukauden takaa, jolloin etenin vielä sisätiloissa konttaamalla, kepeillä ja kinkkailemalla. Ja silloinkin jaksoin hymyillä.. Kyllä tästä vielä noustaan!!!!
 |
| Lattialta sitä on jo noustu.. :) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti