Kulttuuria

Heissan taas!

Lauantaina mattojuoksu sujui niin kivasti, että päätin vielä jaksaa ekstrakilsan päälle. Ja niihän matkaa kertyi 9km ja ajassa 46:50. Tuntui hienolta, sillä sain juoksun juuri ja juuri pidettyä aerobisena. Vikat pari minuuttia tais hypätä aerobisen kynnyksen yli, mutta menköön se nyt jännittyneisyyden piikkiin :)! Olin loppuvaiheessa vaan niin fiiliksissä! Jipii! Illalla poljin vielä tunnin kuntopyörää palautellen ja fiilistellen.

Sunnuntaina päätin ottaa rennosti, ja suuntasimme pienelle kulttuuriretkelle Slussenin kulmille. Kävimme Fotografiska-museossa ihmettelemässä. Fotografiska on siis valokuvamuseo Tukholmassa, lähellä Viking Linen terminaalia. tämänhetkiset näyttelyt eivät ihan kolahtaneet omaan makuuni, mutta ylimmän kahvilakerroksen merinäkymät Djurgårdenille sen sijaan olivat upeat. Aurinkokin paistoi ja nappasimme muutamat kuvat.

Djurgården-lautta lipui ohitse.

Menimme myöhäislounaalle johonkin pikku ravintolaan Södermalmille. Illalla innostuin vielä polkemaan sata minuuttia kuntopyörää suomalaista tv-kanavaa katsellen. Täytyy kyllä todeta, että on nyt tosi hyvä ja monipuolinen treeniviikko takana. Näitä kun jaksaa muutaman vielä paahtaa, niin useampi juoksukerta viikossa ei tunnu lähitulevaisuudessa niin pahalta! Ja ihan mahtavaa, että mulle on löytynyt uusia lukijoita! ! Kiitos ja jatketaan harjoituksia! :)))

Paluu aurinkotervehdyksiin!

Moi!

Keskiviikosta eteenpäin oon viihtynyt ahkerasti SATS-salilla. Täällä tiet ovat olleet inhottavassa lumipöperössä, joten siksikin salitreenit pystyin aloittamaan hyvään aikaan. Korvaavien harjoitusten päivinä ovat crosstrainer ja soutulaite olleet käytössä. Ja spinning-tunnillakin tuli pyöräiltyä kerran. Torstaisen juoksun rullailin matolla. 8km sujui 44 minuuttiin. Pidin sykkeen ja vauhdin aisoissa, vaikka viereen tulikin joku mamma loppuvaiheessa kiskomaan hieman kovempaa. Oon ylpeä, että hillitsin itseni, enkä lähtenyt haastamaan! Nilkka toimii koko ajan paremmin. Liikkuvuus lisääntyy hitaasti. Yllätyin, etteivät pohkeet kipeytyneet juuri lainkaan mattojuoksun jäljiltä. Lenkkareina mulla oli viime kevään Asicsen mallistosta olevat DS trainerit.

Crosstraineriin olen kelpuuttanut viime keväiset kirkkaan keltaiset Asicsen Sky Speedyt. Jalkanihan alkoi oireilla jo viime toukokuussa ja aluksi epäilin just näitä kyseisiä lenkkareita. No, kuten nyt tiedetäänkin, ei ainakaan näillä lenkkareilla ollut osuutta asiaan, mutta alitajuisesti ne jäi sitten käyttämättä.. Ja saavat todistaa toimivuutensa ensin crossarikenkinä ennen kuin pääsevät mukaan oikeaan juoksuun.

Noista lenkkareista tuleekin mieleen lähes vuoden takainen riemu. :)

Letit jäivät päähän Kenian leiristä. :) Kuvan keltaiset lenkkarit ovat Sky Speedyt ja pinkit ovat Nimbukset

Tähän voisinkin listata viime päivien treenit, jotta näette, miten puolirampa juoksijakin voi hyödyntää massasalien tarjontaa.

Keskiviikko:
aamupäivä: crosstrainer 1h + soutu 15'
ilta: spinning 45' + SATS Core (lihaskuntoa) 30'

Torstai:
aamu: juoksumatolla 8km 44min + bodybalance 55'
ilta: jooga 75'

Perjantai:
crosstrainer 1h + soutu 15' + kuntosalilaitteilla selkiä, vatsoja, ylätaljaa, takareisiä, dippiä
ilta: bodybalance 55'

Venyttelyjä en ole tähän erikseen listannut, sillä ne nyt kuuluvat luonnollisesti iltatoimiin. Ja salilla käyn aina saunomassa!

Löytyi vähän huono kuva, mutta kyllä mä oikeesti venyttelenkin!!!

Kuten huomaa, niin tykkään käydä liikkuvuutta, vartalonhallintaa ja tasapainoa kehittävillä tunneilla. Olen oikeastaan vuodesta 2004 harrastanut melko aktiivisesti oheisilla tunneilla käyntiä. Mulla on selässä se skolioosi, ja näistä oheisjutuista on ollut tosi paljon hyötyä ja iloa. On ollut mahtavaa huomata, että vähitellen olen pystynyt tekemään juttuja, joita en aluksi ikinä uskonut tällä rangalla edes olevan mahdollista tehdä. Mulla on luonnostaan yliliikkuvuutta nivelissä, mutta tiedostan kroppani, enkä pyri mihinkään älyttömiin ääriasentoihin. Juoksijalle ei ole hyötyä yliliikkuvuudesta. Täytyy kuitenkin muistaa, että juokseminen jäykistää ja jumittaa lihaksistoa, joten liikkuvuusominaisuuksia ei kannata päästää heikkenemään. Tarkoituksenani on siis lähinnä ylläpitää liikkuvuustasoni ja kehittää tasapainoa ja lihaskuntoa sekä opetella vartalon hallintaa. Perusliikkeet joogassa ja pilateksessa ovat todella hyödyllisiä juoksijoille ja miksei muillekin.

Hyvää perussettiä. Nämä multakin sujuu. Kuvat wehearthit.

Huomenna onkin taas juoksupäivä! Hihii!!! Kommentoidakin saa.

Salille mars!!!

Hahaaa!!

Nyt on havaittavissa pientä ryhdistäytymistä. Nimittäin päätin, että aktivoin jalkaleikkauksen jäljiltä jäähyllä olleen salikorttini paikalliseen SATS:iin tänään. Tarkoituksena on paahtaa korvaavia treenejä crossarilla ja soutulaitteella sekä osallistua spinning-tunnille hikoilemaan. Lisäksi ryhmäliikuntatunneista kelpuutan ohjelmaani bodybalancea, pilatesta, corea ja joogaa, jos sattuvat muuten sopimaan ohjelmaani. Ne ovat ihan jokaiselle hyödyllisiä rauhallisia oheistunteja ja lisäävät liikkuvuutta, vartalonhallintaa ja lihaskuntoa. Tai ei tuo core nyt niin rauhallista ole. Siinä pusketaan puolessa tunnissa aika tahdilla lihaskuntoliikkeitä musiikin tahtiin, mutta se on sopivasti spinning-rääkin jälkeen, joten ihan tarpeeksi hyvä loppuriehunta iltatreenin päätteeksi.

Kortti kaivettu esiin!!!!

Lisäksi huomisen juoksulenkin ajattelin kokeilla matolla. Ainakin saisi askeleeseen kunnon pidon alle ja vauhtikin voisi olla aavistuksen reippaampi kuin ulkoilmassa. No, se nähdään sitten! Ja kuntosalilaitteilla ja painoilla tulen kanssa rehkimään. Ja salilla pääsee saunaan.. Se on ihan kunnon sauna, vaikka ainoa miinus on, ettei voi heittää kunnon löylyjä, jos samaan aikaan saunomassa on muita eli ruotsalaisia..heh.. He kun eivät kestä minkäänlaisia löylyjä ja sitten istuskelevat eväineen siellä alalauteella pyyhe ympärillä. Toisinaan voivat raahata sinne vielä jonkun naistenlehden käpristymään.. Just så!

Lenkkifiiliksiä

Hej!

Terveiset taas Ruotsista! Pakenin kylmyyksiä tänne torstai-iltana. Lauantaina kävin Södertäljessä katsomassa futismatsin, kun Suomen lempparijoukkueeni Inter matkusti tänne pelaamaan paikallista Syrianskaa vastaan. Katsomossa oli kylmä, mutta onneksi pääsimme tauolla sisätiloihin lämmittelemään. Pakkasta on täällä onneksi vähemmän kuin Suomessa. Tänään mittari oli enää nollan tuntumassa. Keuhkot ja koko kroppa tykkää!

Kuntoutumiseni etenee edelleen kolme kevyttä lenkkiä viikossa -tahdilla. Sunnuntaina oli hyvä meininki lenkillä, ja ehdinkin juosta 8km 42:30. Syke huiteli loppumatkasta melkeen VK-alueella, mutta ajattelin, ettei se nyt tämän kerran niin vaarallista ole. Juoksen sit seuraavan lenkin maltillisemmin. Noh, tänään oli sit sen maltillisemman lenkin vuoro. Meno tuntui ihan hirveeltä alusta asti. Tuli niin masentuneet fiilikset, ja tietysti piinasin itseäni vielä lisää ajatellen, että muut juoksijat kirmailevat tänään hallikisoissa, ja mulle tekee viiden ja puolen minuutin kilsavauhti tuskaa. Tuntuu järjettömältä, että oon joskus juoksennellut lenkkejä viiden minsan kilsavauhtia alasykkeillä, ja samalla höpötellyt jollekin toiselle juoksijalle. Haluun takas kuntoon!!! Tässä lajissa mikään ei vaan tapahdu hetkessä...

Järkeilin sitten kuitenkin, että mulla painaa tänään jaloissa vielä se sunnuntainen lenkki. Ja positiivisesti vielä mietin, että onhan tässä mukavasti menty eteenpäin. Lääkärikin puhui, että kesällä voisin jo kisoissa juosta, jos kaikki jatkuu yhtä hyvin. Jalkakin on juostessa kivuton.. Joskus on vaan niin rankkaa kääntää nää asiat positiivisiksi, mutta enhän mä muutakaan voi. Plaaplaa..

Lisään vielä muistutukseksi itselleni kuvan reilun kuukauden takaa, jolloin etenin vielä sisätiloissa konttaamalla, kepeillä ja kinkkailemalla. Ja silloinkin jaksoin hymyillä.. Kyllä tästä vielä noustaan!!!!

Lattialta sitä on jo noustu.. :)

Talvijuoksun selviytymisopas

Moikka!

En ole jäätynyt lenkkipoluille, vaikka musta ei olekaan kuulunut. Mun elämä on vaan ollut kovin hektistä viime aikoina, ja oon viettänyt aikaani lähinnä kavereiden nurkissa Varsinais-Suomessa.. Maanantaina juoksin jälleen pakkassäässä lenkin. Myös tänään uskaltauduin ulos juoksemaan. Jokainen lenkki, jonka olen leikkauksen jälkeen päässyt juoksemaan, on aina ollut tai ainakin tuntunut edellistä kylmemmältä. Ei tarttis enää kylmetä.. Niinpä ajattelinkin nyt kirjoitella jonkunlaisen survivor-oppaan jokaiselle talvijuoksusta haaveilevalle tai siitä innostuneelle. Mulla on astma, ja olen muutenkin aina hieman jäässä, mutta olen silti selvinnyt viimeaikaiset kylmät talvet kunniakkaasti treenaten. Nyt siis paljastan, miten onnistun.

Ensimmäinen juttu on asenne, joka talvijuoksua vastaan on syytä sopeuttaa ulkoilmaan. Talvisin ikkunasta katsoessa lenkkikeli näyttää usein toivottomalta, mutta ei sitä todellisuudessa ole. Eikä kannata antaa painoarvoa ympäröivien ihmisten kitinöille ja valituksille, ettei tuolla ulkona voi olla. Kyllä siellä voi olla. Se on asenne ja myös varustekysymys. Ja siitä saa vielä lopuksi ekstrahyvän fiiliksen!

Olen joskus kuullut ihmisten puhuvan, ettei juoksemiseen tarvita erityisiä varusteita tai ettei varusteilla ole mitään väliä. Noh, onhan se totta, että juokseminen on mahdollista vaikka millaisissa vetimissä ja tohveleissa, mutta kyllä oikeat varusteet ja kengät tekevät touhusta miellyttävää. Etenkin kylmillä talvikeleillä varusteiden merkitys kasvaa. Onneksi nykyään urheilukaupoissa on hyvät valikoimat, mistä valita.

Ajatellaanpa, että ulkona on 15-20 astetta pakkasta, ja tarkoituksena olisi juosta puolitoista tuntia ulkona. Miten siis pukeudun?

- Saatan aloittaa rasvaamalla itseeni jotakin lämpölinimenttiä reisiin ja sääriin.
- Alusvaatteiden päälle laitan ohuen, hengittävän ja teknisen kerrastoasun (esim. Rukan, Craftin, Haltin tms.)
- Seuraavaksi puen hengittävän teknisen fleece-paidan. Housujen päälle kiskon toiset kerrastohousut tai mahdollisesti fleece-vuoratut Asicsen windstopper-talvitrikoot.
- Päälimmäiseksi laitan vuorellisen, mutta hengittävä tuulipuvun.
- Päähän laitan pipon, joka on hengittävä ja windstopper-vuorattu, sen alle saatan laittaa myös silkkisen tai puuvillaisen alukypärän. Kovilla pakkasilla käytössäni on myös hengitystä suojaava maski. Mulla on sellainen Psolar-merkkinen ollut jo monta vuotta. Maskin kautta keuhkoihin vetää siis lämpimämpää ilmaa kuin ulkoilma.
- Säärystimet laitan nilkkoihin ja hengittävät talvijuoksusukat jalkaan.
- Kengiksi valitsen nastalenkkarit tai lämpimät goretex-lenkkarit kelistä riippuen.
- Lisänä mulla on vielä äidin ompelema villakauluri suojaamassa kaulaa.
- Käsineiksi mulle riittää hyvin tavalliset juoksuhanskat ainakin -15 asti, mutta sitä kylmemmillä on sitten jotakin lapasia päällekkäin käsissä. Nike on ilmeisesti lanseerannut ensimmäiset kunnolliset juoksulapaset kylmille keleille, mutta en ole niitä vielä mistään onnistunut bongaamaan (paitsi netistä).
- Pimeillä kannattaa vielä muistaa tarkistaa, että asussa on riittävästi heijastinta!

Valmiina kohtaamaan pakkasen!

Tämä nyt oli minun esimerkki omasta pukeutumisestani. Tiedostan kyllä, että toiset tarvitsevat päälle enemmän kuin minä ja toiset pärjäävät paljon vähemmällä valmistautumisella. Kerrospukeutuminen on kuitenkin se pääasia, ja jokainen voi sitten itse säädellä omia kerroksiaan. Vinkkinä vielä suosittelisin, ettei ainakaan juoksulenkkeilyyn käytettäisi juuri muita kuin teknisiä varusteita talvikeleissä. Teknisten vaatteiden ideana on siirtää kosteus aina seuraavaan kerrokseen ja sitä kautta pitää juoksija kuivana ja lämpimänä. Ei siis kannata tunkea väliin jotain virttynyttä puuvillaista t-paitaa tai vanhaa college-paitaa, sillä ne keräävät kosteutta ja pitkällä lenkillä muuttuvat vain märiksi ja kylmiksi. Naisille etenkin vinkkinä vielä, että ripsiväri kannattaa pestä pois ennen lenkkiä, että ripset jäätyisivät edes hieman vähemmän ja säästyisivät turhalta katkeilulta ;)

Lenkillä talvisessa maalaismaisemassa

Terveisiä Perniöstä!!!

Eilen suuntasin Turusta mieheni kotipaikkakunnalle Salon Perniöön. Kävin paikallisella kuntosalilla sisäsoutamassa ja tekemässä lihaskuntoa. Laitteet olivat hieman vanhahtavia, mutta toimivia. Keskityin vatsa- ja selkälihasliikkeisiin, pitoihin, takareisiin ja vähän väänsin ylätaljaa. Lopuksi tein liikkuvuutta ja venytyksiä.

Tänään lenkkeilin kauniissa talvimaisemassa. Ei tuullut eikä ollut liikaa pakkasta. Juoksu tuntui tosi hyvältä, mutta maltoin pitää vauhdin rauhallisena. Ensimmäisen kahden kilsan ajan mulla oli jarruna miehen sisko koiransa kanssa. Koirakin oli ihan fiiliksissä. Välillä käveltiin ja napsaistiin muutama foto. Koira tosin ei olis malttanut pysähtyä poseeraamaan. Pakkasluminen maantie oli loistava alusta nastalenkkareille. Jatkoin kuusi kilsaa hölkkäilyä lenkkiseurasta päästyäni. Juokseminen alkaa tuntua koko ajan paremmalta. Huonon kunnon tuska juoksemisen aikana alkaa pienin askelin helpottamaan, ja lenkkeilystä nauttii oikeasti aina vain enemmän. Uskomaton motivaatio on kyllä lenkkeilyyn, kun sitä saa tehdä vain kolme kertaa viikossa!

 

Nähtiin pellolla kaksi peuraa. Ja nekin näki meidät..

Maisemat olivat taas kauniita.

Akillesjänteen jälkitarkastus

Terveisii Turuust!

Sain torstaiaamuna kyydin Turkuun. Reissun päätarkoituksena oli perjantainen leikkauksen jälkitarkastus Sakari Oravan luona Sairaala Neossa Kupittaalla. Torstaina oli viikon toinen lenkkipäivä, ja pääsin testaamaan nastalenkkareita Turun jäätiköille. Lunta oli paljon, mutta paljon vähemmän kuin Helsingissä. Nastat pitivät hyvin, mutta kirkkailla jäisillä osuuksilla pito ei ollut ihan toivottava. Vaikea antaa kunnon analyysiä vielä uusista lenkkareista, koska askel ja kilsavauhti on vielä varovainen ja hidas. Tuntuma alustaan tietysti paranee muutaman lenkin jälkeen, kun kenkä vielä vähän hakee muotoa jalkaan.

Yleisesti muuten suosittelen enintään 20 minuutin yhtenäistä lenkkiä uusilla kengillä. Jos haluaa juosta pidemmän lenkin, niin sitten olis hyvä vaihtaa toiset kengät kotona loppulenkkiä varten. Onhan se ärsyttävää, mutta niin on sekin, jos uusi kenkä alkaa hankaamaan tai puristamaan jostain kohtaa, ja on vaikka kahdeksan kilsan päässä kotoa... Rakkoja ja muita hankaumia ei kannata turhaan hankkia jalkoihin.

No niin, asiaan. Tällä kertaa hölkkäilin 45 minuuttia Aurajoen vartta pitkin ja matkaa kertyi 8km. Pisin yhtenäinen lenkki tuli siis heitettyä leikkauksen jälkeen! Ei ollut ihan tarkoitus juosta niin paljon, mutta olin niin fiiliksissä Turku-lenkkeilystä pitkän ajan jälkeen. Lämmin ja hyvä fiilis on viime aikoina tullut 20 minuutin juoksun jälkeen, joten oli pakko saada nauttia siitä vähän puolta tuntia kauemmin.

Perjantai oli sitten juoksuvapaapäivä. Jälkitarkastus sujui kivasti. Lääkäri sanoi, että jalkani on parantunut hämmästyttävän hyvin. Kehui, että olen tehnyt asioita oikein ja malttanut kuunnella kroppaa. Hän ei ollut ihan uskonut näin nopeaan toipumiseen, sillä kortisonin aiheuttama lihaskato nilkassa oli sen verran paha. Akilles on tällä hetkellä melkein kolminkertainen vielä normaaliin paksuuteen verrattuna. Turvotuksen pitäisi kuitenkin vähentyä ajan mittaan ja joidenkin ompeleiden sulaa vielä pois :) Kuukauden ajan juoksutreenit jatkuvat kolmen kertaa viikossa ja 30-40 minuuttia kerralla. Vauhti pitää edelleen pitää hitaana.

Siisti arpi ja paksu jänne.